Hannu Rajaniemi: Kausaalienkeli

Hannu Rajaniemi: Kausaalienkeli (The Causal Angel))

2014, suomennettu 2014 (Antti Autio)

423 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 51. Tähän laitan kirjat, jotka olen lukenut vuonna 2017, mutta jotka eivät sovi mihinkään lukuhaasteen kategoriaan tai sopiva kategoria on jo käytetty.

Kvanttivaras-trilogian kolmas osa Kausaalienkeli jatkaa suoraan siitä, mihin kakkososa loppui; maapallo on tuhoutunut, Mielen avaruusalus Perhonen on tuhoutunut, ja Varas ja Mieli ovat joutuneet eroon toisistaan. Juuri ennen Perhosen tuhoutumista Varas lupasi Perhoselle pitää huolen Mielestä. Niinpä hänen on etsittävä Mieli. Varas päätyy Saturnukseen, jossa Mieli on zokujen luona. Aurinkokunnassa jatkuu zokujen ja sobornostin valtataistelu, ja Mieli ja Varas ovat osa taistelua.

Tämä kolmas osa selvensi trilogiaa huomattavasti. Tässä osassa kerrottiin paljon taustaa valtataistelun synnylle. Olisin toivonut, että nuo asiat olisi kerrottu jo ensimmäisessä osassa. Tämä trilogia ei mielestäni ollut vaikeaselkoinen terminologian vuoksi, joka oli pääosin vain tarinan kannalta tarpeetonta sanahelinää, vaan sen vuoksi, että en ymmärtänyt tapahtumien taustoja. Olisi ollut paljon lukijaystävällisempää, jos jo heti ensimmäisessä osassa olisi kerrottu, mitä maapallolla oli tapahtunut silloin joskus kauan sitten, niin tarinan olisi ymmärtänyt alusta alkaen paremmin. Mutta menetteli se näinkin.

 

 

Mainokset

Lyhyt ilo

Eilen oli ensimmäinen sellainen päivä, että tuntui ihan kesältä ja teki mieli tehdä ”kesäkäsityötä” eli virkata puuvillalankaa. Kaivelin viime kesänä aloittamani peittoprojektin esiin.

Eilinen oli minulla valitettavasti niin kiireinen päivä, etten ehtinyt yllä olevaa enempää virkata.

Ja tänään onkin taas sadepäivä. Ehkä tuo peittoprojekti pitäisi muuttaa kesäpäiväprojektista sadepäiväprojektiksi, niin se saattaisi valmistuakin joskus 😀

Jussi Adler-Olsen: Metsästäjät

Jussi Adler-Olsen: Metsästäjät (Fasandræberne)

2008, suomennettu 2013 (Katriina Huttunen)

451 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 51. Tähän laitan kirjat, jotka olen lukenut vuonna 2017, mutta jotka eivät sovi mihinkään lukuhaasteen kategoriaan tai sopiva kategoria on jo käytetty.

Noin vuosi sitten tapasin vanhahkon tanskalaisen pariskunnan, joka oli tullut Porvooseen, koska he olivat lukeneet Tove Janssonin kirjoja. Suomessa he olivat käyneet myös Helsingissä Kjell Westön innoittamina ja Ahvenanmaalla Ulla-Lena Lundbergin kirjoja luettuaan. He olivat muutenkin matkustaneet ympäri maailmaa eri kirjailijoiden innoittamina. Heidän matkustusfilosofiansa oli mielestäni mielenkiintoinen. Silloin vuosi sitten olin itse juuri lähdössä Tanskaan ja päätin lukea jonkin tanskalaisen nykykirjailijan teoksen ennen matkaani. Mutta eipä niitä tanskalaisia (ainakaan suomennettuja) nykykirjailijoita juurikaan ole. Niinpä päädyin silloin lukemaan Jussi Adler-Olsenin ensimmäisen osasto Q-kirjan Vanki. Kirja oli liian väkivaltainen minun mieleeni, joten en ole lukenut muita Adler-Olsenin kirjoja ennen kuin nyt. Tämänkin kirjan luin vain sen vuoksi, että löysin tämän hyvin edullisesti kirpputorilta. Ja väkivaltainenhan tämäkin oli.

