Reed Market Bag

En ole pitkään aikaan tehnyt itselleni laukkua, joten kaikki vanhat laukkuni alkavat olla jo melko kuluneita. Tarvetta oli siis uudelle. Sopiva ohje löytyi lehdestä Knitscene Summer 2017, malli on nimeltään Reed Market Bag. Lankana on Sublime Organic Cotton dk, joka on ollut jo pariin kertaan paitana, mutta joutunut purkuun, sillä enhän minä näin väritöntä paitaa voi käyttää. Onhan tämä hieman väritön laukuksikin, mutta ompelin tähän syksyisen värisen vuorin:

 

Ja voitteko uskoa; onnistuin vuorin ompelussa heti kerralla, ei tarvinnut kertaakaan purkaa. Kiitos tästä kuuluu varmaan kyllä ompelevalle tyttärelleni, joka istui vieressäni koko ajan, kun ompelin.

Mainokset

Joanne Harris: Pieni suklaapuoti

Joanne Harris: Pieni suklaapuoti (Chocolat)

1999, suomennettu 1999 (Arja Gothoni)

413 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 32, kirja on inspiroinut muuta taidetta

Olen nähnyt tähän kirjaan pohjautuvan elokuvan Pieni suklaapuoti muutamaan kertaan (tunnustaudun Johnny Depp-faniksi 😀 ).

Kirjan päähenkilö, Vianne Rocher, on viettänyt kiertolaiselämää koko ikänsä. Eräänä laskiaisena hän saapuu tyttärensä kanssa pieneen vanhoilliseen ranskalaiskylään ja perustaa sinne suklaapuodin. Suklaa edustaa kylän vanhoillisille ihmisille paaston aikaan suurta pahetta. Vianne ei halua aiheuttaa mitään pahaa suklaallaan kyläläisille, päinvastoin hän käyttää suklaata ja puotiaan muiden auttamiseen. Mutta se on kylän vanhoillisemmille asukkaille liikaa, varsinkin kylän papille, joka on tarinan toinen kertoja. Tapahtumat saavat huipennuksensa pääsiäisen aikaan.

Tarina on hyvin harmitonta, lämminhenkistä ”hömppää”. Se sisältää hieman maagisia tapahtumia ja paljon suklaata, joka parantaa maailmaa pala kerrallaan.

Elokuvassa on siis suklaata ja Johnny Depp, kirjassa ainoastaan suklaata, jonka fani olen myös, mutta tällä kertaa elokuva taitaa viedä voiton kirjasta Johnny Deppin ansiosta.

 

Omenaversio saga-leivästä

Aila nimesi kommentissaan kookosbanaanileipäni saga-leiväksi, joten olkoon tämä nyt sitten saga-leipä. Tällä kertaa tein omenaversion. Nesteenä tässä on tavallinen maito, jauhoina täysjyvävehnäjauho, ja mausteena on kanelia. Tavallisia kotipihan omenoita kului noin 2,5 kpl. Ladoin omenat tällä tavoin:

Muuten tein tämän samoin kuin kookosbanaanileivänkin, eli omenia on kahdessa kerroksessa ja väleissä on myös voita. Ainoa ero verrattuna kookosbanaanileipään oli se, että tämä tarvitsi vain 30 minuuttia uunissa, kun kookosbanaanileipä oli uunissa 37 minuuttia.

Hyvä on tämäkin versio. Jos joku leipoo leivän ohjeellani, niin olisi kiva kuulla millaisen version kukakin on tehnyt, ja millainen siitä tuli.

Ja se alkuperäinen ohjehan löytyy täältä.

Valmista tuli

Reilu vuosi sitten aloittamani virkattu peitto valmistui vihdoin ja viimein. En nyt tietenkään ole koko vuotta tätä virkkaillut, vaan välillä oli useamman kuukauden tauko tämän virkkaamisessa.

