Kirjapläjäys

Blogaaminen on viime aikoina jäänyt vähän vähemmälle, samoin kuin lukeminen ja käsityöt. Mutta olen minä muutaman kirjan kuitenkin lukenut, ja tässä postauksessa niistä lyhyet luonnehdinnat. Sukkiakin olen pari paria tehnyt, mutta niistä sitten joskus toiste, kun ehdin.

 

Sigrid Undset: Kevät (Våren)

1914 suomennettu 1924 (suomentajan nimeä ei ole kirjassa)

Helmet-lukuhaasteen 2019 kohta 6, rakkausromaani.

Kirjan päähenkilöt Torkild ja Rosa tuntevat toisensa jo lapsina. Molemmilla oli vaikea lapsuus. Torkildin äiti on narkomaani, joka tekee itsemurhan, ja pappi-isä rakastuu rippikoululaiseen ja hylkää perheensä. Rosan isä kuolee Rosan ollessa pieni, jättäen jälkeensä paljon velkaa. Torkild on hyvin nuoresta asti rakastunut Rosaan, mutta Rosa  odottaa unelmiensa prinssiä, joka Torkild ei ole. Lopulta Rosa kuitenkin tyytyy Torkildiin. Aluksi heidän avioliittonsa sujuu hyvin, mutta ensimmäisen lapsen kuolema muuttaa kaiken. Mutta lopulta mutkien kautta Torkild ja Rosa kuitenkin palaavat takaisin yhteen.

Kirja on mielenkiintoinen kuvaus viime vuosisadan alun Norjasta ja norjalaisista. Tarina on hyvin rauhallinen ja seesteinen.

 

Aino Havukainen ja Sami Toivonen: Kauhea hirviö-hirviö ja muita outoja juttuja

2019

31 s

Helmet lukuhaasteen 2019 kohta 13, kotimainen lasten- tai nuorten kirja.

Tunnustaudun Tatu-Patu-faniksi! En juurikaan osta kirjoja omaksi, mutta kaikki Tatu-Patu kirjat minun on saatava heti, kun ne ilmestyvät :D. Niissä on aina paljon hauskoja oivalluksia ja kertakaikkisen upea kuvitus, niin myös tällä kertaa. Tässä kirjassa Tatu, Patu ja Veera kertovat toisilleen kauhutarinoita, jotka eivät oikeasti ole ollenkaan pelottavia.

 

Chinua Achebe: Kaikki hajoaa (Things Fall Apart)

1958 suomennettu 2014 (Heikki Salojärvi)

239 s

Helmet lukuhaasteen 2019 kohta 10, rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Nigeriaan, ilmeisesti jonnekin 1800-luvun lopulle, ajankohtaa ei tarinassa kerrota. Kirjan alkuosa kertoo päähenkilön Okonkwon ja hänen perheensä ja heimonsa elämästä ennen valkoisen miehen tuloa alueelle. Loppupuolella kirjaa valkoinen mies saapuu alueelle ja saa aikaan aikamoisen muutoksen Okonkwon ja hänen läheistensä elämässä. Kirjoittaja tuntuu monesti nauravan ja tekevän melkein pilkkaa Okonkwosta, joka on vahva, ahkera, perinteitä kunnioittava machomies. Toisaalta ei kirjailija päästä valkoisia miehiäkään sen helpommalla. Kaikin puolin hyvin mielenkiintoinen kirja.

 

Ursula K. Le Guin: Rocannonin maailma (Rocannon’s world)

1966 suomennettu 2010 (Jyrki Iivonen)

180 s

Helmet-lukuhaasteen 2019 kohta 36, kirjassa ollaan yksin.

