In the clouds

Kun on pitkät hiukset, jotka ovat yleensä pään päällä nutturalla tai ponihännällä, niin pipot ovat ongelmallisia. Jollain tavoin pitää kuitenkin pitää pää lämpimänä kylmillä keleillä. Tyttärelleni tein nyt tällaisen pannan. Ohje löytyy Garnstudion sivuilta ja lankana on Drops Baby Merino. Ajattelin tehdä itselleni samanlaisen jossain toisessa värissä. Mutta menin sanomaan aikomukseni ääneen, ja tyttäreni sanoi, etten saa tehdä itselleni samanlaista kuin hänelle, joten nyt täytyy etsiä itselleni jokin toinen ohje.

Mainokset

Orhan Pamuk: Kummallinen mieleni

Orhan Pamuk: Kummallinen mieleni (Kafamda Bir Tuhaflik)

2014, suomennettu 2017 (Tuula Kojo)

778 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 26, sukutarina

Pitkästä aikaa osui luettavakseni kirja, joka todella teki minuun vaikutuksen, ja jonka olisin voinut varmaan lukea yhdeltä istumalta, jos muu elämäni sallisi sen. En osaa kuitenkaan tarkalleen sanoa, mikä tässä kirjassa niin minua kiehtoi. Oikeastaan kirjassa ei tapahdu juurikaan mitään, se on suorastaan puuduttavan tylsä, ja jotenkin tapahtumat tapahtuvat kirjan ulkopuolella, mutta kuitenkin tarina on jollakin tavoin mukaansa vievä. Kirjan päähenkilö Mevlut muuttaa vuonna 1969, ollessaan 12-vuotias, Turkin maaseudulta Istanbuliin ryhtyäkseen katukaupustelijaksi, kuten isänsäkin. Aluksi Mevlut haaveilee lukio-opinnoista ja paremmasta elämästä, mutta ne haaveet katoavat nopeasti. Kirjassa seurataan Mevlutin elämää vuoteen 2012 saakka. Mevlut yrittää elättää itsensä ja perheensä katukaupustelulla, mutta se on vaikeaa. Mevlut ryöstää itselleen morsiamen (koska hänellä ei ole varaa maksaa vaimosta, ja ryöstetty morsiankin on serkun juonittelun vuoksi eri tyttö kuin se, jonka Mevlut olisi halunnut), saa lapsia, jää leskeksi. Suku ja ystävät sekaantuvat Mevlutin elämään jatkuvasti, ja maailma ympärillä muuttuu, Turkissa kuohuu, mutta Mevlut tuntuu pysyvän kokoajan samanlaisena, hyvin naiivina miehenä, joka jatkaa elämäänsä samaan tapaan tapahtuipa ympärillä mitä tahansa, ja hyväksyy kaiken ”ylhäältä” tulevan mukisematta.

Sijoitin tämän Helmet-lukuhaasteen kohtaan sukutarina, vaikkei tämä varsinaisesti ole sukutarina, vaan kertoo vain yhden miehen elämästä, johon suku vaikuttaa hyvin paljon. Suku vaikuttaa jopa kirjan kerrontaan. Kirjassa on anonyymi kertoja, jonka kertomusta Mevlutin sukulaiset ja ystävät kommentoivat ja täydentävät vähän väliä. Minusta tuo oli todella hauska tapa rakentaa kertomusta.

Kaiken kaikkiaan tämä oli siis mielestäni erinomainen kirja. Opin paljon Turkin historiasta ja nykypäivästä, ja turkkilaisten elämästä. Koska kirjailija otti selvästi kantaa kurditilanteeseen, islamin oppien noudattamiseen ja mainitsi armenialaisetkin jossain kohdin, oli minun tarkistettava Wikipediasta, että mahtaako tämä kirjailija olla vangittu tai edes hengissä enää. Mutta hän on onneksi muuttanut Yhdysvaltoihin jo vuonna 2006. En ole ennen lukenut Orhan Pamukin yhtään kirjaa, mutta taatusti tulevaisuudessa luen muitakin.

