Aldous Huxley: Saari

Aldous Huxley: Saari (Island)

1962, suomennettu 2013 (Ville-Juhani Sutinen)

504 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 43, kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään

Aldous Huxleyn ”Uljas uusi maailma” on suosikki-dystopiani. Luin sen ensimmäisen kerran jo yli kolmekymmentä vuotta sitten ja olen lukenut sen useampaan kertaan sen jälkeen. Olen ollut tietoinen pitkään, että Huxley on kirjoittanut myös utopiakirjan. Sen olisi voinut tietysti hankkia englanninkielisenä joskus jo kauan sitten itselleen, mutta nykyisin se on päässyt Suomessakin sensuurista ja se löytyy suomennettuna. Kirjastossa käydessäni en kuitenkaan ole muistanut katsoa, olisiko se hyllyssä. Nyt muistin.

”Saaressa” toimittaja Will Farnaby haaksirikkoutuu kuvitteelliselle Palan saarelle, joka sijaitsee jossakin Intian rannikolla. Palan saari on ollut lähestulkoon eristäytyneenä muusta maailmasta yli sadan vuoden ajan, ja on kehittänyt oman poikkeavan, idealistisen yhteiskuntamallin, joka perustuu hindulais-buddhalaiseen elämäntapaan, huumeisiin ja tieteisiin, mutta jota uhkaa saaren oma, saaren kulttuurista vieraantunut, johtohahmo äiteineen.

Kirjan kerronta on hyvin opettavaista, jopa saarnamaista, ja sen vuoksi hidasta luettavaa. Kirjaa pitää lukea miettien kirjoittajan tarkoitusperiä ja sanomaa. Varsinkin, kun en tiedä paljoakaan hindulaisuudesta, buddhalaisuudesta, joogasta tai psykedeelisistä huumeista, jäivät jotkin kohdat hieman arvoituksellisiksi, vaikkakin suomentaja on hyvin ansiokkaasti koonnut selityksiä kirjan loppuun.

Tarina pyörii hyvin paljon samojen aiheiden ympärillä kuin ”Uljas uusi maailmakin” eli huumeiden, seksuaalisuuden ja tieteellisen kehityksen teemojen ympärillä. Mutta ”Saaressa” edellä mainittujen avulla on saatu aikaan hyvää, ”Uljaassa uudessa maailmassa” pahaa. Kirjan sanoma lienee, että meillä on kaikki avaimet utopian toteuttamiseen sisimmässämme, pitää vain miettiä, mikä on tärkeää. Mutta utopian avaimet on hyvin helppo sivuuttaa, hukata tai tuhota kokonaan. Tarvitaan vain yksi ihminen, jolla on riittävästi valtaa, ja pitkään jatkunut hyvä kehitys suuressakin yhteisössä voi tuhoutua hetkessä. Sinänsä siis hyvin ajankohtainen teos, kun ajattelee, mitä Atlantin toisella puolella tällä hetkellä tapahtuu.