Michel Houellebecq: Halujen taistelukenttä

465-450x800

Michel Houellebecq: Halujen taistelukenttä (Extension du domaine de la lutte)

1994, suomennettu 2009 (Ville Keynäs)

151 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 42, esikoisteos

 

En oikein tiedä, mitä ajatella tästä kirjasta. Tarina on absurdi tarina yksinäisestä, syrjäytyneestä ja masentuneesta nuorehkosta miehestä. Tarinan edetessä masennus pahenee, ja lopussa miehen elämä on jo melkoista tuskaa. Kirja kuitenkin sisältää paljon humoristisia huomioita (muiden ihmisten) elämänmenosta, joten kirjan tunnelma ei ole liian synkkä.

Kirjoitustyyli on mielenkiintoinen, ja se on varmaankin se, mistä pidän tässä kirjassa eniten. Lauseet ovat lyhyity ja jokainen sana on merkityksellinen. Kirjassa on ainoastaan 151 s, mutta erilaisia sanoja on tässä kirjassa taatusti enemmän kuin useimmissa yli viisisataa sivuisissa kirjoissa. Tämä kirja on taatusti ollut haasteellinen käännettävä.

Bostonpitko

456-450x800

Minä olen pullahiiri. Suosikkejani ovat bostonkakku ja nyhtöpitko. Päätin yhdistää bostonkakun hyvän ominaisuuden (täyte jakautuu paloihin tasaisesti) nyhtöpitkon hyvään pitkulaiseen muotoon, ja tuloksena oli bostonpitko.

 

457-450x800

Tulos oli juuri sellainen kuin halusinkin; täytettä on sopivan tasaisesti ja pitkon saa helposti leikattua viipaleiksi. Tällä kertaa tein ihan perinteisen kaneliversion, mutta pitänee kokeilla muillakin täytteillä.

Lionel Shriver: Jonnekin pois

467-450x800

Lionel Shriver: Jonnekin pois (So much for that)

2010, suomennettu 2011 (Seppo Raudaskoski)

535 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 20, kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö

 

Lionel Shriverin ” Jonnekin pois”-kirjan päähenkilö, Shep Knacker, on myynyt menestyneen yrityksensä ja säästänyt rahat, jotta voisi aloittaa uuden elämän jossakin, jossa on halpa elää. Suunnitelmat kuitenkin muuttuvat, kun Shepin vaimo, Glynis, sairastuu parantumattomaan syöpään ja Shepin isä kaatuu portaissa, eikä voi enää asua itsenäisesti vaan joutuu muuttamaan hoitokotiin. Shepin säästöt hupenevat vaimon syövän hoitokuluihin ja isän hoitokotimaksuihin, ja Shepin haave karkaa ulottumattomiin.

Glynisin syövän etenemisen lisäksi seurataan Shepin ja Glynisin ystäväperheen elämää. Ystäväperheellä on perinnöllistä regressiivistä sairautta (familial dysautonomia) sairastava tytär. Myös he ovat joutuneet tekemään paljon myönnytyksiä elämässään, saadakseen tyttärelleen tämän tarvitsemaa hoitoa.

Kirja siis selvästi kritisoi Yhdysvaltojen terveydenhuoltosysteemiä, sillä sairastuminen vie useat ihmiset vararikkoon tai monet jäävät ilman hoitoa ilman hyvää vakuutusta tai varallisuutta. Mutta kirja on myös tarina siitä, miten paljosta joku voi olla valmis luopumaan ja tekemään läheisen ihmisen vuoksi. Kirjan loppu jäi kyllä minua ärsyttämään, sillä se on tavattoman ruusunpunainen. Oikeassa elämässä harvoin on näin onnellista loppua.

Pidin tästä kirjasta (loppua lukuun ottamatta), ja voin suositella muillekin.

 

Vanhaa ja uutta vuotta

dsc_0593-450x800

Sain jouluyö-joulukalenterisukat valmiiksi ihan ajallaan jouluaatoksi. Mutta kuvaamaan en ehtinyt ennen kuin tänään. Ei ollut ihan minun juttuni neuloa sukat kahdessakymmenessäneljässä päivässä; tahti oli aivan liian hidas. Meinasin useampaan kertaan keskeyttää joulukalenterin ja sooloilla sukat loppuun, mutta loppujen lopuksi jaksoin odotella ohjetta ja sukkien valmistumista jouluaattoon asti. Mutta nytpähän tiedän, ettei minun kannata tehdä enää uudestaan joulukalenterisukkia, tai jos teen, niin teen ne vasta joulun jälkeen, kun koko ohje on julkaistu.

Nämä sukat jäivätkin viime vuoden viimeiseksi käsityökseni. Muutenkin viime vuonna tuli tehtyä paljon vähemmän käsitöitä kuin moneen vuoteen, sillä kirjat ja lukeminen ovat vieneet aikaa, jonka ennen käytin käsitöihin. Luin viime vuonna 96 kirjaa. Marraskuussa ajattelin, että pääsen sataan, mutta joulukuun kiireet estivät tavoitteeseen pääsyn. Onpahan nyt sitten tavoitetta tälle vuodelle!

Osallistuin viime vuonna Helmet-lukuhaasteeseen, ja olen siinä mukana taas tänäkin vuonna. Ajattelin lukea kirjoja samaan tyyliin kuin viime vuonnakin. Alkuvuodesta luen, mitä huvittaa. Jos kirja sopii johonkin haasteen kohtaan, niin hyvä. Jos ei, niin en sure. Siinä vaiheessa, kun lukuhaasteessa on enää kymmenisen kohtaa tyhjänä, alan valikoimaan niihin sopivia kirjoja.

Olen miettinyt nyt sitä, että pitäisikö tätä blogia laajentaa käsitöiden lisäksi kirjoihin, sillä lukeminen taitaa nykyisin olla se, mihin kulutan eniten aikaani kotitöiden lisäksi. Mutta minun on tunnustettava, että en ole ikinä lukenut yhtään kenenkään kirjablogia, joten pitäisi varmaan ensin käydä hieman tutustumassa, mitä muut kirjablogeissaan kirjoittavat. Mutta tämä on siis vasta harkinnassa. Katsotaan, mitä tämä vuosi tuo tullessaan.

20170102_080800-collage-800x800

Kuten niin moni muukin kaupunki, myös kotikaupunkini järjesti Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi ilotulituksen. Kävin sitä lasten kanssa katsomassa ja hienohan se oli.

Hyvää uutta vuotta 2017!