Anni Kytömäki: Kultarinta

Anni Kytömäki: Kultarinta

2015

644 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 2, kirjablogissa kehuttu kirja

Kultarinta on rauhallisesti etenevä tarina isästä ja tyttärestä, Erikistä ja Mallasta, viime vuosisadan alkupuolella, lähinnä 1920- ja 1930-luvuilla. Erik on vauraan talon perijä, mutta hän ei ole kiinnostunut talousasioista tai omaisuudestaan vaan luonnosta, ja tartuttaa kiinnostuksensa myös tyttäreensä Mallaan. Isä ja tytär joutuvat vuosikausiksi eroon toisistaan, mutta molempien rakkaus luontoon säilyy.

Erik ja Malla ovat molemmat hyvin herkkiä ja introvertteja, ja kummallakin on hyvin rikas sisäinen maailmansa. Kumpikin kääntäisi selkänsä maailmalle, jos vain voisi, mutta maailma ja sen tapahtumat vääjäämättä vaikuttavat molempien elämään.

Kirjan lukijana tunsin itseni ulkopuoliseksi tarinaan, minkäänlaista immersiota ei tapahtunut, joten lukeminen sujui hitaasti. Mutta se toimi, sillä Erik ja Malla olivat myös ulkopuolisia, ja ulkopuolisuus sopi myös tälle lukijalle ihan hyvin. Kirjassa oli käytetty monia sanoja, jotka kuulostavat melkein suomen kieleltä ja joiden merkityksen voi asiayhteydestä arvata, mutta jotka eivät kuitenkaan ole aivan suomea. Vai miltä teistä kuulostaa esimerkiksi sanat louhu, lutanen, sytinen, kaahottaa, muhoilla tai moikua? Minä suorastaan aloin lukiessani bongaamaan näitä sanoja. Kaiken kaikkiaan pidin kirjasta hyvin paljon.

 

Advertisements

One response to “Anni Kytömäki: Kultarinta

  1. Minäkin tykkäsin, mutta en tuntenut itseäni ulkopuoliseksi vaan samaistuin täysillä. Tosin nuo sanatkin olivat minulle aika pitkälti tuttuja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s