Korvakorukokeilu

DSC07682 (800x600)

En ole koskaan ennen tätä kovettanut mitään liima-vesiseoksella, joten pitihän sitä kokeilla. Virkkasin pari pikkuneliötä Vennen langoista ja kovetin ne siis liima-vesiseoksella. En tiedä, menikö se ihan oikein, sillä minulla liima tuntui valuvan alapuolelle kuivumisen aikana, ja sitä on siis alapuolella enemmän kuin yläpuolella. Mutta kun minulla ei ole tästä touhusta aikaisempaa kokemusta, niin en tiedä, että pitikö niin tapahtuakin vai ei. Kyllä näistä silti ihan kelvolliset korvakorut tuli. Minulla on vain hieman sellainen tunne kuin olisi pienet pannulaput roikkumassa korvissa.

 

DSC07686

Varmaan kokeilen tätä joskus uudestaankin, mutta teen varmaan jonkin muun muodon kuin neliöt, jottei tule taas pannulappuassosiaatiota 😀

Mainokset

Jämälankaraitaa

DSC07681 (800x600)

Vauvanpeitosta jäi Drops Alpacaa jäljelle monta pientä kerää. Halusin päästä niistä samantien eroon, ettei jää montaa jämäkerää ympäriinsä kuljeskelemaan. Tein ensiksi lapaset. Ne ovat muuten ihan peruslapaset, mutta selkäpuolella kulkee kapea, lähes huomaamaton palmikko keskellä. Kun lapaset olivat valmiit, oli pikkukerissä edelleen lankaa jäljellä. Sain idean, jolla sain kaikki kerät käytettyä loppuun asti. Neuloin niistä kaulahuivin niin, että neuloin jokaista lankaa niin pitkälle kuin sitä riitti ja sitten jatkoin seuraavalla. Huivista tuli mielestäni aika hauska. Se vain on valitettavasti hieman lyhyt, sellainen miehisen pituinen, jonka voi yksinkertaisesti solmia kaulaan.

Juhannuksena tehtyä

DSC07676 (600x800)

Sain toisen vauvanpeiton valmiiksi juhannuksen aikana. Lankana tässä on Drops Alpaca kaksinkertaisena, ja voin kertoa, että lämmin on. Hiki nimittäin tuli, kun yhdistelin paloja ja virkkasin reunusta peitto sylissäni. Peiton ohje on Garnstudion sivuilta. Olen aivan varma, että olin ostanut lankaa ohjeen mukaisen määrän. Mutta kun tuli aika virkata reunusta, ei viimeistä lankakerää löytynytkään. Olen joko hukannut sen tai sitten olen laskenut lankakerät kaupassa väärin. Joka tapauksessa lanka ei enää riittänyt ohjeen mukaiseen pykäreunaan, vaan tein vain kerroksen kiinteitä silmukoita. Tein peitosta myös kaksi kertaa isomman kuin ohjeessa, joten nyt vauvan voi vaikka kääriä peittoon (ja ei, se ei selitä langan loppumista kesken, olin ottanut huomioon sen, että tarvitsen kaksi kertaa enemmän lankaa).

 

DSC07671 (800x600)

Koska juhannukseksi oli luvattu sateista säätä, ennakoin sitä ja ostin 1000 palan palapelin ajankuluksi. Sateistahan täällä tosiaan oli, joten palapeli tuli ihan helposti lasten kanssa tehtyä juhannuksen aikana:

DSC07670 (800x600)

Juhannuksena myös herkuteltiin mansikka-juustotortulla:

DSC07668 (800x600)

 

Ohje tähän löytyi uusimmasta Avusta (25/2015). Tämä on todella herkullinen. Tällainen on pakko tehdä vielä toistekin tänä kesänä. Tein pari pientä modifikaatiota ohjeeseen, joten laitan ohjeen tähän ja sulkuihin omat muutokseni:

Mansikka-juustotorttu

Pohja:

75 g voita

200 g digestivekeksejä (minä käytin kaurakeksejä)

Täyte:

200 g ranskankermaa

200 g tuorejuustoa, maustamatonta, ei kevyttä

2 munaa

1,5 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

1 rkl limetin mehua (laitoin 2 rkl)

2 tl limerin kuorta raasteena

Pinnalle:

300 g mansikoita (minun kakussani on noin 500 g)

Sulata voi. Hienonna keksit. Lisää voisula ja sekoita tasaiseksi.

Leikkaa pieneen irtopohjavuokaan (20 cm) pohjan kokoinen leivinpaperipala.