Metsästäjät-kirjassa osasto Q tutkii vuonna 1987 tapahtunutta kahden nuoren murhaa, josta eräs mies on jo tuomittu, mutta nyt osasto Q on saanut uusia todisteita, joiden perusteella on syytä epäillä, että vankilassa on väärä henkilö. Tutkimuksissaan osasto Q joutuu tallaamaan hyvin vaikutusvaltaisten ihmisten varpaille, ja paljon kaikkea sairaan sadistista tapahtuu ennen kuin oikea syyllinen vuoden 1987 murhiin ja muutamiin muihinkin murhiin löytyy.

Tauriel

Vähän aikaa sitten tein itselleni mustan villatakin. Sen jälkeen aloin kaivata kunnon väripilkkua vaatekaappiini. Ja tässä se nyt on. Ohje on Tauriel Garnstudion sivuilta ja lankana on Drops Fabel.

Pidän tästä hyvin paljon, varsinkin väristä. Tätä tulee varmasti ensi talvena käytettyä, kunhan tulee hieman viileämpiä kelejä. Nyt tuli kyllä hiki jo tätä kuvatessa.

Hannu Rajaniemi: Fraktaaliruhtinas

Hannu Rajaniemi: Fraktaaliruhtinas (The Fractal Prince)

2012, suomennettu 2013 (Antti Autio)

442 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 51. Tähän laitan kirjat, jotka olen lukenut vuonna 2017, mutta jotka eivät sovi mihinkään lukuhaasteen kategoriaan tai sopiva kategoria on jo käytetty.

Fraktaaliruhtinas on Hannu Rajaniemen Kvanttivaras-trilogian toinen osa. En ymmärtänyt ensimmäisestä osasta juuri mitään ja minulle vakuutettiin, että toinen osa selventää monta asiaa. Mutta en minä edelleenkään ymmärrä. Tapahtumia tässä kirjassa ei vyörytetä lukijalle ihan samanlaisella vauhdilla kuin trilogian ensimmäisessä osassa, mutta outoja termejä ja sanojen tavanomaisesta poikkeavia merkityksiä, joita ei mitenkään selitetä vaan lukija saa päätellä taas itse, tuli tässä kirjassa roppakaupalla lisää ensimmäisen osan terminologian lisäksi. Näiden kirjojen lukeminen ei oikeastaan ole huvia vaan työtä, eikä ahkeruutta mitenkään palkita. Mutta kuitenkin on kiva lukea välillä kirjoja, joita ei ymmärrä.

Päähenkilöinä tässä kirjassa jatkavat Varas, Mieli ja Perhonen. Tapahtumat sijoittuvat tällä kertaa pääosin maahan, Sirrin kaupunkiin, joskus hamassa tulevaisuudessa. Uutena päähenkilönä kirjassa on Tawaddud, sirriläisen mahtisuvun mustalammastytär, joka haluaisi päästä takaisin isänsä suosioon. Varas kuitenkin sotkee Tawaddudin Aurinkokunnan sisäosia hallitsevan Sobornostin ja ulko-osia hallitsevan Zokun valtataisteluun pahemmin kuin Tawaddud olisi varmaankaan halunnut, ja aiheuttaa maapallon tuhon. Ja Varas tuntuu edelleen toimivan vain omista itsekkäistä syistään, sillä hän haluaa saavuttaa vain oman vapautensa, hinnalla millä hyvänsä.

Minulla on trilogian kolmas osakin jo kirjastosta lainassa, mutta minusta tuntuu, että nyt pitää lukea jotain helpommin ymmärrettävää välillä, etten ala epäillä omia älynlahjojani enempää. Olisikohan James Joyce tai Hermann Hesse sopivia vaihtoehtoja? Ehkä tyydyn vain johonkin dekkariin kuitenkin 😀

Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras

Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras (The Quantum Thief)

2010, suomennettu 2011 (Antti Autio)

440 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 51. Tähän laitan kirjat, jotka olen lukenut vuonna 2017, mutta jotka eivät sovi mihinkään lukuhaasteen kategoriaan tai sopiva kategoria on jo käytetty.

