Aldous Huxley: Saari

dsc_0643-450x800

Aldous Huxley: Saari (Island)

1962, suomennettu 2013 (Ville-Juhani Sutinen)

504 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 43, kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään

Aldous Huxleyn ”Uljas uusi maailma” on suosikki-dystopiani. Luin sen ensimmäisen kerran jo yli kolmekymmentä vuotta sitten ja olen lukenut sen useampaan kertaan sen jälkeen. Olen ollut tietoinen pitkään, että Huxley on kirjoittanut myös utopiakirjan. Sen olisi voinut tietysti hankkia englanninkielisenä joskus jo kauan sitten itselleen, mutta nykyisin se on päässyt Suomessakin sensuurista ja se löytyy suomennettuna. Kirjastossa käydessäni en kuitenkaan ole muistanut katsoa, olisiko se hyllyssä. Nyt muistin.

”Saaressa” toimittaja Will Farnaby haaksirikkoutuu kuvitteelliselle Palan saarelle, joka sijaitsee jossakin Intian rannikolla. Palan saari on ollut lähestulkoon eristäytyneenä muusta maailmasta yli sadan vuoden ajan, ja on kehittänyt oman poikkeavan, idealistisen yhteiskuntamallin, joka perustuu hindulais-buddhalaiseen elämäntapaan, huumeisiin ja tieteisiin, mutta jota uhkaa saaren oma, saaren kulttuurista vieraantunut, johtohahmo äiteineen.

Kirjan kerronta on hyvin opettavaista, jopa saarnamaista, ja sen vuoksi hidasta luettavaa. Kirjaa pitää lukea miettien kirjoittajan tarkoitusperiä ja sanomaa. Varsinkin, kun en tiedä paljoakaan hindulaisuudesta, buddhalaisuudesta, joogasta tai psykedeelisistä huumeista, jäivät jotkin kohdat hieman arvoituksellisiksi, vaikkakin suomentaja on hyvin ansiokkaasti koonnut selityksiä kirjan loppuun.

Tarina pyörii hyvin paljon samojen aiheiden ympärillä kuin ”Uljas uusi maailmakin” eli huumeiden, seksuaalisuuden ja tieteellisen kehityksen teemojen ympärillä. Mutta ”Saaressa” edellä mainittujen avulla on saatu aikaan hyvää, ”Uljaassa uudessa maailmassa” pahaa. Kirjan sanoma lienee, että meillä on kaikki avaimet utopian toteuttamiseen sisimmässämme, pitää vain miettiä, mikä on tärkeää. Mutta utopian avaimet on hyvin helppo sivuuttaa, hukata tai tuhota kokonaan. Tarvitaan vain yksi ihminen, jolla on riittävästi valtaa, ja pitkään jatkunut hyvä kehitys suuressakin yhteisössä voi tuhoutua hetkessä. Sinänsä siis hyvin ajankohtainen teos, kun ajattelee, mitä Atlantin toisella puolella tällä hetkellä tapahtuu.

Mainokset

Mukavaa postia

dsc_0636-450x800

Hieman ennen joulua valittelin täällä, kun olin neulonut sukat Kaupunkilangan Pispala-langasta, ja sukista tuli keskenään aivan eriväriset, vaikka kerät olivat samaa värjäyserää. Laitoin asiasta samantien myös palautetta Kaupunkilangalle, mutta sieltä ei kuulunut mitään. Kunnes pari päivää sitten sain puhelinsoiton Kaupunkilangasta. Henkilö, jonka kanssa puhuin, pahoitteli kovasti, että on kestänyt näin kauan ennen kuin minuun otettiin yhteyttä. Hän kertoi olevansa ainoa reklamaatioita käsittelevä henkilö Kaupunkilangassa ja olleensa pitkään sairaslomalla, joten siinä syy viiveeseen. Hän pahoitteli kovasti myös sitä, että minulle oli tuollaiset eriparilangat osuneet. Vaaleamman lankakerän ei olisi pitänyt päästä kauppaan asti ollenkaan. Ilmeisesti se oli värjäyksen loppuvaiheesta, eikä ollut saanut väriä tarpeeksi, tai jostain muusta syystä jäänyt heikommin värjäytyneeksi värjäysprosessissa. Soittaja sanoi laittavansa minulle jotain lankaa hyvitykseksi, ja kyseli, oliko minulla mitään toiveita langan suhteen. Toivoin punasävyisiä sukkalankoja, ja tällaisia siis sain:

 

dsc_0635-450x800

Siis peräti 400 g Kaupunkilangan Rotvalli-sukkalankaa! Tämä oli todella ihana yllätys. Olin ollut jo aivan varma, että olivat sivuuttaneet minun palautteeni kokonaan. Nyt sormet melkein syyhyävät, että pääsisin näistä jotain neulomaan. Ensin pitää vain tehdä parit lapaset  ja yksi paita ja ja …  😀

Totinen Pikachu

dsc_0632-450x800

Tein nuorimmaiselleni hänen toiveestaan Pikachu-pipon. Kovin tuli totinen ilme Pikachulle. Poika itsekin kysyi ensimmäiseksi nähtyään valmiin pipon, että miksi Pikachu ei hymyile. Mutta hän laittoi pipon kuitenkin  jo heti eilen sen valmistuttua päähänsä kouluun. Nyt sitten tässä mietiskelen, että pitäisikö tuo suu vielä korjata hymyilevämmäksi, vai annanko olla totisena. Lankana tässä on Drops Baby Merino. Virkkasin pipon tarkoituksella ihan liian pienellä koukulla, jotta sain tiiviin pinnan, mutta kyllä siihen silti tarvinnee vielä vuori ommella; sen verran näistä virkatuista tuuli vaan jostain syystä menee läpi. Tein tämän ilman mitään ohjeita, pojan päähän sovitellen ja Pikachun kuvia katsellen.

