Pashaa ja kulitsaa

DSC02804 (800x600)

Pasha

1,2 kg rahkaa

4,5 dl kermaa

12 keltuaista

10 rkl hedelmäsokeria

2 rkl vaniljasokeria

n. 5-6 dl marmelaadia pilkottuna tai rusinoita

Vatkaa kerma vaahdoksi.

Sekoita rahkan joukkoon muut ainekset, viimeiseksi kermavaahto.

Kaada seos kostealla sideharsolla vuorattuun pasha-muottiin.  Käännä sideharson reunat päälle.  Laita astiaan valumaan noin vuorokaudeksi.

Kumoa pasha lautaselle ja koristele halutessasi hedelmänpaloilla, marmelaadilla, kirsikoilla tms.

 

Kulitsa

4 dl maitoa

50 g hiivaa

2 munaa

4 dl sokeria

n. 1 kg vehnäjauhoja

300 g voita

2 rkl kardemummaa

2 rkl vaniljasokeria

2 dl rusinoita

Sekoita yhteen haalea maito, 2 dl sokeria ja hiiva.  Vatkaa joukkoon noin puolet jauhoista ja jätä juuri nousemaan leivinliinalla peitettynä noin puoleksi tunniksi.

Vatkaa munat ja 2 dl sokeria vaahdoksi.  Sekoita munavaahto taikinaan.

Lisää mausteet ja jauhoissa pyöritetyt rusinat.

Alusta taikinaan loput jauhot ja sulatettu haalea voi.

Anna taikinan kohota puoli tuntia leivinliinalla peitettynä.

Laita uuni lämpenemään 225 °C.

Laita taikina kakkuvuokaan, mieluiten irtopohjavuokaan tai leivo limpuksi.

Anna kohota vielä kerran noin puoli tuntia.

Paista 20 min 225 °C, laita kulitsan päälle leivinpaperi ja alenna uunin lämpö 180 °C:seen.  Paista vielä noin 1 tunti.

Anna jäähtyä kunnolla ennen kuin yrität ottaa vuoasta pois.  Kulitsa on hyvin helposti murenevaa!

Maukasta pääsiäistä!

Mainokset

Huhuu! Tule kevät jo!

DSC06550 (600x800)

Tein kuopukselleni uuden kevätpipon, ja nyt hän odottaa malttamattomana, että se kevät vihdoin tulisi, jotta voisi mennä ulos uusi pipo päässä.

DSC06549 (800x600)

Pipo on virkattu Sandnes Mandarin Petit langasta eli puuvillalangasta, joten se ei ole kovin lämmin.  Sen vuoksi siis pitää vielä odotella kevättä ennen kuin pipoa voi käyttää.

DSC06569 (800x600)

Minulla ei ollut mitään varsinaista ohjetta pipoon, mutta vastaavanlaisia on näkynyt monissa blogeissa, enkä todellakaan tiedä, mistä alkuperäinen idea tällaiseen on peräisin.

DSC06553 (600x800)

Samaisen kuopuksen synttäreitä juhlittiin viime lauantaina.  Kakun valmistin synttärisankarin toiveiden mukaan: suklaakakkupohja, valkosuklaakermavaahtoa ja dajm-rakeita.  Hyvin pian kakku näytti jo tältä:

DSC06563 (800x600)

Kirjoneulelapaset

DSC06552 (600x800)

Kirjoneulelapaset
Malli: Aino Praaklin kirjasta ” Eesti labakindad ilma laande laiali”
Lanka: Novita Florica

Kun pakkaset tuntuvat edelleen vaan jatkuvan, ja kun sain SNY:ltäni helmikuussa Novita Floricaa, joka sopii erinomaisesti kirjoneulelapasiin, niin mitäpä muuta sitä voisikaan tehdä kuin lapaset.

Lapaset sietävät kyllä lähempääkin tarkastelua 😀

DSC06551 (600x800)

Lämpimämpiä kelejä kyllä jo odottelen ja toivon, ettei lapasia enää tarvitsisi kauan tänä keväänä käyttää.