Ketuttaako?

Luotan nyt siihen, että 2-vuotias tyttärenpoikani ei lue blogiani, tai muuten menee yksi joululahjayllätys pilalle 😀 Mutta jos en nyt tätä tänne blogiini laita, niin en minä enää joulun jälkeen varmaan muistaisi laittaa.

Kauneimmat käsityöt 5/2017 lehdessä oli ihana kettuvillatakki. Ihastuin villatakin kettukuvioon. Mutta villatakki oli steekattu. Ja minä kun en ompelukoneen kanssa tule toimeen, niin en steekkaa, paitsi jos on välttämätön pakko. Tällä kertaa kiersin steekkaamisen sillä, että muutin villatakin villapaidaksi.

Mielestäni tästä tuli hyvä villapaitanakin. Lankana tässä on Drops Fabel, joka ei ole ihan ihoystävällisimpiä lankoja, mutta ei tällaista villapaitaa ole tarkoitus pukea paljasta ihoa vasten, joten toivottavasti tyttärenpoikani voi tätä käyttää.

Ian McEwan: Lauantai

Ian McEwan: Lauantai (Saturday)

2005, suomennettu 2005 (Juhani Lindholm)

388 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 19, yhdenpäivänromaani

Tässä kirjassa on löyhästi eteenpäin vievä kehystarina: neurokirurgi Henry viettää vapaapäivää, joka ei suju ihan tavanomaisesti. Päivän erikoisuudet alkavat jo aamuyöstä, jolloin Henry näkee taivaalla palavan rahtikoneen. Aamupäivällä sattuu kolari, josta on illalla seurauksia koko Henryn perheelle. Päivän aikana Henry mm. käy pelaamassa squashia, tapaa muistisairasta äitiään, käy kuuntelemassa poikansa bändiä, ostaa kalaa kalakaupasta ja tekee ruokaa perheelleen; varsin kiireinen vapaapäivä siis.

Kehystarinan lisäksi kirjassa on monta pientä tarinaa nivottuna kehystarinaan. Tarinoissa kerrotaan esimerkiksi neurokirurgiasta, squashista, Irakin silloisesta tilanteesta ja bluesista. Nämä tarinat olisivat voineet olla aivan hyvin erillisiä novelleja, mutta nyt ne siis ovat osa romaania. Kehystarina alkupuolellaan selvästi antaa odottaa jotakin dramaattista tapahtumaa päivän kuluessa. Mutta jännitys jotenkin lässähtää kaikkien pikkutarinoiden vuoksi, ja kun illan tapahtumat kirjassa lopulta tapahtuvat, niin se ei minusta ainakaan tuntunut enää mitenkään tarinan huipentumalta, koska välissä oli ollut liian paljon kaikkea muuta.

Olen aiemmin lukenut kaksi muuta Ian McEwanin kirjaa Sovitus ja Pähkinänkuori. Sovituksesta pidin hyvin paljon, Pähkinänkuoresta en laisinkaan. Tämä on jossain siellä niiden välissä. Mutta kaikissa näissä kirjoissa ihailen McEwanin kykyä kirjoittaa hyvin helppolukuista asiapitoista kaunokirjallisuutta ilman että teksti tuntuisi kuivalta.

The Dark Side

Lapas-, pipo- ja sukkavarastot on inventoitu, ja sen perusteella selvisi, että vanhimmalla pojalla oli akuutti lapastarve.

Vanhin poikani on Star Wars-fani, ja Ravelrystä löytyi juuri hänelle sopiva lapasmalli, The Dark Side.

Jouduin hieman muokkaamaan ohjetta, sillä pojallani on hyvin pitkät sormet. Niinpä siirsin peukalon paikkaa alemmaksi. Alkuperäisessä ohjeessa ei ole minkäänlaista joustinta alussa, vaan lapanen alkaa suoraan kuviosta. Minä lisäsin joustimen, koska olin siirtämässä peukalon alemmas eli tarvitsin lapasen alkuunkin hieman lisää pituutta, ja se oli helpoin tehdä joustimen avulla. Lankana näissä on Drops Fabel.

