Sirpa Tervo: Tuhkaa ja tulta – Tarinoita Vanhasta Porvoosta

Sirpa Tervo: Tuhkaa ja tulta – Tarinoita Vanhasta Porvoosta

2004

175 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 27, kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja

Sirpa Tervon Tuhkaa ja tulta – Tarinoita Vanhasta Porvoosta-kirja sisältää 28 erillistä tarinaa, jotka sijoittuvat 1700-luvun Porvooseen. En erityisemmin pitänyt tästä kirjasta. Tarinat ovat jotenkin vanhahtavalla tavalla naiiveja. Jos kirja olisi kirjoitettu sata vuotta sitten, tuon kirjoitustyylin voisi hyväksyäkin. Mutta kun tätä kirjaa ei ole edes kirjoitettu viime vuosisadalla, vaan se on tämän vuosituhannen tuotos, niin lukiessa tuli tunne siitä, että tämä kirja oli ehkä vain jonkinlainen tyyliharjoitelma, kirjailijan oma tyyli puuttuu tarinoista. Tarinoissa on myös joitakin epäjohdonmukaisuuksia, jotka oikolukijan (jos sellaista on tällä kirjalla ylipäänsä ollut) olisi pitänyt huomata.

En ole mitenkään perehtynyt Porvoon historiaan, joten en tiedä miten paikkaansa pitäviä faktat tässä kirjassa ovat, mutta kuvaukset paikoista, jotka edelleen ovat olemassa, olivat ihan mielenkiintoisia. Nyt pitänee mennä kävelylle Vanhaan Kaupunkiin ja katsella Vanhan Kaupungin taloja uusin silmin.

Mainokset

Paul Bright, Brian Sibley, Jeanne Willis, Kate Saunders: Nalle Puh Maailman Paras Karhu

Paul Bright, Brian Sibley, Jeanne Willis, Kate Saunders: Nalle Puh Maailman Paras Karhu (The Best Bear in All the World)

2016, suomennettu 2016 (Marja Helanen)

103 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 4, kirja lisää hyvinvointiasi

Nalle Puh täytti 90 vuotta viime vuonna ja sen kunniaksi neljä kirjailijaa Paul Bright, Brian Sibley, Jeanne Willis ja Kate Saunders ovat kukin kirjoittaneet oman Nalle Puh tarinansa. Kaikki tarinat ovat alkuperäisen A. A. Milnen Nalle Puh-henkisiä, herttaisen humoristisia kertomuksia. Mukana ovat kaikki vanhat tutut hahmot, ja yksi uusikin.

Kukin kirjan kirjailijoista on kirjoittanut omat loppusanansa kirjaan. Kate Saunders sanoo lopputekstissään, että ”Puolen Hehtaarin Metsässä on pelkkiä onnellisia loppuja”, ja tuo pitääkin paikkaansa. Nalle Puh tarinat ovat aina hyvin lempeitä ja rauhallisia, ja pelottavistakin asioista aina selvitään. Joten jos haluaa lukea kirjan, jossa kenellekään ei taatusti käy huonosti, niin kannattaa lukea Nalle Puh-kirjoja. Niiden lukemisen jälkeen on aina väistämättä hyvällä tuulella.

Olin eilen vapaaehtoisena valvojana eräässä lastentapahtumassa. Ja kuinka ollakaan, siihen osallistuvat lapset saivat Nalle Puh-leiman käteensä. Olihan minunkin sitten sellainen itselleni otettava 😀

Carsten Jensen: Me hukkuneet

Carsten Jensen: Me hukkuneet (Vi, de druknede)

2006, suomennettu 2009 (Pirkko Talvio-Jaatinen ja Jelena Vallenius)

750 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 34, kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt

Marstal on merenkulkijoiden kaupunki Tanskassa. Carsten Jensenin kirjassa Me hukkuneet seurataan muutaman marstalilaisen merimiehen ja laivanvarustajan elämää purjelaivojen kulta-ajasta vuodesta 1848 vuoteen 1945, jolloin höyrylaivat ovat syrjäyttäneet purjelaivat ja Marstal on vain varjo entisestään.

Kirjan kerronta on todella kaunista. Kirjailija osaa kuvata merta, sääilmiöitä, ihmisiä ja tunnelmia todella hienosti ja realistisesti. Tosin välillä mennään melko rajusti myös inhorealismin puolelle pissa/kakka/oksennus/verta ja sisuskaluja/väkivaltainen kuolema –kuvauksissa. Mutta niillä jutuilla ei kuitenkaan mässäillä liikaa, vaan ne vain todetaan tosiasioina, sillä pelko, väkivalta ja kuolema olivat merimiehille lähes jokapäiväisiä asioita.

