Carsten Jensen: Me hukkuneet

Carsten Jensen: Me hukkuneet (Vi, de druknede)

2006, suomennettu 2009 (Pirkko Talvio-Jaatinen ja Jelena Vallenius)

750 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 34, kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt

Marstal on merenkulkijoiden kaupunki Tanskassa. Carsten Jensenin kirjassa Me hukkuneet seurataan muutaman marstalilaisen merimiehen ja laivanvarustajan elämää purjelaivojen kulta-ajasta vuodesta 1848 vuoteen 1945, jolloin höyrylaivat ovat syrjäyttäneet purjelaivat ja Marstal on vain varjo entisestään.

Kirjan kerronta on todella kaunista. Kirjailija osaa kuvata merta, sääilmiöitä, ihmisiä ja tunnelmia todella hienosti ja realistisesti. Tosin välillä mennään melko rajusti myös inhorealismin puolelle pissa/kakka/oksennus/verta ja sisuskaluja/väkivaltainen kuolema –kuvauksissa. Mutta niillä jutuilla ei kuitenkaan mässäillä liikaa, vaan ne vain todetaan tosiasioina, sillä pelko, väkivalta ja kuolema olivat merimiehille lähes jokapäiväisiä asioita.

Tarinan kerronnassa on yksi erikoinen piirre, jonka kyllä huomaa kirjaa lukiessa, ja jota minä en nyt tässä paljasta, jos joku vaikka innostuu lukemaan tuon kirjan. Minä ihmettelin tuota kirjoitustapaa läpi kirjan aina kun se esiintyi. Kirjan viimeisellä sivulla syy tuohon erityiseen ja erikoiseen kirjoitustapaan selvisi. Ja siinä vaiheessa tunsin itseni todella tyhmäksi. Olisihan se syy tuohon kirjoitustapaan pitänyt tajuta itsekin jo aikaisemmin 😀

Advertisements

2 responses to “Carsten Jensen: Me hukkuneet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s