Joskus nuorena (alle 15-vuotiaana) luin ensin kaikki Le Guinin Maameren velho-sarjan kirjat, ihastuin niihin, ja niiden jälkeen luin kaikki Le Guinin kirjat, jotka kirjastosta vain löysin. Hiljattain huomasin, että hänen kirjojaan on suomennettu lisää, ja nostalgiasyistä oli saatava jokin niistä luettua. Taidan olla tullut vanhaksi, sillä ei tämä samalla tavalla enää herättänyt intohimoa Le Guinin tuotantoon kuin taatusti olisi tehnyt silloin nuoruudessa. Mutta on tämäkin hyvin taidokkaasti luotu maailma ja tarina. Erityisesti pidin siitä, että tarinaa ei ollut turhaan venytetty, ja loppu oli hyvin arvokas ja kaunis. Kirja on kertomus muualta avaruudesta tulleesta tutkijasta Rocannonista, planeetalla, jolla on alkukantaista ihmisen kaltaista älyllistä elämää, ja Rocannonin pitkästä ja vaikeasta matkasta halki planeetan, jotta hän voisi pelastaa planeetan.

 

 

Mainokset

Jotain neulottuakin välillä

Töiden aloittamisen myötä neulominen on jäänyt valitettavan vähälle, aika ei vain yksinkertaisesti riitä. Tämänkin jakun/tunikan neulomisen aloitin joskus huhtikuun puolessa välissä muistaakseni. Tosin puolustukseksi on sanottava, että ensimmäisestä versiosta oli tulossa liian iso minulle, ja jouduin aikamoisen kasan dominoruutuja purkamaan ja aloittamaan alusta, kun tajusin, mitä oli tapahtumassa.

Neuloin tämän ilman mitään ohjetta, ideaa kehitellen samalla kuin neuloin. Lanka on puuvillainen Schoeller & Stahl Cardis, joka on mukavan pehmeää löyhäkierteisyydestään johtuen. Värit ovat kauniit kesäisen aurinkoiset, mutta turhan lämmin tämä on näille helteille. Käyttöön tämä pääsee vasta sitten, kun ilma hieman viilenee.

 

Cecelia Ahern: Lyyralintu

 Cecelia Ahern: Lyyralintu (Lyrebird)

2016, suomennettu 2019 (Lauri Sallamo & Heidi Tihveräinen)

470 s

Helmet-lukuhaaste 2019 kohta 17, kirjassa on kaksoset.

Irlannin maaseudulla on asunut kaksosveljekset, joista on tehty dokumenttielokuva. Nyt toinen veljeksistä on kuollut ja dokumentintekijät palaavat kuolleen veljeksen hautajaisiin. Yllätyksekseen he löytävät kuolleen miehen aikuisen tyttären, joka on elänyt koko elämänsä piilossa muulta maailmalta. Naisella on ihmeellinen kyky; hän osaa matkia mitä tahansa ääniä, ja hän saa kutsumanimekseen Lyyralintu. Dokumenttiryhmä vie Lyyralinnun katselemaan maailmaa, ja laittavat hänet osallistumaan television kykykilpailuun. Kirjassa kuvataan Lyyralinnun yritystä sopeutua muun maailman menoon.

Tämä kirja oli mukavaa ja kevyttä kesälukemista. Jos kaipaa jotain mitä lukea riippumatossa tai rannalla lojuessa, niin tämä on hyvä valinta.

Maja Lunde: Mehiläisten historia

Maja Lunde: Mehiläisten historia (Bienes historie)

2015, suomennettu 2016 (Katriina Huttunen)

431 s

Helmet-lukuhaaste 2019 kohta 39, ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja.

Tässä kirjassa kulkee rinnakkain kolme tarinaa, joita näennäisesti yhdistää mehiläiset. Vuonna 1852 luonnontieteilijän urasta haaveillut, mutta siitä luopumaan joutunut William kehittelee mehiläispesää toivuttuaan masennuksesta. Vuonna 2007 mehiläistarhaaja George ei suostu luovuttamaan, vaikka mehiläiset salaperäisesti kuolevat. Vuonna 2098 mehiläiset ovat kadonneet, hedelmäpuut pölytetään ihmisvoimin, ja Tao on yksi pölyttäjistä. Sanoin tuossa aiemmin, että näennäisesti tarinoita yhdistävät mehiläiset, mutta oikeasti tarinat ovat mielestäni kertomuksia vanhemmuudesta.

