Paimentytön kruunu – Adalmiinan helmi CAL pala 6

Pienen tauon jälkeen palasin takaisin Adalmiinan helmi peittoprojektini pariin. Paimentytön kruunu – palojen valmistumisen myötä minulla on nyt kaikki isot palat valmiina:

Seuraavaksi siis pieniä paloja virkkaamaan. Niitä ei onneksi ihan kauhean montaa tarvita (32 kpl), joten eiköhän tämä peitto jonakin päivänä vielä valmistu.

Mainokset

Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus

Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus (Apteeker Melchior ja Oleviste Mõistatus)

2010, suomennettu 2011 (Jouko Vanhanen)

349 s

Helmet-lukuhaaste 2018, kohta 8, balttilaisen kirjailijan kirjoittama kirja (sopisi myös kohtiin 3, 4, 23, 36)

Historialliset kirjat eivät koskaan oikein ole olleet ”minun juttuni”. Se johtunee siitä, että historian tietämykseni on hävettävän heikkoa. Tämä Indrek Harglan kirja sijoittuu keskiaikaiseen Tallinnaan. Kun aloitin kirjan lukemisen, oli minun pakko vähän väliä googletella historiallisia faktoja, joita kirjassa oli ja joita en entuudestaan tiennyt. Minun oli tarkistettava tietojen paikkaansa pitävyys tai esimerkiksi otettava selvää keskiaikaisista dominikaaniluostareista. Mutta suunnilleen sadan sivun jälkeen päätin suhtautua kirjaan kuin se olisi fantasiaa tai scifiä; faktojen ei tarvitse olla paikkaansa pitäviä, kunhan ne sopivat tarinaan. Sen jälkeen lukeminen helpottuikin huomattavasti.

Kirjan päähenkilö on apteekkari Melchior, jota pyydetään apulaisvoudiksi selvittelemään korkea-arvoisen ritarin murhaa. Parin päivän sisällä kuolee vielä kolme muuta henkilöä epäilyttävästi, ja tapaukset näyttävät liittyvän yhteen. Mutta Melchior selvittää ne kaikki melko nopeasti. Olevisten kirkon arvoitus on ensimmäinen osa sarjaa, jossa Melchior selvittelee murhia. Tämä oli minun henkilökohtaisten alkuvaikeuksieni jälkeen ihan mukavaa hellelukemista. Saatan lukea vielä joskus muitakin osia tästä sarjasta. Mistähän muuten johtuu, että dekkareita tunnutaan kirjoittavan niin paljon sarjoina?

Kuvahaaste 15. kuva

Kuten viikko sitten arvelinkin, niin omenapuu kukkii nyt. Se vain jää kuvassa tuon tomaatin taakse.

Tomaatti, ihme ja kumma, on edelleen hengissä ja tekee jopa jotain syötävän näköistä. Minä olen tunnettu viherpeukalottomuudestani, ja yleensä saan kaikki kasvit kuolemaan viimeistään kahdessa viikossa, joten tätä voi jo pitää jonkinlaisena ihmeenä. Nyt olisi kiva saada pidettyä tämä hengissä niin kauan, että syötävät osat saisivat vielä punaista väriäkin.

Kaksi viikkoa sitten laitoin tänne kuvan parvekkeen ikkunastamme näkyvästä räkättirastaan pesästä. Kaksi viikkoa sitten siellä vielä haudottiin munia. Nyt poikaset ovat jo pudottautuneent pesästä ja ovat piharuokinnassa. Toivottavasti poikaset oppivat pian lentämään, että me saamme pihamme takaisin. Koivunsiitepölykin on jo niin vähissä, että voisin sen puolesta oleskella jo pihalla, mutta nyt siellä sitten ovat nämä räkättipoikaset.

Seppo Jokinen: Rahtari

Seppo Jokinen: Rahtari

2016

375 s

Helmet-lukuhaaste 2018 kohta  10, ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja (sopisi myös kohtiin 40, 46)

En ole aiemmin lukenut ainuttakaan Seppo Jokisen kirjaa, ja minua hieman arvelutti aloittaa tästä kirjasta, sillä tämä Rahtari on ties kuinka ja mones kirja sarjassa, jonka pääosassa on komisario Koskinen. Mutta koska nyt olin saanut tämän kirjan, niin päätin kuitenkin lukea sen. Eikä se haitannut ollenkaan, etten ollut lukenut aiempia osia sarjasta. Aikaisempiin tapahtumiin viitattiin kyllä kirjan kuluessa useastikin, mutta niitä selitettiin sen verran tarkkaan tässäkin kirjassa, että ne kävivät kyllä selviksi, eikä varhaisempien osien lukemattomuus vaikuttanut tämän kirjan lukemiseen millään tavoin.

