Airi Kallio: Leivonnaisten helmiä Vanhasta Porvoosta

 

Airi Kallio: Leivonnaisten helmiä Vanhasta Porvoosta

2005

69 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 11, jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja

Airi Kallio on tunnettu kahvilastaan Tee- ja Kahvihuone Helmestä Vanhassa Porvoossa. Hän on kirjoittanut tämän pienen kirjasen, joka on lähinnä kahvilan mainos, mutta sisältää myös hieman tietoa kahviloiden ja konditorioiden menneisyydestä Porvoossa. Historiaa olisi voinut kyllä olla enemmänkin. Kirja sisältää myös muutamia ohjeita Tee- ja Kahvihuone Helmessä tarjottavista leivonnaisista.

Minun piti tietysti kokeilla heti yhtä reseptiä, tai siis…

Tein tämän piirakan kirjasta löytyvällä mustikkapiirakan ohjeella. Mutta kuten kuvasta näkyy, en käyttänyt mustikoita vaan vadelmia ja omenahilloa. Korvasin myös ohjeen sitruunamehun limemehulla ja valkoisen sokerin ruskealla sokerilla. Tällä tavoin minulle käy hyvin usein kuin leivon; muuttelen ohjetta omien mieltymysteni ja kaappieni sisällön mukaan. Hyvää tuli ja olisi taatusti ollut hyvää mustikoillakin 😀

Jhumpa Lahiri: Tulvaniitty

Jhumpa Lahiri: Tulvaniitty (The Lowland)

2013, suomennettu 2014 (Sari Karhulahti)

438 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 38, kirjassa mennään naimisiin

Olen aiemmin lukenut Jhumpa Lahirin novellikokoelman Tämä siunattu koti, jonka tarinat kertoivat intialaisen ja yhdysvaltalaisen kulttuurin eroista. Tulvaniityn tarina alkaa Intiasta ja päättyy Yhdysvaltoihin, mutta on täysin erilainen kuin Tämä siunattu koti. Tulvaniityssä ei enää pohdiskella kulttuurieroja, vaan se on kertomus vanhemmuudesta, naisen asemasta, yksinäisyydestä perheessä, ja siitä, miten yhden ihmisen valinnat voivat vaikuttaa monien muiden ihmisten elämään.

Tarina alkaa Intiasta kahdesta toisilleen hyvin läheisestä 1940-luvulla syntyneestä veljeksestä. Heidän tiensä kuitenkin eroavat, kun toinen veljeksistä, Udayan, ryhtyy aktiiviseksi naksaliitiksi (Intian kommunistinen liike) ja toinen veljeksistä, Subhash, muuttaa Yhdysvaltoihin opiskelemaan. Tarinaa kerrotaan pääasiassa Subhashin näkökulmasta, mutta tarina on paljolti myös Subhashin vaimon, Gaurin, tarina. Gauri on korkeasti koulutettu, ja haluaa jatkaa opintojaan Yhdysvalloissa, mutta jotenkin kaikille tuntuu olevan itsestään selvää, että Subhash on töissä ja Gauri on kotona hoitamassa heidän tytärtään ja kotiaan. Gaurin haluaa toimia toisin, mutta se on vaikeaa ja aiheuttaa paljon ristiriitaisia tunteita Gaurille, ja johtaa lopulta melko äärimmäiseen tekoon häneltä, jotta hän saa toteuttaa haluaan. Kirjassa seurataan Subhashin ja Gaurin ja heidän läheistensä elämää 60-luvun lopulta nykypäivään.

Kirjan henkilöt ovat hyvin yksinäisiä perhesuhteistaan huolimatta tai oikeastaan juuri niiden vuoksi. Se tekee kirjasta melko melankolisen, mutta kauniin; oikea sana kuvaamaan kirjan tunnelmaa taitaisi olla koskettava. Pidin tästä kirjasta hyvin paljon.

Panu Raatikainen: Ihmistieteet ja filosofia

Panu Raatikainen: Ihmistieteet ja filosofia

2004

173 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 48, kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän

Minulla on luonnontieteellinen koulutus. Koulutukseeni kuului aikoinaan pakollisena kurssina myös tieteenfilosofiaa. Siihen aikaan aihe ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, enkä tuosta kurssista muista oikeastaan yhtään mitään, läpi olen siitä kuitenkin päässyt. Muutama vuosi sitten kävin muutamalla ihmistieteisiin luettavalla luennolla, ja huomasin, että tieteellinen ajattelutapa oli siellä aivan erilainen kuin luonnontieteissä. Nyt kirjastossa käydessä osui silmiini tämä Ihmistieteet ja filosofia, ja mieleeni muistui muutaman vuoden takainen ihmetykseni luonnontieteellisen ja ihmistieteellisen maailman eroavaisuuksista, joten minun oli vain lainattava tämä kirja.

Ihmistieteet ja filosofia on kyllä hieman harhaanjohtava nimi tälle kirjalle. Suurimmaksi osaksi kirja käsittelee tieteenfilosofian historiaa sekä luonnontieteiden että ihmistieteiden osalta. Varsinainen ihmistieteiden filosofian osuus on melko pieni. Mielenkiintoisinta (ainakin minulle) kirjassa on lopussa oleva pieni luku tieteen arvovapaudesta. Kirja on hyvin tiiviisti ja asiapitoisesti kirjoitettu. Osaan asioista oli liitetty valaisevia esimerkkejä, jotka auttoivat minua ymmärtämään kyseisiä teorioita paremmin. Esimerkkejä olisi voinut minun puolestani olla enemmänkin. Kaiken kaikkiaan tämä on hyvä perusteos tieteenfilosofiasta.