Vanhin poikani luki tämän kirjan ennen minua. Kysyin häneltä hänen mielipidettään kirjasta, ja hän sanoi, että kirja oli aivan erilainen kuin hänen ennakko-odotuksensa kirjasta oli. Täytyy sanoa, että olen poikani kanssa täysin samaa mieltä; mehiläiset olivat aikalailla sivuroolissa, kirja oli hyvin rauhallinen ja seesteinen, vaikka jotkin tapahtumat olivatkin aika rajuja. Kaiken kaikkiaan tämä oli kaunis lukukokemus.

Frank Schätzing: Pedot

Frank Schätzing: Pedot (Der Schwarm)

2004 , suomennettu 2007 (Heli Naski)

1035 s

Helmet-lukuhaaste 2019 kohta 3, kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue.

Ympäri maapallon merien eliöstö (valaat, hummerit, ravut, meduusat, jne) alkaa tehdä hyökkäyksiä ihmisiä vastaan. Alojensa asiantuntijat selvittävät syytä eläinten kummalliseen käytökseen ensin kukin tahollaan, myöhemmin Yhdysvaltojen johdolla yhdessä, yhteen kokoontuneina. Meristä löytyy ihmisille aiemmin tuntematon elämänmuoto, joka ohjailee eläimiä ihmisiä vastaan.

Kirja sisältää paljon faktatietoa, ja tällaiselle minun kaltaiselle faktantarkistajalle kirja oli aika hidas luettava. Mutta voin kertoa, että faktat pääsääntöisesti pitivät paikkaansa. Löysin vain muutaman pikkuvirheen, joista yksi oli ainakin varmaan kääntäjän virhe. Joten aika luottavaisin mielin voi suhtautua kirjan faktoihin.

Kirjan suomenkielinen nimi on mielestäni hieman erikoinen, paitsi jos sillä sarkastisesti halutaan viitata ihmiseen. Saksankielinen nimi tarkoittaa parvea tai laumaa, joka on mielestäni paljon parempi nimi tälle kirjalle.

 

 

 

Rutger Bregman: Ilmaista rahaa kaikille ja muita ideoita, jotka pelastavat maailman

Rutger Bregman: Ilmaista rahaa kaikille ja muita ideoita, jotka pelastavat maailman (Gratis geld voor iedereen, engl. Utopia for Realists)

2016 , suomennettu alkuteoksen lisäksi englannin kielistä laitosta hyväksi käyttäen 2018 (Mari Janatuinen)

321 s

Helmet-lukuhaaste 2019 kohta 15, kirjassa käsitellään jotain tabua.

Kirjassaan Ilmaista rahaa kaikille ja muita ideoita, jotka pelastavat maailman Rutger Bregman puhuu voimakkaasti perustulon, työajanlyhennyksen ja maahanmuuton puolesta. Kirja on hyvin yleistajuinen ja selkeä. Minulle tässä nyt ei ollut mitään uutta, sillä olen lukenut muutakin asiaan liittyvää melko paljon. Itsekin kannatan perustuloa, työajanlyhennystä ja maahanmuuttoa, enkä usko, että työ itsessään on arvo tai ettei köyhyyttä voisimaailmasta poistaa jos tahtoa löytyy. Kirjalla ei siis ollut juuri mitään annettavaa minulle. Kirja on liian kärjekkäästi kirjoitettu, jotta sitä voisi suositella edellä mainittuja asioita vastustaville. Tämä kirja on selvästi kirjoitettu ihmisille, jotka jo ajattelevat samoin, mutta on siihen kyllä hyvä ajatuksia selkeyttävä teos.