Kaada muruseos vuokaan ja taputtele se vuoan pohjalle ja reunoille ylös saakka.

Vatkaa ranskankerma, tuorejuusto, munat, sokeri, vaniljasokeri, limetti mehu ja -kuoriraaste tasaiseksi seokseksi.

Kaada täyte vuokaan.

Paista 175-asteisen uunin toiseksi alimman tasolla noin 40 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt.

Anna kakun jäähtyä täysin ennen kuin irrotat sen vuoasta. Viilennä se jääkaapissa ennen tarjoilua.

Puhdista ja puolita mansikat. Levitä mansikat tortun pinnalle.

 

Mereneläviä

DSC07585 (800x600)

Montako neulottua/virkattua peittoa yksi vauva tarvitsee? Omat kuusi lastani ovat pärjänneet yhdellä ainoalla peitolla, jonka virkkasin ensimmäistäni odottaessa. Muille en ole ehtinyt/jaksanut/viitsinyt peittoa tehdä. Mutta ensimmäiselle lapsenlapselleni valmistui nyt tämä mereneläväpeitto, odottamassa ovat langat toiseen peittoon ja minulla olisi vielä pari vauvanpeitto-ohjetta, joiden mukaiset peitot haluaisin tehdä. Ehkäpä yksi vauva kuitenkin pärjää kahdella peitolla, tällä ja sillä johon on langat odottamassa, vaikka peittojen tekeminen onkin hauskaa. Odottamassa olevat kivat peitto-ohjeet saavat jäädä odottamaan seuraavia lapsenlapsia.

 

DSC07587 (600x800)

Lankana tässä peitossa on pääosin Sandnes Mandarin Petit, vihreät osat ovat Novita Kotiväkeä. Alunperin tästä piti tulla peitto ilman kuvioita, mutta kun neuloin peittoa, muistutti se mielestäni kovasti vettä. Siitä sain idean tehdä siihen mereneläviä. Merenelävien ohjeet ovat vähän sieltä sun täältä enemmän tai vähemmän sovellettuina, sillä minulla on edelleen ongelmia lukea virkkausohjeita. Mutta onneksi virkkaaminen antaa paljon anteeksi, ainakin enemmän kuin neulominen.

Saapassukat

Pitkänhuiskeat sukat

DSC07575 (600x800)

Pitkänhuiskealle tytölle

DSC07578 (600x800)

Näiden sukkien ohje löytyy nimellä saapassukat Madeline Westonin kirjasta ”Upeat kirjoneulesukat”. Kirjan suomenkielinen nimi on kyllä varsin harhaanjohtava, sillä vain murto-osa kirjan ohjeista on kirjoneulesukkiin. Eivät nämäkään siis ole kirjoneuletta vaan palmikkoa. Kirjan alkuperäinen nimi on ”Country Weekend Socks”, joten mitähän suomentaja on oikein ajatellut kirjan nimeä kääntäessään. Lankana näissä on Nalle Taika, enkä kyllä tällä kertaa tehnyt ihan ohjeen mukaan, sillä mielestäni pohkeen kavennukset olivat ohjeessa ihan tyhmästi, joten ne ovat näissä sukissa eri tavalla. Ohjeessa oli tehty tiimalasikantapää, mutta se ei minun mielestäni istu jalkaan kovin hyvin, joten tein tavallisen kantapään.

Pitää palata vielä tuohon minun edellisessä postauksessani mainitsemaani ”maissipeltooni”. Joku kissa kävi vielä parina yönä sinne kikkaransa tekemässä, mutta nyt se on ilmeisesti löytänyt jostain paremman paikan. Eipä tuolla minun maissipellollani enää mitään tuhottavaa olekaan. Se näyttää nyt tältä:

DSC07579 (600x800)

Alunperin maissintaimia oli kolmekymmentä. Nyt on jäljellä enää kuusi, joissa on vielä jotain vihertävää jäljellä, mutta nekin ovat aivan maata vasten painuneita. Eipä taida tulla maissisatoa tänä vuonna. Mielenkiintoista on, että istutin molempiin päihin samettikukan taimia, ja ne ovat saaneet olla rauhassa. Pitänee ensi kesänä kokeilla ja istuttaa samettikukkia vähän joka puolelle, jos vaikka sitten kissat jättäisivät viljelykseni rauhaan. Tiedän, että samettikukkien pitäisi pitää etanat ja kotilot loitolla, sen vuoksi olen niitä istutellut, mutta taitavat tehota kissoihinkin.