Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät

2014

557 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 18, kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa

Jussi Valtosen vuonna 2014 Finlandia-palkittu kirja He eivät tiedä mitä tekevät (2014) kertoo neurotieteen professorin Joseph ”Joe” Chayefskin, hänen ex-vaimonsa Alinan ja heidän poikansa Samuelin elämänvaiheista 90-luvun puolivälin ja lähitulevaisuuden välillä. Kirja on hyvin monitahoinen tarina muun muassa ennakkoluuloista, väärinkäsityksistä, kommunikaation puutteesta ja stereotyyppisestä ajattelusta.

Kirjan alussa kerrotaan kuinka tarinan päähenkilöt, yhdysvaltalainen Joe ja suomalainen Alina, tapaavat Italiassa ja rakastuvat toisiinsa 90-luvun puolivälissä. Noin vuoden naimisissa olon jälkeen pari eroaa Joen työn ja kunnianhimon takia. Joe palaa Yhdysvaltoihin ja Alina jää Suomeen heidän poikansa Samuelin kanssa. 20 vuoden kuluttua Alina ja Joe ovat kumpikin tahollaan uusissa naimisissa, eivätkä ole juurikaan tekemisissä toistensa  kanssa, kunnes Alina soittaa Joelle, että Samuel on matkustanut Yhdysvaltoihin oltuaan ongelmissa lain kanssa Suomessa. Pian sen jälkeen Joen työhuoneeseen murtaudutaan, ja Joeta ja hänen uutta perhettään aletaan häiritä ja heidän elämänsä muuttuu painajaiseksi. Joen häirinnän uskotaan johtuvan hänen työstään, jossa hän tekee eläinkokeita. Joelle selviää, että Samuel on joutunut Suomessa ongelmiin eläinoikeusaktivisminsa vuoksi. Tarinassa on sivujuonina Joen tyttären saamat iAm-laite ja VMPFC-optimoijat. iAm-laite on uusi aivoihin kytkettävä viihde-elektroniikkalaite, jonka toiminta perustuu Joen tekemään perustutkimukseen. Joe suhtautuu laitteeseen aluksi hyvin skeptisesti, mutta joutuu itsekin sen lumoihin kokeiltuaan sitä. VMPFC-optimoijia jaetaan kouluissa ilmaiseksi parantamaan sosiaalisuutta ja työkykyä vaikka ne on alun perin tarkoitettu autismin lääkitsemiseen. Tuo iAm-laite on varmaankin syy siihen, että tämä kirja on sijoitettu monesti scifi/dystopia-genreen, vaikka iAm-laite on kuitenkin vain sivujuoni tarinassa, mitään muuta scifi/dystopia-teemoja en tästä kirjasta löytänyt.

Kirja sisältää hyvin monta teemaa ja sisäkkäistä juonta. Teemoja on pohdittu monesta eri näkökulmasta perusteellisesti; kirjan maailma ei ole mustavalkoinen vaan kaikki mielipiteet kaikesta yritetään tuoda esiin. Mielestäni yksi kirjan opetuksista onkin se, että kannattaa hankkia tietoa ennen kuin muodostaa mielipiteensä yhtään mistään, ja sittenkin vielä tarkistaa tietonsa muutamaan kertaan. Mutta kaikkea ei mielestäni tarvitsisi ahtaa yhteen kirjaan; tämän kirjan aiheet olisi voinut hyvin jakaa kahteen tai ehkä kolmeenkin kirjaan. Kirjaa lukiessa minulle kuitenkin tuli sellainen tunne, että jos minä kirjoittaisin kirjan, se olisi jotain tällaista; minun on tämän kirjan tavoin hyvin vaikea olla kenenkään puolella tai ketään vastaan ennen kuin minulla on varmasti tarvittava informaatio. Tästä syystä tämä oli mielestäni hieman tylsää luettavaa, ja sen vuoksi en varmaankaan koskaan kirjoita kirjaa, koska se olisi varmaankin mielestäni tylsä, ja kuka nyt omasta mielestään tylsän kirjan haluaa kirjoittaa. Kirjassa oli myös paljon tuttuja ajatuksia, ja kirjan lopussa kirjailija kiitos-osiossa mainitseekin mm. Douglas Rushkoffin inspiraation lähteekseen. Minäkin luin Rushkoffia suurella mielenkiinnolla muutama vuosi sitten, kun minulla oli melko filosofinen kausi lukemisissani menossa 😀

Advertisements

3 responses to “Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät

  1. Tämä oli minusta aivan täydellinen kirja. Liikkui tutuissa ympyröissä, Henkilöt olivat uskottavan todellisia. Loppu ei ollut ennalta arvattavissa. Olin todella innoissani tätä lukiessani. Myös tyttäreni ja monet työkaverini tykkäsivät. Loistava teos. Jos tällaisen osaat kirjoitaa, aloita heti.

    • Olen jo muutaman vuoden ajan pyöritellyt mielessäni samantyyppistä, ei kylläkään koe-eläimiin liittyvää, yliopistomaailmaan sijoittuvaa ”tarkoitus pyhittää keinot”-tarinaa, mutta näköjään joku muu ehti kirjoittaa jo sellaisen, joten ei minun taida tarvita kirjoittaa,

      • Kaikki tarinathan on jo kerrottu, mutta jokaisella kertojalla on oma ääni ja siksi kirjoja jaksaa luke. Siispä toimeen vain.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s