Palmikkolapaset

DSC06547 (800x600)

Salaiselta NeuleYstävältäni maaliskuun paketissa saamani lanka oli niin kutkuttavan herkullisen väristä, että siitä oli heti neulottava jotain.  Lanka on nimeltään Lykke ja se on Kauhavan Kangas-Aitan valmistuttamaa.  Lanka oli minulle täysin ennestään tuntematon.  Lanka oli todella mukavaa neulottavaa, melko pehmeää, tasaista, eikä solmuja.  Minä siis neuloin langasta lapaset.  Palmikkokuvio lapasten selkämykseen löytyi kirjasta ”Vogue Knitting Stitchionary 2: Volume two cables”.  Palmikon nimi oli kaunis ”Sculptor’s song” (kuvanveistäjän laulu).  Osittain siis valitsin lapasiin tämän palmikon nimen perusteella, sillä tuossa kirjassa on niin paljon ihania palmikkomalleja, että siitä on aina vaikea valita, kun haluaisi tehdä ne kaikki.

 

Isoäidin neliö vai iso äidin neliö

DSC06539 (600x800)

Kun neuloo paljon sukkia (ja välillä vähän muutakin) ohuista sukkalangoista, niin väistämättä kertyy valtava määrä jämäkeriä ohutta sukkalankaa.  Niille on pakko keksiä aina välillä jotain käyttöä.  Raitalammas on tehnyt parikin tällaista isoäidin neliötä sukkalangan jämistä, ja mielestäni idea oli aivan loistava.  Niinpä minunkin oli tällainen tehtävä.

DSC06538 (600x800)

Ja kyllä tämä on aivan ihana.  Kiitos vain Raitalammas ideasta.

DSC06543 (800x600)

Lapset rakastavat kaikenlaisia sanaleikkejä, ja niinpä he ovat tätä virkatessani miettineet, onko tämä isoäidin neliö vain iso äidin neliö 🙂

DSC06541 (800x600)

Painoa tällä peitolla on 1070 g ja strategiset mitat ovat 142 cm x 142 cm.

DSC06542 (800x600)

 

Maaliskuun paketti SNY:ltä

DSC06537 (800x600)

Sain paketin lähetystunnuksen eilen sähköpostiini, ja tänään olin heti aamulla seitsemän jälkeen asiamiespostilla huomatakseni, että se aukeaakin lauantaisin vasta kahdeksalta.  Ei auttanut muu, kuin tehdä uusi reissu postille hieman myöhemmin.  Mutta kyllä se kannatti.  SNY:ni oli lähettänyt aivan ihanan paketin.  Lanka on tosi ihanan väristä, ja taitaa muuttua lapasiksi tai pipoksi piakkoin.  Kortin päällä on silmukkamerkkejä, joista yksi pääsi jo tositoimiin.  Suklaamunat yritän säästää pääsiäiseen lapsille.  Katsotaan onnistuuko.  Mutta marmeladit aion kyllä syödä ihan itse 🙂

Kiitos SNY!

Väliyllätys SNY:ltäni ja amaryllikseni

DSC06536 (600x800)

Sain Salaiselta NeuleYstävältäni tällaisen lehden väliyllätyksenä.  Varsinainen paketti on kuulemma tulossa hieman myöhemmin.  Minulla ei tuota lehteä ollut ennestään, onneksi.  Selasin lehden jo pikaisesti läpi ja siinä oli useampikin kiva sukka- ja huiviohje.  Kyllä niistä taatusti joku tulee toteutetuksikin vielä lähiaikoina, kunhan lueskelen lehden hieman tarkemmin ja osaan tehdä päätöksen, että mitä teen.

DSC06535 (600x800)

Minulla on tunnetusti viherpeukalo keskellä kämmentä.  Minun hoidossani menestyvät vain kasvit, jotka eivät erityisempää ja säännöllistä hoitoa tarvitse.  Maatiaisamaryllis on ilmeisesti sellainen kasvi.  Uskollisesti se kukkii pari kertaa vuodessa, vuodesta toiseen.  Tämän amarylliksen oma äitini on ottanut mukaansa omasta lapsuuden kodistaan pois muuttaessaa joskus 60-luvulla.  Minä sain sen mukaani, kun muutin pois kotoa 80-luvulla.  Mutta en antanut tätä vanhimmalle tyttärelleni hänen muuttaessaan pois kotoa, koska tämä on niitä harvoja kasveja, jotka minä saan pysymään hengissä.  Tämän talven aikana minulta on kuollut jo juoru, muratti ja rönsylilja.  Niiden kaikkienhan pitäisi olla helppoja hoidettavia, mutta ehkä ne kuitenkin tarvitsevat kastelua vähän useammin kuin mitä minä muistan kastella.  Fiikus ja paavalinviuhka ovat maatiaisamarylliksen lisäksi kasveja, jotka olen saanut pysymään hengissä jo yli kymmenen vuotta.  Niitä voisi siis myös suositella maatiaisamarylliksen lisäksi muille ei niin viherpeukaloisille.