Camilla Läckberg: Jääprinsessa

dsc_0734-450x800

Camilla Läckberg: Jääprinsessa (Isprinsessan)

2003, suomennettu 2006 (Outi Menna)

439 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 10, kirjan kansi on mielestäsi kaunis

Mainitsinkin jo aiemmin, että olen lukenut Camilla Läckbergin Fjällbacka-sarjaa ihan satunnaisessa järjestyksessä sen mukaan, mitä kirjastossa kulloinkin on ollut lainattavissa. Tällä kertaa vihdoin ja viimein sain sarjan ensimmäisen osan, Jääprinsessan, lainaan. Myöhemmissä kirjoissa on ollut paljon viitteitä tämän ensimmäisen kirjan tapahtumiin, joten tämä tuntui hyvin tutulta kirjalta. Mutta nyt luulen, että kyllä minun täytyy nämä kirjat joskus vielä lukea oikeassa järjestyksessäkin, kunhan olen ensin lukenut ne muutamat sarjan kirjat, jotka minulla vielä on lukematta.

”Jääprinsessa” on siis Fjällbacka-sarjan ensimmäinen kirja. Tässä kirjassa päähenkilö Erica Falck on tullut kotoaan Tukholmasta Fjällbackaan siivoamaan lapsuudenkotiaan vanhempiensa kuoltua auto-onnettomuudessa. Erican lapsuudenystävä löytyy kuolleena kylpyammeesta, ja Fjällbackan poliisi, mukaan lukien Erican toinen lapsuudenystävä, Patrik Hedström, selvittelee murhaa. Erica ei malta pitää näppejään erossa murhatutkimuksesta, eikä Patrikista.

Laitoin tämän kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan 10, kirjan kansi on mielestäsi kaunis, sillä minun mielestäni kaikkien Fjällbacka-kirjojen kannet ovat olleet hyvin kauniita. Olkoon tämä tunnustus kaikille Fjällbacka-kirjojen kansien tekijöille.

Mainokset

Timur Vermes: Täällä taas

dsc_0732-450x800

Timur Vermes: Täällä taas (Er ist wieder da)

2012, suomennettu 2016 (Tähti Schmidt)

392 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 12, politiikasta tai poliitikosta kertova kirja

Hitler herää rakentamattomalla tontilla, ja huomaa salaperäisesti siirtyneensä vuodesta 1945 vuoteen 2011. Hänellä on edelleen tallella karismansa ja puhetaitonsa. Joten mitäpä Hitler tekisi nykyaikana saadakseen vanhan valtansa takaisin? Hänestä tulee TV- ja YouTube-tähti!

Kirja on mainio satiiri, jossa rinnastetaan nykyajan ilmiöitä natsisaksan aikaisiin tapahtumiin. Tarina on hauska, mutta samalla myös muistuttaa vakavista tapahtumista, jonka kaltaisia kenenkään ei pitäisi haluta tapahtuvan uudestaan.

 

Sophie Hannah: Nimikirjainmurhat

dsc_0722-450x800

Sophie Hannah: Nimikirjainmurhat (The Monogram Murders)

2014, suomennettu 2014 (Terhi Vartia)

331 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 9, toisen taideteoksen inspiroima kirja

Agatha Christie on kyllä ihan omaa luokkaansa murhamysteereiden kirjoittajana, ja Sophie Hannah on yrittänyt astua aivan liian suuriin saappaisiin näissä uusissa Hercule Poirot-kirjoissa. Juoni sinällään on Agatha Christiemäinen; jokin vuosia sitten tapahtunut vääryys aiheuttaa tässä tarinassa ratkaistavat murhat. Mutta Hercule Poirot ei ole samanlainen kuin Agatha Christien Poirot. Agatha Christien Poirot on omituinen, mutta hieman humoristisella tavalla. Sophie Hannahin Poirot on vain omituinen, ja esimerkiksi ilkeä ja nöyryyttävä murhia tutkivaa poliisia Catchpoolia kohtaan. Onhan Christien Poirotkin usein tyytymätön apunaan toimivan Hastingsin älynlahjoihin ja kehottaa Hastingsia käyttämään harmaita aivosolujaan. Mutta ei Christien Poirot nöyryytä Hastingsia samalla tavoin julkisesti kuin Hannahin Poirot tekee Catchpoolille.

Jos en olisi lukenut Agatha Christien Poirot-kirjoja, voisi tämä olla ihan hyväkin kirja. Mutta koska olen lukenut Christiet, niin väistämättä tulee verrattua tätä lukukokemusta niihin, eikä tämä yllä aivan samalle tasolle.

Katinka

dsc_0718-450x800

Tein edellisen oman Lopi-paitani melko tasan 9 vuotta sitten. Tuo paita on ollut minulla sen jälkeen käytössä aina ulkoillessa suunnilleen 6 kuukautta vuodesta, joka vuosi, eli aina kun ei ole liian kuuma, kylmä tai tuulinen ilma Lopi-paidalle. Hyvin paita on kestänyt, mutta yhdeksässä vuodessa olin jo hieman kyllästynyt siihen ja tulin siihen tulokseen, että voisin ehkä jo tehdä uuden.

dsc_0717-450x800

Tuumauksen tuloksena syntyi tämä paita. Paidan malli on nimeltään Katinka, ja ohje siihen löytyy ainakin kirjasta ”The best of Lopi”, ja lankana on Alafosslopi. Tein ensin kainaloihin asti yhtä kokoa pienemmän. Kokeilin päälleni ja olin sitä mieltä, että taitaa tulla vähän turhan tiukka. Niinpä purin ja tein yhtä kokoa isomman. Mutta nyt se on ehkä vähän liian iso. Toisaalta on ihan hyvä, että sinne alle mahtuu tarvittaessa vähän enemmänkin vaatekerroksia.