Tartuin tähän kirjaan hieman kauhunsekaisin tuntein, sillä Repu oli pelotellut, että tässä kirjassa on haastetta aivoille. 14-vuotiaani luki tämän ennen minua, ja sanoi, ettei tämä nyt mikään niin kamala ollut. Joten ennakko-odotukseni olivat hyvin ristiriitaiset. Minä pelkäsin, että tässä on ihan kamalasti ulottuvuuksia ja todennäköisyyksiä ja muuta filosofis-fysikaalista, mutta ei niitä sitten oikeastaan ollutkaan. Haasteen aivoille aiheutti se, että kirjassa tapahtuu kaikenlaista valtavalla vauhdilla, ja se vaatii aina parin sivun välein hieman sulatteluaikaa. Lisäksi kirjassa on paljon termejä, joita ei mitenkään selitetä, esim. gogol, guptaus, gevulot, zoku, sobornost, kvanttipiste, metakorteksi… ja lukija saa itse pikkuhiljaa tarinan edetessä päätellä, mitä nuo sanat tässä kirjassa tarkoittavat, ja tosiaan se on vain lukijan oma tulkinta sanasta. Jos tämän lukisi uudestaan, niin ymmärtäisi varmaan vähän paremmin.

Lyhyesti juonesta, kuten minä sen ymmärsin : Kirjan tapahtumat sijoittuvat jonnekin kauas tulevaisuuteen. Jean de Flambeur on mestarivaras, joka on kuitenkin joutunut dilemmavankilaan. Mieli-niminen naisolento ja hänen elävä avaruusaluksensa Perhonen lupaavat auttaa mestarivarkaan pakoon vankilasta, jos hän suostuu tekemään vuorostaan palveluksen Mielen toimeksiantajalle Pellegrinille. Tehtävä on suoritettava Oubliettessa (suomeksi vankityrmä), joka on kaupunki Marsissa. Mestarivarkaan muistot ovat kadonneet, ja hän etsii niitä samalla ja hänelle selviää, että Oubliettessa on harjoitettu mielen ja muistojen manipulointia. Mestarivaras saa peräänsä nuoren etsivän Isidoren, joka kuitenkin päätyy lopulta Mestarivarkaan kanssa samalle puolelle taistelemaan mielen manipulaatiota vastaan ja auttaa vallankumouksen synnyttämisessä. Mestarivaras saa käsiinsä Pellegrinin himoitseman esineen, mutta pitääkin sen itsellään.

Läkähdyttävästä tapahtumavauhdista ja kummallisista sanoista huolimatta, pidin tästä kirjasta. Kuten totesin jo aiemmin, niin tämä pitäisi varmasti lukea vielä uudestaan, jotta tämän ymmärtäisi paremmin. Mutta toinen osa odottaa jo.

Barbara Ehrenreich: Nälkäpalkalla

Barbara Ehrenreich: Nälkäpalkalla (On (Not) Getting By in America)

2001, suomennettu 2003 (Leena Tamminen)

224 s

Helmet-lukuhaaste 2017, kohta 30, kirjan nimessä on tunne

Barbara Ehrenreich on hyvin toimeentuleva toimittaja-kirjailija, joka päättää kokeilla kolmen kuukauden ajan elämistä minimipalkkatöitä tehden Yhdysvalloissa. Kirja sisältää paljon tilastotietoa ja faktoja Yhdysvaltojen köyhyydestä, mikä on hyvä asia. Mutta työn- ja asunnonetsinnän kuvailut ja työn kuvailut ovat melko puuduttavia, tosin melko puuduttavaa se on varmasti oikeassakin elämässä eikä vain luettuna. Ja kuten kirjoittaja toteaa moneen kertaan itsekin, hän on vain teeskentelijä, miljoonille se on joka päiväistä elämää. Kirjan parasta antia on kuitenkin lopussa oleva muutaman sivun loppuarvio kokeilusta. Se sisältää pohdintaa köyhien ja rikkaiden eroista, työn arvosta, sosiaalipolitiikasta, ihmisyydestä yleensä.

Kirja sinällään ei ollut mitenkään erityisen hyvä, mutta tämän luetttuani  minua kiinnostaa lukea hieman enemmän taloustieteitä ja talous- ja sosiaalipolitiikkaa koskevia muita kirjoja.