Omenapiirakka korvapuustipohjalla

Amerikkalainen ystäväni oli jakanut Facebookissa ohjeen hieman tämän tapaiseen omenapiirakkaan. Alkuperäisessä ohjeessa oli käytetty jotakin valmistaikinaa, mutta minulla alkoi heti raksuttaa, ja halusin kokeilla piirakan tekoa kotoisesta pullataikinasta.

Taikina:

2,5 dl kaurajuomaa (voi käyttää tavallistakin maitoa)

0,5 dl sokeria

1 rkl kardemummaa

1 pss kuivahiivaa

75 g margariinia

noin 9 dl vehnäjauhoja

Täytteisiin:

noin 1 litra omenoita kuorittuna ja pilkottuna

sokeria, kanelia ja voita maun mukaan (jos haluat tehdä maidottoman, jätä voi pois)

Ohje:

Sulata margariini.

Lämmitä maito reilusti kädenlämpöiseksi.

Lisää maidon sekaan sokeri, kardemumma ja noin puolet jauhoista, joiden sekaan on lisätty hiiva. Sekoita hyvin.

Lisää taikinaan sulatettu margariini ja loput jauhot.

Jätä taikina kohoamaan liinan alle.

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen.

Kuori ja pilko omenat. Lisää sekaan sokeria ja kanelia maun mukaan.

Kauli taikina hyvin ohueksi ja suorakaiteen muotoiseksi, ja levitä päälle voita, sokeria ja kanelia.

Rullaa taikina ja leikkaa kapeiksi paloiksi.

Vuoraa irtopohjavuoka (25 cm) taikinan paloilla ja painele palat littanoiksi niin, ettei palojen väliin jää rakoja.

Laita päälle omenat. Minulta jäi kaksi palaa taikinaa yli, joten laitoin ne omenoiden päälle.

Paista 180 asteessa noin 40 minuuttia.

Nauti.

 

 

Mainokset

Myriad CAL osa 3

Myriad CAL etenee; osa 3 nyt valmiina. Tästä siis on tulossa peitto, olen ilmeisesti unohtanut kertoa sen. Tässä osassa ympyrä muuttui 8-kulmioksi, ja pian varmaan tästä tulee jo neliö. Ja nyt taas pari päivää kuluu seuraavaa osaa ohjeesta odotellen.

Han Kang: Vegetaristi

Han Kang: Vegetaristi (englanninkielinen käännös The Vegetarian)

2007, vuonna 2015 julkaistusta englanninnoksesta suomennettu 2017(Sari Karhulahti)

215 s

Helmet-lukuhaaste 2018, kohta 9, kirjan kansi on yksivärinen (musta ja valkoinen eivät ole värejä), sopisi myös kohtiin 24 ja 46.

Vegetaristi on inhorealistinen kuvaus skitsofreniaan sairastuvasta nuoresta naisesta, ja siitä, miten hänen lähipiirinsä suhtautuu häneen sairauden edetessä. En pitänyt tämän kirjan tarinasta, en sitten ollenkaan. Mutta se lienee ollut kirjailijan tarkoituskin, joten kirjailija onnistui tehtävässään. Mielisairauden lisäksi kirjan teemoina on ainakin seksuaalisuus, naisen oikeus päättää omasta kehostaan, erilaisuus ja erilaisuuden hyväksymättömyys.

Nick Hornby: Poika

Nick Hornby: Poika (About a Boy)

1998, suomennettu 1999 (Jukka Jääskeläinen)

352 s

Tämä kirja sopisi Helmet-lukuhaaste 2018, kohtiin 11, 19, 22, 32 ja 46, mutta minulla on jo kaikissa näissä jotakin muuta, joten en saa tätä sopimaan omaan haasteeseeni.

Kirjan päähenkilö on 36-vuotias Will, joka on elänyt hyvin helppoa ja itsekeskeistä elämää. Hänen ei ole tarvinnut ikinä tehdä töitä, sillä hän elää edesmenneen isänsä tekemän joululaulun tekijänoikeuspalkkioilla, eikä hän ole ikinä ottanut vastuuta kenestäkään muusta. Erään kerran Will keksii omasta mielestään hienon idean, jonka avulla tutustua naisiin: hän tekeytyy kuvitteellisen 2-vuotiaan pojan yksinhuoltajaisäksi. Huonostihan siinä hänelle käy ainakin naisten suhteen, mutta hän kuitenkin tutustuu masentuneen yksinhuoltajaäidin 12-vuotiaaseen koulukiusattuun poikaan Marcukseen, ja Willistä tulee pikkuhiljaa isähahmo Marcukselle.

