Suunnilleen kuukausi sitten tein perusteellisen siivouksen vaatehuoneessa. Se tulikin tarpeeseen, sillä kyllä sieltä sitä poisheitettävää löytyi säkkikaupalla. Lisäksi löysin viisi neulottua paitaa, joita en ollut koskaan käyttänyt. Ne päätyivät purkuun, ja muotoutuvat uusiksi neuleiksi, kunhan ehtivät. Pari vanhaa neuletta, jotka olivat hihansuista ja helmasta puhkikuluneita, huovutin. Tarkoituksenani olisi ommella niistä laukku. En tiedä tapahtuuko sitä koskaan, mutta materiaali olisi nyt siis valmiina. Lisäksi löysin yllä olevan mekon palaset. Olen neulonut ne joskus yli kymmenen vuotta sitten neulekoneella, mutta jostain syystä mekko on jäänyt kasaamatta, ja unohtunut. Jopa tuo rintapieltä koristava ruusu oli valmiiksi tehtynä. Onneksi minulta löytyi vielä pieni nöttönen harmaata lankaa, jonka ainakin kuvittelen olevan samaa kuin mekon harmaa lanka, joten sain palat nyt yhdistettyä. Harmaa lanka on muistaakseni jotain Pirtin Kehräämön lankaa ja lila-sini-kirjava on jotain Noroa, tarkemmin en muista. Mekko on aika kiva, enkä ymmärrä, miksi tämä aikoinaan on jäänyt palasiksi lojumaan vaatehuoneeseen. Mutta parempi myöhään kuin milloinkaan.
Kuten kuvasta näkyy, meillä on lunta ja pakkasta. Vaatehuonetta siivotessani tajusin, että minulla on kaula- ja hartiahuiveja niin paljon, että jokaiselle talven pakkaspäivälle taatusti riittäisi omansa. Silti puikoilla on taas kaulahuivi 😀
Ihmeesti tuo lumi vain muttaa maisemaa:
Nautitaan tästä nyt, kun voidaan!
Kaunis mekko sinulla on kätkössä ollutkin, heti käyttöön. Meilläkin on satanut yöllä ohuen ohut puuterilumikerros ja nyt paistaa aurinko, kävimme pienellä kävelyllä nauttimassa rakasta pakkasilmaa.
Mekko on ihana! Haaveilen itseneulotusta villamekosta, ehkä tänä talvena…