Tarinan kerronnassa on yksi erikoinen piirre, jonka kyllä huomaa kirjaa lukiessa, ja jota minä en nyt tässä paljasta, jos joku vaikka innostuu lukemaan tuon kirjan. Minä ihmettelin tuota kirjoitustapaa läpi kirjan aina kun se esiintyi. Kirjan viimeisellä sivulla syy tuohon erityiseen ja erikoiseen kirjoitustapaan selvisi. Ja siinä vaiheessa tunsin itseni todella tyhmäksi. Olisihan se syy tuohon kirjoitustapaan pitänyt tajuta itsekin jo aikaisemmin 😀

Halkiot

Ann Buddin toimittama Uusi villasukkakirja sisältää ohjeita hieman tavanomaisesta poikkeavilla tavoilla neulottuihin sukkiin. Suurimpaan osaan minua miellyttävistä malleista tarvitaan raidoittuvaa lankaa, jotta sukan juju tulisi näkyviin. Ja minulta löytyi tietysti kotoa vain yksivärisiä sukkalankoja, blaah! Niinpä neuloin kirjan ohjeella Halkiot, joissa sukan juju näkyy paremmin yksivärisestä langasta neulottuna:

 

Nämä sukat aloitetaan ihan normaalisti yläreunasta, mutta kantapään kohdalla tapahtuu jotain poikkeuksellista. Silmukoita ei jaeta kantalapun silmukoihin ja odottamaan jääviin silmukoihin, vaan neulomista jatketaan pyörönä, ja kantapään viereiset kiilat neulotaan yhtäaikaa kantapään kanssa silmukoita lisäämällä ja sitten kaventamalla. Tämä on hyvä malli sellaiselle neulojalle, joka kammoksuu silmukoiden poimimista kantalapun reunasta. Minulle tuo silmukoiden poimiminen ei ole mikään kauhistus, joten tuskin opettelen tätä tapaa sen enempää. Hauskaa kyllä oli tehdä sukat välillä hieman eri tavoin. Lankana näissä on Drops Fabel. Kunhan pääsen käymään lankakaupassa ja saan ostettua jotain raidoittuvaa lankaa, niin teen varmaankin jollain toisella tämän kirjan ohjeella taas sukat.

Pashaa ja kulitsaa

Pasha

1,2 kg rahkaa

4,5 dl kermaa

12 keltuaista

10 rkl hedelmäsokeria

2 rkl vaniljasokeria

n. 5-6 dl marmelaadia pilkottuna tai rusinoita ja sukaattia

Vatkaa kerma vaahdoksi.

Sekoita rahkan joukkoon muut ainekset, viimeiseksi kermavaahto.

Kaada seos kostealla sideharsolla vuorattuun pasha-muottiin.  Käännä sideharson reunat päälle.  Laita astiaan jääkaappiin  valumaan noin vuorokaudeksi.

Kumoa pasha lautaselle ja koristele halutessasi hedelmänpaloilla, marmelaadilla, kirsikoilla tms.

 

Kulitsa

4 dl maitoa

50 g hiivaa

2 munaa

4 dl sokeria

n. 1 kg vehnäjauhoja

300 g voita

2 rkl kardemummaa

2 rkl vaniljasokeria

2 dl rusinoita

Sekoita yhteen haalea maito, 2 dl sokeria ja hiiva.  Vatkaa joukkoon noin puolet jauhoista ja jätä juuri nousemaan leivinliinalla peitettynä noin puoleksi tunniksi.

Vatkaa munat ja 2 dl sokeria vaahdoksi.  Sekoita munavaahto taikinaan.

Lisää mausteet ja jauhoissa pyöritetyt rusinat.

Alusta taikinaan loput jauhot ja sulatettu haalea voi.

Anna taikinan kohota puoli tuntia leivinliinalla peitettynä.

Laita uuni lämpenemään 225 °C.

Laita taikina kakkuvuokaan, mieluiten irtopohjavuokaan tai leivo limpuksi.

Anna kohota vielä kerran noin puoli tuntia.

Paista 20 min 225 °C, laita kulitsan päälle leivinpaperi ja alenna uunin lämpö 180 °C:seen.  Paista vielä noin 1 tunti.

Anna jäähtyä kunnolla ennen kuin yrität ottaa vuoasta pois.  Kulitsa on hyvin helposti murenevaa!

Maukasta pääsiäistä!

Jhumpa Lahiri: Tämä siunattu koti

Jhumpa Lahiri: Tämä siunattu koti (Interpreter of Maladies)

1999, suomennettu 2001 (Kersti Juva)

221 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 40, kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä

Jhumpa Lahiri on intialaistaustainen Yhdysvalloissa asuva kirjailija. Tämä siunattu koti on Lahirin Pulizer-palkittu novellikokoelma, joka oli myös hänen esikoisteoksensa. Kirjan tarinoista osa sijoittuu Intiaan, osa Yhdysvaltoihin, intialaistaustaiseen yhteisöön. Useimmat novellit kertovat kodittomuudesta tai siitä, ettei tunne omaa kotiaan kodikseen. Yhdysvalloissa elävät intialaistaustaiset selvästi törmäävät kulttuurien ristiriitaisuuteen näissä novelleissa.

Tämä siunattu koti-kirjan novellit ovat jollakin tavalla latteita, yleissävyltään melankolisia, eivätkä vaadi lukijaltaan paljonkaan ajattelua, mutta ovat hyvä kuvaus intialaisen ja länsimaisen kulttuurin kohtaamisesta. Novellien kieli on hyvin viimeisteltyä ja sujuvaa. Välillä vain jotkin asiat oli ilmaistu hieman kummallisesti ja jäin miettimään, oliko kyse vain suomentajan suomennoksesta vai olivatko ne alkuperäisessäkin tekstissä jo jollakin tavalla outoja.