Kirja on todella sympaattinen ja positiivinen miehen ja pojan kasvutarina, huumoria unohtamatta.

Paul Coelho: Alkemisti

Paul Coelho: Alkemisti (O Alquimista)

1988, ensimmäinen suomennos 1995, toinen 2002 (Sanna Pernu)

183 s

Helmet-lukuhaaste 2018, kohta  32, kirjassa käydään koulua tai opiskellaan (sopisi myös kohtaan 1, 11, 14, 16, 23, 33, 46).

Alkemisti on viehättävän opettavainen satu aikuisille ja hieman isommille lapsille. Tarinassa nuori paimen Santiago lähtee Espanjasta Egyptiin etsimään aarretta, ja matkalla sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Matkan aikana Santiago joutuu pohtimaan elämänsä kulkua. Opetuksena on esimerkiksi, että matka on tärkeämpi kuin päämäärä ja usein se, mitä etsii löytyy lähempää kuin luuleekaan.

Myriad CAL osa 2

Olen kahden osan jälkeen edelleen ihan aikataulussa tämän Myriad CAL:in kanssa, vaikka tässäkin tuli paljon uutta opittavaa minulle. Tässä osassa yksi kerros tehtiin koukkuamalla (koukkuaminen lienee oikea suomennos Tunisian crochet termistä, korjatkaa, jos olen väärässä). En ole sitä ennen tehnyt ja se oli ihan mielenkiintoista. Kun joskus saan tämän peiton valmiiksi, voisin perehtyä hieman enemmänkin koukkuamiseen. Luulenpa tehneeni tässä osiossa jonkin virheenkin, sillä minulla jäävät eräät silmukat paljon enemmän näkyviin kuin ohjeen kuvissa. Toivottavasti siitä ei ole haitta jatkossa, sillä ei huvittaisi purkaa kovin montaa kerrosta.

George Orwell: Homage to Catalonia

George Orwell: Homage to Catalonia

1938

128 s

Helmet-lukuhaaste 2018, kohta 33, selviytymistarina (sopisi myös kohtaan 4).

George Orwell osallistui neljän kuukauden ajan vapaaehtoisena Espanjan sisällissotaan ”trotskilaisen” POUM:in riveissä vuonna 1937. Sotaan lähtiessään hän ajatteli sotivansa demokratian puolesta fasismia vastaan, mutta huomasi pian tilanteen olevan poliittisesti paljon monimutkaisempi. Huhtikuun lopulla 1937 Orwell sai luodin kaulaansa, ja sen seurauksena hänet vapautettiin palveluksesta. Kesäkuussa POUM julistettiin laittomaksi, ja POUM:in jäseniä vangittiin ja teloitettiin, joten Orwell ja hänen vaimonsa joutuivat pakenemaan pois Espanjasta.

Olin nuorempana suuri Orwell-fani, ja olen silloin lukenut kaikki muut hänen kirjoittamansa kirjat, tätä lukuun ottamatta. Jätin tämän silloin tietoisesti lukematta, sillä realistiset sotakuvaukset eivät ole minulle mieluista luettavaa. Nyt päätin kuitenkin lukea tämän, sillä tähän kirjaan viitataan useissa viime aikoina lukemissani kirjoissa ja kirjoituksissa, joissa on aiheena eriarvoistuminen tai yhteiskunnallinen epätasa-arvo. Viittaukset tähän Orwelliin kirjaan johtuvat hänen kuvauksestaan sosialistisesta mallista, joka näytti toimivan Kataloniassa ennen sotaa ja sodan alkaessa.

Minä luen Orwellini mieluiten englanniksi, sillä Orwellilla on oma erityinen tyylinsä kirjoittaa englantia, ja se selvästi kärsii käännöksissä. Suosittelen siis lämpimästi Orwelleiden lukemista englanniksi, mutta tämä kirja löytyy myös suomennettuna nimellä Katalonia, Katalonia, jos ei riittävää englannin taitoa ole.