Tämän paidan värimaailma poikkeaa aika lailla minun tavanomaisista puna-oranssisävyisistä vaatteistani. Nyt ongelmana onkin, että ei minulla löydy tähän paitaan sopivia huiveja tai pipoja. Toivottavasti saan jotain sopivan väristä neulottua ennen ensi talvea. Kuten kuvista näkyy, alkaa lumi olla aika lailla vähissä meillä päin. Onkohan tämä talvi jo ohi?

Laura Gustafsson: Korpisoturi

dsc_0714-450x800

Laura Gustafsson: Korpisoturi

2016

257 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 5, kirjassa liikutaan luonnossa

Tämä kirja on kertomus Ahmasta, nuoresta miehestä, joka hyppää pois oravanpyörästä ja muuttaa jonnekin Itä-Suomeen syrjäseudulle elääkseen omavaraisesti ja varautuakseen mahdollisiin yhteiskunnallisiin katastrofeihin. Katastrofi tapahtuu melko pian Ahman asetuttua taloonsa, ja Suomessa alkaa kaikkien sota kaikkia vastaan, kun ruokaa ja muita resursseja ei riitä rajattomasti kaikille, ainoastaan fyysisesti vahvimmille ja parhaiten aseistautuneille.

Kirja herättää paljon ajatuksia yhteiskunnan haavoittuvuudesta, ihmisluonteesta ja omasta kyvystäni selviytyä äärimmäisissä olosuhteissa.

Kai sitä pitäisi kipaista kauppaan ostamaan muutama paketti näkkileipää ja maitojauhetta kaappiin katastrofin varalle 😀

Ropsaukset

dsc_0713-800x450

Ropsaukset ovat jotain, mitä tuli tehtyä usein nuoruudessa 80-luvulla. Jostain syystä ne olivat jääneet minulta kokonaan unholaan, kunnes muutama päivä sitten yksi lapsistani selaili reseptikansiotani ja huomasi ohjeen. En tiedä,miksi näitä ei ole tullut tehtyä piiiitkään aikaan. Nämähän ovat hyviä, ja helppoja ja nopeita valmistaa.

Ropsaukset

250 g kookosrasvaa

250 g tomusokeria

50 g kaakaojauhetta

200 g riisimuroja

Sulata kookosrasva. Sekoita sokeri, kaakao ja riisimurot, kaada joukkoon sula kookosrasva koko ajan sekoittaen. Laita lusikalla kokkareita muffinsivuokiin. Anna jähmettyä jääkaapissa.

Hyvää ystävänpäivää!

Neil Gaiman: Neverwhere – Maanalainen Lontoo

dsc_0707-450x800

Neil Gaiman: Neverwhere – Maanalainen Lontoo (Neverwhere)

1996, suomennettu 1998 (Mika Kivimäki)

313 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 28, kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan

Olen aiemmin, muutama vuosi sitten, lukenut Neil Gaimanin kirjan ”Hautausmaan poika”, joka oli hyvin kauniin melankolinen fantasiatarina. ”Neverwhere” oli aika erilainen verrattuna ”Hautausmaan poikaan”, sillä ”Neverwhere” on toimintafantasiaseikkailu. ”Neverwheren” päähenkilö, Richard, on tavallinen lontoolainen nuorimies, joka erään kerran pysähtyy auttamaan kadulla makaavaa veristä tyttöä, Dooria. Door on alapuolisen Lontoon asukki, ja auttaessaan Dooria, Richard putoaa alapuoliseen Lontooseen. Alapuolinen Lontoo on Lontoon viemäreissä ja metrotunneleissa asusteleva yhteiskunta, jossa on enkeleitä, rotillepuhujia, ritareita ja muita kummajaisia. Richard haluaa epätoivoisesti takaisin normaaliin elämäänsä yläpuoliseen Lontooseen, ja lähtee Doorin kanssa etsimään avainta enkelille, joka lupasi palauttaa Richardin entisen elämän saadessaan avaimen.

Olen varmaan tulossa vanhaksi. Jos olisin lukenut tämän kirjan 15-vuotiaana, olisin ylistänyt tätä varmaan maasta taivaisiin, sillä kirja on hyvin visuaalinen, jos niin voi sanoa kirjasta. Tarkoitan siis, että on helppo kuvitella, miltä hahmot ja tapahtumapaikat näyttävät. Mutta koska siitä on jo 35 vuotta, kun olin 15-vuotias, ja olen lukenut paljon enemmän kuin olin 15-vuotiaana, niin nyt näen juonen kliseisen ohkaisuuden. Yhteenvetona siis sanoisin, että juoni oli hyvin tavanomainen fantasiaromaanijuoni ilman yllätyksiä, mutta kirjan kieli on hyvin kuvailevaa ja rikasta, ja on ihan pelkän kielen vuoksi mukava luettava.