Olen nähnyt Seppo Jokisen kirjoja kehuttavan väkivallattomuudesta, ja se pitää paikkaansa. Mutta väkivallattomuuden lisäksi ainakin tämä kirja oli myös aika väritön ja tapahtumaköyhä. Henkilöhahmojen hyvin teennäisiltä kuulostavat nimet kyllä jaksoivat huvittaa.

Rahtari on helppoa hellepäivän viihdettä, varsinkin kun kirjassa eletään räntäistä ja loskaista marraskuuta. Mutta ei tämä kirja saanut minua mitenkään innostumaan, enkä usko, että tieten tahtoen etsisin hänen kirjojaan luettavaksi. Mutta jos satun jostain taas saamaan jonkin hänen kirjansa, niin saattaisin lukeakin, ei tämä Rahtari nyt ihan huonokaan ollut.

 

Will Wiles: Puulattian kunnossapito

Will Wiles: Puulattian kunnossapito (Care of Wooden Floors)

2012, suomennettu 2012 (Seppo Raudaskoski)

290 s

Helmet-lukuhaaste 2018, kohta 16, kirjassa luetaan kirjaa (sopisi myös kohtiin 35 ja 40)

Kirjan kertoja (jonka nimeä ei kerrota) matkustaa jonkin Itä-Euroopan maan pääkaupunkiin (jota ei tarkemmin kerrota) pitääkseen huolta entisen opiskelukaverinsa Oskarin asunnosta ja kissoista Oskarin ollessa Yhdysvalloissa hoitamassa avioeroaan yhdysvaltalaisesta vaimostaan. Oskar on hyvin pedantti kaikessa. Hän on hyvin tarkka asunnostaan, ja on jättänyt asunnon täyteen lappuja, joissa on ohjeita asunnon hoitamiseen. Erityisen tarkka Oskar on asunnon ranskalaisesta tammilautalattiasta, joten hän on jättänyt kirjan ”Näin hoidat puulattiaasi”, joka, kuten arvata saattaa, tulee minäkertojalle tarpeeseen. Lattian tuhoutumisen lisäksi toinen hoidettavista kissoista kuolee, toinen on pitkään kateissa ja asunnon siivoojakin kuolee, ja monia pienempiäkin sattumuksia tapahtuu alkoholihuuruiselle kertojalle muutaman asunnossa vietetyn päivän aikana.

Kyseessä on siis farssikomedia, tai ainakin luulen, että tarkoitus on olla sellainen, sillä juonessa on kaikki ainekset siihen. Kerrontatapa vain ei jotenkin sovi tarinaan. Kirjailija on välillä yrittänyt liikaa, yrittänyt käyttää sanakommervenkkejä ja hienosteluja, jotka eivät tällaiseen kirjaan sovi. Silloin kun hän unohtaa hienostelut, niin tarina on riemastuttava, mutta välillä lukija jää vain ihmettelemään tekstin kummallisuuksia.

Oskar ei ole tarinan aikana läsnä asunnossa, mutta hän on koko ajan minäkertojan mielessä, ja on oikeastaan ehkä enemmän päähenkilö kuin kertoja. Pidän kirjassa siitä, että tarinassa on ihan oikeasti opetus; sekä minäkertoja että Oskar oppivat jotain.

Ylisuuri tunika

Tuskastuin Adalmiinan helmi -peittoprojektiini täysin parisen viikkoa sitten, joten oli pakko tehdä välillä jotain muuta. Tuloksena oli tämä tunika Drops Muskatista Garnstudion ohjeella. Minulla on taipumusta tehdä liian isoja vaatteita itselleni, ja nyt tällä kertaa valitsin ohjeenkin, jonka mukaan tulee ylisuuri tunika. Ohjeesta poiketen tein tunikastani kuitenkin hieman lyhyemmän, sillä alkuperäisen ohjeen tunika oli jo mielestäni mekko.

Tämä tunika on neulottu alhaalta ylös. Mutta tuo helman pitsikuvio on sellainen, että jos sen tekisi ylhäältä alas paitaan, niin saisi sydänkuvion. Sitä voisi ehkä testata joskus.

Kuvahaaste 14. kuva

Otin eilen kyllä tämän haastekuvan, mutta unohdin postata sen. Lämpö tekee luonnolle ihmeitä. Omenapuu melkein kukkiin. Toivottavasti se ei ole ensi sunnuntaina jo ohi kukkinut. Hankin tuohon ristikkoon amppelitomaatin roikkumaan, ja se melkein peittää koko omenapuun nyt taakseen ikkunasta katsottuna.