Hyvät haltiattaret – otto 2

Ensimmäinen yritykseni Adalmiinan helmi CAL:in ensimmäisestä palasta Hyvät haltiattaret ei oikein onnistunut. Päätin kuitenkin yrittää uudestaan. Nyt sujuikin jo paljon paremmin. Osittain se johtui varmaan siitä, että nyt kaikki erikoissilmukat olivat jo tuttuja. Mutta eniten tämän kertaiseen onnistumiseen varmastikin vaikutti se, että vaihdoin virkkuukoukun 2,5 mm:stä 3,0 mm. Alunperinkin suunnittelin virkkaavani tämän 3,0 mm koukulla. Mutta kun olin aloittamassa työtä, ei 3,0 koukkuani löytynyt mistään. Sen sijaan 2,5 mm koukkuja löytyi peräti 3 kappaletta, joten päätin tehdä peiton sellaisella. Tajusin kuitenkin ensimmäistä palaa tehdessäni, että koukku on liian pieni. Yritin edelleen löytää 3,0 mm koukkuani, mutta ei sitä löytynyt. Niinpä kävin ostamassa uuden ja aloitin virkkaamisen uudella koukulla. Ja kappas vain, eikös se minun vanha 3,0 mm koukkuni löytynytkin melkein heti sitten, ja vieläpä paikasta, josta olin sitä jo useampaan kertaan etsinyt! Samasta syystä minulta varmastikin löytyy niitä 2,5 mm virkkuukoukkuja se 3 kpl. Käykö kenellekään muulle näin, että ensin tarvittavaa virkkuukoukkua tai puikkoja ei löydy mistään, ja heti kun on ostanut uuden, niin sitten se vanhakin löytyy? Minusta tuntuu, että minulle on käynyt niin useastikin. Mutta nyt siis peiton virkkaus sujuu ja Hyviä haltiattaria on kaksi valmiina ja kolmas työn alla. (Sen ensimmäisen, 2,5 mm koukulla tehdyn, hylkäsin.)