J.K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki

dsc_0627-450x800

J.K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki (Harry Potter and the Prisoner of Azkaban)

1999, suomennettu 2000 (Jaana Kapari)

456 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 29, kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia

Tämä kirja ei varmaan suurempia esittelyjä kaipaa. Jos blogini lukijoissa on kuitenkin joku, jolla ei ole aavistustakaan, mistä Harry Potter-kirjoissa on kyse, niin kipin kapin kirjastoon.

Laitoin tämän kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan 29, kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia. En ole kuitenkaan varma olisiko taikuus sittenkään hyvä taito (vai olenko minä vain vanhemmiten tullut kyyniseksi tai lukenut liikaa dystopia-kirjoja 😀 ). Nimittäin, jos olisi oikeasti olemassa Potter-kirjojen velhojen kaltaisia velhoja, jotka olisivat muuten kuin ihmisiä, taikomiskykyä lukuun ottamatta, niin maailma taitaisi olla aika lailla erilainen paikka kuin millaiseksi se on Potter-kirjoissa kuvattu. Potter-kirjoissa velhot on kuvattu pieneksi syrjään vetäytyneeksi vähemmistöksi, mutta velhot ovat kuitenkin aivan yhtälailla vallan, rahan ja materian perään kuin jästitkin (= ei-taikovat ihmiset). Lisäksi heillä on taikavoimat puolellaan. Joten luulisin, että oikeasti velhot olisivat aikapäiviä sitten alistaneet jästit orjikseen, ja muutenkin taatusti käyttäisivät taikavoimiaan pääasiallisesti omia etuja ajaakseen. Joten enpä tiedä, olisiko ne taikavoimat niin kovin hyvä jutta sitten kuitenkaan. Riippuisi siitä, millainen maailma olisi, jos taikavoimia olisi. Nyt taitaa mennä jo liikaa mietiskelyn puolelle, joten lopetetaan tähän…

Lauren Beukes: Zoo City – eläinten valtakunta

dsc_0623-450x800

Lauren Beukes:  Zoo City eläinten valtakunta (Zoo City)

2010, suomennettu 2016 (Tytti Viinikainen)

409 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 16, ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja

Zoo City on kuvitteellinen kaupunginosa Johannesburgissa Etelä-Afrikassa, jossa eläimelliset asuvat. Eläimelliset ovat ihmisiä, jotka ovat murhanneet jonkun. Murhaaja saa seurakseen eläimen, josta hän on riippuvainen. Ero omasta eläimestä tuottaa suunnatonta tuskaa. Jos oma eläin kuolee, tulee salaperäinen Pohjavirta ja vie ihmisen. Oman eläimen lisäksi murhaajat saavat myös jonkin kyvyn.

Tarinan päähenkilön, Zinzin, eläin on laiskiainen ja hänen kykynsä on löytää kadonneita esineitä ja joskus myös ihmisiä. Eläimelliset ovat hyljeksittyjä ”normaali”-ihmisten joukossa, ja niinpä he joutuvat tekemään kaikenlaisia hommia pysyäkseen hengissä. Zinzi oli ollut toimittaja ennen kuin murhasi veljensä. Nyt hän kirjoittaa nigerialaiskirjeitä ja etsii kadonneita esineitä saadakseen rahaa. Zinzi saa tehtäväkseen etsiä erään tytön ja tyttöä etsiessään hän joutuu mukaan afrikkalaiseen magiaan, mutiin.

Kirja oli mielestäni hyvin ahdistava. Muti on eteläisessä Afrikassa edelleen yleisesti käytössä, ja kirjan kuvailemia julmuuksia varmasti tapahtuu todellisuudessakin Mutin nimissä, vaikka tämä kirja kuvaakin dystopiaa.

Kirja on voittanut Arthur C. Clark-palkinnon vuonna 2011.

Vaihteeksi käsitöitäkin

462-450x800

Jottei tämä menisi ihan pelkäksi kirjablogiksi, niin välillä täytynee laittaa vähän käsitöitä ja käynnistää neulevuosikin. Sain joululahjaksi aivan ihanan näköisen kerän sukkalankaa, Austemann Murano nimeltään. Lanka on sen näköistä, että se on parhaimmillaan jossain ihan yksinkertaisessa sukassa, joten tein ihan perussukat, 6 o 2 n -joustimella:

dsc_0619-800x450

Kahta samannäköistä sukkaa ei tuosta kerästä olisi kannattanut edes yrittää tehdä, sillä ei siitä olisi tainnut väritoistoa löytyä. Sukkien teon jälkeen lankaa oli vielä jonkin verran jäljellä, mutta ei tarpeeksi oikein mihinkään. Päädyin tekemään loppulangasta domino-lapaset, joita jatkoin vihreällä Drops Fabelilla, kun Murano loppui.

dsc_0620-450x800

Tämä Murano näyttää kyllä todella hyvältä domino-neuleessa. Minun tekisi kovasti mieli tehdä tuosta langasta jokin isompi domino-työ, mutta taitaa olla ihan liian kallista lankaa minun kukkarolleni, joten haaveilen vain Muranosta neulotusta domino-villatakista.