Omena-browniet

Omenasato on tänä vuonna ollut todella runsas ja hyvälaatuinen. Siitä johtuen pakastin on pullollaan omenasosetta ja mehua, ja viimeisen kuukauden ajan on meillä leivottu omenapiirakkaa tai omenapaistosta melkein joka päivä. Silti omenoita riittää edelleen, vaikka on niitä poiskin annettu. Perinteiset omenpiirakka ja -paistosreseptit ovat melko samanlaisia, varsinkin lopputulos on tuntuu olevan aina samanmakuinen, vaikka kuinka aina etsisi uuden reseptin. Halusin tehdä jotain uutta ja erilaista, mielellään jotain, jossa on suklaata. Sellaisia ohjeita ei vain oikein löytynyt. Niinpä syntyivät oman keittiön omena-browniet.

 

Taikina:

125 g margariinia

2,5 dl sokeria

1 tl vaniljauutetta

2 munaa

1,25 dl vehnäjauhoja

0, 75 dl kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

2 dl karkeaksi raastettua omenaa (4 oman pihan omenaa)

Kuorrutus:

2,5 dl tomusokeria

0,75 dl kaakaojauhetta

50 g huoneenlämpöistä margariinia

3-4 rkl maitoa

Vatkaa margariini, sokeri ja vaniljauute vaahdoksi. Lisää munat. Vatkaa kunnolla. Lisää taikinaan vehnäjauhot, joiden sekaan on sekoitettu kaakaojauhe ja leivinjauhe. Lisää raastettu omena. Laita taikina voideltuun vuokaan 20 x 30 cm. Paista 175 °C noin 30-35 minuuttia. Browniet saavat jäädä hieman pehmeiksi keskeltä.

Kuorrutusta varten sekoita tomusokeri ja kaakaojauhe keskenään. Vatkaa ensin noin kolmasosa tomusokeri-kaakaojauheseoksesta margariinin kanssa. Lisää sitten loput tomusokeri-kaakaojauheseoksesta. Lisää maitoa vähitellen, kunnes kuorrute on sopivan paksuista levitettäväksi.

Kun brownie on hieman jäähtynyt, levitä kuorrute sen päälle.

 

Neil Gaiman & John Romita Jr.: Ikuiset

Neil Gaiman & John Romita Jr. Ikuiset (The Eternals 1-7)

2006, 2007, suomennettu 2007 (Jouko Ruohosenmäki)

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 51. Tähän laitan kirjat, jotka olen lukenut vuonna 2017, mutta jotka eivät sovi mihinkään lukuhaasteen kategoriaan tai sopiva kategoria on jo käytetty.

En juurikaan lue sarjakuvia, Aku Ankkaa lukuun ottamatta. Lainasin Neil Gaimanin Sandmanin (sarjakuva, josta Neil Gaiman on kuuluisa) jo kerran kirjastosta, mutta en jaksanut lukea sitä kovin montaa sivua. Nyt 16-vuotiaani oli lainannut tämän Ikuiset kirjastosta, ja mielenkiintoni heräsi, kun näin Neil Gaimanin nimen kannessa. Olen lukenut kolme Gaimanin romaania, joista kahdesta pidin, yhdestä en. Minulla on ollut siis hieman vaikeuksia muodostaa mielipidettä Gaimanin tuotannosta.

Tämän jaksoin lukea kokonaan. En kyllä ymmärtänyt ihan kaikkea tästä, mutta juttelin asiasta 16-vuotiaan sarjakuva-asiantuntijani kanssa ja hän hieman selvensi minulle tarinan taustoja. Eli tämän kirjan lukeminen vaatii hieman taustatietoja hahmoista. Muuten tämä on melko perinteinen tarina yliluonnollisia kykyjä omaavista hyvistä, pahoista ja jumalista. Jos on supersankarisarjakuvafriikki, kuten 16-vuotiaani on, pitää tästä kirjasta taatusti. Mutta minusta tämä ei ollut kovinkaan erityinen, vaan aika tavanomainen tarina.