Lankana tässä on Kotiväkeä kolmelta vuosikymmeneltä. Ongelmia aiheutti hieman se, että Kotiväki on eri aikoina ollut hieman eri paksuista ja muutenkin eri laatuista, välillä merseroitua, välillä merseroimatonta, joskus tiukkakierteisempää, joskus löyhäkierteisempää. Mielenkiintoista, että sen nimi on kaikesta huolimatta koko ajan ollut Kotiväki. Nykyisin Novitalla ei taida enää olla Kotiväki-nimellä lankaa. Hyvä vaan, että nimi muuttuu, jos laatu muuttuu. Lopputulokseen tämän peiton suhteen olen kuitenkin tyytyväinen. Ja sainpahan ison kasan jämälankoja kulutettua tähän.

 

Eoin Colfer: Siipimies

Eoin Colfer: Siipimies (Airman)

2008, suomennettu 2008 (Jaakko Kankaanpää)

473 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 51. Tähän laitan kirjat, jotka olen lukenut vuonna 2017, mutta jotka eivät sovi mihinkään lukuhaasteen kategoriaan tai sopiva kategoria on jo käytetty.

Luulin lukeneeni kaikki Eoin Colferin kirjat, mutta kirjastossa silmiini osui tämä Siipimies, jota en jostain syystä ole koskaan lukenut. Ja tämä kirja olikin ehdottomasti Eoin Colferia parhaimmillaan. Siipimies on historiallinen fantasia, steampunk- ja scifi-vivahteilla. Eoin Colfer osaa tehdä kirjoistaan jotenkin hyvin ”visuaalisia”; on todella helppo nähdä mielessään kirjan maisemat ja hahmot, eikä tämä kirja tee poikkeusta siihen.

Kirjan päähenkilö Conor syntyy kirjaimellisesti lennossa kaasupallon korissa Pariisin taivaalla vuonna 1878. Conor kasvaa Saltee-saarilla, joita hallitsee hyvä ja edistyksellinen kuningas Nick (Saltee-saaret ovat oikeasti olemassa Irlannin rannikolla, mutta ovat asumattomia). Saarten pääasiallinen elinkeino on timantit, joita vangit louhivat vankilassa. 9-vuotiaana Conor saa opettajakseen Victorin, jonka intohimo on ilmaa painavampien lentolaitteiden suunnittelu ja rakentaminen. Conor oli lentolaitteista jo ennestäänkin kiinnostunut, ja Victor sai Conor innostumaan niistä lisää. Kun Conor on 14-vuotias paha marsalkka Bonvilain kaappaa saarilla verisesti vallan, ja Conor todistaa vallankaappauksen. Bonvilain passittaa Conorin vankilaan timantteja louhimaan. Neuvokkuutensa avulla Conor onnistuu kahden vuoden päästä pakenemaan vankilasta, josta kukaan ei ennen häntä ole paennut. Jonkin ajan kuluttua Saltee-saarten yllä nähdään salaperäinen lentävä hahmo, Siipimies, joka lopulta omalta osaltaan osallistuu Saltee-saarten vapauttamiseen pahan Bonvilainin vallasta, ja salaperäinen hahmo on tietenkin Conor.

Tässä kirjassa on huumoria, hassuja arkipäivän sattumuksia, mutta myös vakavampi puoli julmuuksineen, epäoikeudenmukaisuuksineen, petoksineen ja vastoinkäymisineen; paljon tunteita ja tiivistyvää jännitystä.

Minulla on myös hyvin henkilökohtainen mielenkiinto kirjan aihepiiriä kohtaan, sillä isäni oli lentäjä ja ilmaa painavampien lentolaitteiden suunnittelija ja rakentaja. Olen lapsuudessani viettänyt lukemattomia tunteja lentokentillä, jopa asunut sellaisilla, joten minulla on jonkinlainen ymmärrys siitä, mistä ilmailualan ihmisten intohimossa on kyse, vaikka en olekaan sitä intohimoa perinyt.

Kookosbanaanileipä

Taannoisen omenapiirakkataikinaerehdykseni seurauksena kehittelin silloin mieleeni juolahtanutta leipäideaani eteenpäin. Ja tässä on tulos. Olkaa hyvät ja nauttikaa!

