Kirjoneulelapaset

Hempeily jatkukoon!  Vaaleanpunaisen pipon jälkeen vaaleanpunaiset lapaset.  Lankana näissä on Drops Alpaca ja TeeTee Pallas.  Kirjoneulekuvio löytyi Aino Praaklin kirjasta ”Eesti labakindad ilma laande laiali”.  Jälleen kerran minun täytyy kehua tuota kirjaa.  Siitä löytyy aina sopiva kirjoneulekuvio lapasiin kuin lapasiin.  Jos joskus menen Tallinnaan, niin täytyy kyllä varmaan mennä käymään sinne Eestin kansallismuseoon, josta kaikki kirjan alkuperäiset lapaset löytyvät.  Luulisin ainakin tuon museon olevan Tallinnassa.

Mukavaa lumista viikonloppua kaikille!

Nappipipo

Näin joskus, jossain blogissa varmaankin, pipon.  Pipo oli ihan tavallinen, mutta siihen oli kiinnitetty muutama nappi.  Kuva piposta jäi mieleeni, ja ajattelin joskus tehdä samanlaisen.  Siitä taitaa olla jo muutama vuosi, kun näin sen pipon kuvan, enkä muista, missä sen näin.  Enkä tiedä, muistuttaako tämä pipo laisinkaan kuvassa näkemääni, kun en sitä kuvaa enää löytänyt.  Mutta hyvä pipo tästä tuli, vaikka itse sanonkin 😀

Lankana tässä on Austermann Merino 160.  Tämä oli sen tuntuista lankaa, että tästä olisi kiva kokeilla virkatakin joskus jotain.

 

Kolme iloista rosvoa

Easy Balaclava
Ohje: täältä
Lanka Sublime baby cashmere merino silk dk

Paukkuvat pakkaset paljastivat jälleen puutteita omien lasten vaatevarastossa.  Niinpä oli neulottava pojille rosvopipot.  Olen neulonut tällä samalla ohjeella aiemminkin muutama vuosi sitten lapsilleni ja miehelleni pipot, mutta ne olivat jo aika nuhruisia, joten oli uusien pipojen aika.

Pahimmat pakkaset ovat jo ohi.  Mutta voihan nämä päässä leikkia rosvoa, vaikkei kylmä olisikaan.  Kunhan eivät oikeasti mene pahantekoon nämä päässään.

Vuoden ensimmäinen

Sainhan minä vihdoin ja viimein jotain valmiiksikin tänä vuonna, nimittäin tämän jämälankapeiton.  Tämä on neulottu domino-tekniikalla ohuiden sukkalankojen jämistä.  Peitolla on painoa 751 g ja suunnilleen saman verran minulle vielä jäi jämäsukkalankoja, jos vaikka tekisin toisenkin samanlaisen peiton vielä 😀

Kun aloitin tämän peiton neulomisen, se näytti minusta tosi rumalta.  Mutta silmä taisi siihen tottua, ja nyt se näyttää vain todella iloisen värikkäältä.

Virkkasin viime kesänä kaitaleen, jolle en silloin keksinyt mitään käyttöä.  Kaitale on kuitenkin mielestäni kaunis ja minua hieman harmitti, ettei se ollut missään esillä.  Joulun aikaan meillä oli jouluvalot ripustettuna ikkunaan verhovaijerin avulla, ja kun otin jouluvalot ikkunasta pois, minulla välähti kokeilla virkattua kaitaletta ikkunaan ripustettuna.  Se näyttää kyllä hieman oudolta, mutta olkoon siinä toistaiseksi.  Onpahan ainakin näkyvillä 😀