Kookosbanaanileipä

2,5 dl kookosjuomaa

0,5 dl sokeria

2 tl kardemummaa

1 pss kuivahiivaa

4 dl vehnäjauhoja

2 dl kaurajauhoja

75 g sulatettua margariinia

1 banaani

50 g jääkaappikylmää normaalisuolaista voita

 

Sekoita reilusti lämpimään kookosjuomaan sokeri, kardemumma ja vehnäjauhot, joiden sekaan on sekoitettu hiiva. Lisää taikinaan sulatettu margariini ja kaurajauhot.

Taikina on melko löysää.

Anna taikinan kohota liinalla peitettynä jonkin aikaa.

Ota noin 1/3 taikinasta ja taputtele se voidellun leipävuoan pohjalle.

Halkaise banaani pituussuuntaan kahtia.

Laita puolikas banaani taikinan päälle.

Ota juustohöylällä voista muutama lastu, ja laita ne banaanin päälle.

Ota toinen kolmannes taikinasta. Levitä se tasaisesti vuokaan, banaanin ja voin päälle. Laita toinen banaaninpuolikas ja lisää voilastuja taikinan päälle. Laita viimeinen kolmannes taikinasta vuokaan ja tasoita.

Laita uuni lämpenemään 200°C. Anna leivän kohota liinalla peitettynä sen aikaa, kun uuni lämpenee.

Paista leipää noin 30-40 minuuttia.

Tämä ohje on helposti muunneltavissa vaikka minkälaiseksi. Kookosjuoman sijaan voi käyttää vaikka tavallista maitoa tai kauramaitoa. Jauhoja voi vaihtaa mieleisikseen. Täytteeksi voi banaanin sijaan laittaa esimerkiksi omenoita tai ananasta, luumu ja päärynäkin voisivat sopia. Ja mausteita voi valita oman makunsa mukaan. Tässä versiossa kookos ei juurikaan maistu. Jos haluaa enemmän kookoksen makua, kannattaa varmaankin laittaa kookoshiutaleita joko taikinaan tai banaanivoikerrokseen. Minä aion seuraavalla kerralla testata yhdistelmää tavallinen maito+täysjyvävehnäjauho+omena+kaneli.

 

Liane Moriarty: Truly Madly Guilty

Liane Moriarty: Truly Madly Guilty

2016

465 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 46, Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja (laajensin Oseanian sisältämään myös Australian)

Liane Moriartya on monessa paikassa kehuttu, joten kun hänen kirjansa osui silmiini, niin se oli ostettava. Kehut ovat kyllä olleet ihan paikallaan, ainakin tämän kirjan osalta, muita hänen kirjojaan en ole lukenut. Tämä on helppolukuista viihdekirjallisuutta, mutta kerronta on hyvin tarkkaavaista ja osuvaa. Mukava lukea välillä tällaistakin tekstiä.

Kirjan tarinassa kolme pariskuntaa lapsineen kokoontuu viettämään iltapäivää ja iltaa grillauksen merkeissä. Ruoka on hyvää ja juomiakin kuluu. Kaikilla on mukavaa, kunnes tapahtuu jotakin, joka muuttaa kaikkien mukana olleiden elämän. Kirjan kerrontakin on jakautunut ennen grilli-iltaa ja grilli-illan jälkeen lukuihin. Tarinassa ei niinkään keskitytä tapahtumiin, vaan enemmänkin siihen, mitä henkilöt tuntevat ja ajattelevat, päällimmäisenä useimmilla osallisilla on syyllisyys, mutta pikkuhiljaa he toipuvat tapahtuneesta. Samalla myös kaivellaan vanhoja luurankoja kaapista. Kirjan teemoja ovat ystävyys, vanhemmuus, parisuhde.

Kirja löytyy suomennettunakin nimellä Tavalliset pikku pihajuhlat, jos ei englannin kielellä lukeminen suju. Tosin tämän kirjan englanti oli melko yksinkertaista, eikä vaadi varmaankaan lukioenglantia kummempaa taitoa.