Kamila Shamsie: Jumala joka kivessä

Kamila Shamsie: Jumala joka kivessä (A God in Every Stone)

2014, suomennettu 2015 (Raimo Salminen)

385 s

Helmet-lukuhaaste 2018, kohta 30, kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan (sopisi myös kohtiin 1, 14, 39)

”Voi, eih!”, ajattelin, kun olin lukenut tätä kirjaa muutaman ensimmäisen sivun. Luulin, että olin onnistunut vahingossa lainaamaan kirjastosta siirappisen rakkausromaanin, vaikkeivät ne oikein ole minun makuuni. Mutta koska tarina sijoittuu ensimmäisen maailmansodan aikaan, päätin jatkaa lukemista, jotta saan sen lukuhaasteeseen. Hyvä, että jatkoin, sillä pian kirjan tyyli muuttui, ja suurimmaksi osaksi kirja oli ihan mielenkiintoinen. Tosin loppu meni taas vähän yli minun romantiikansietokykyni 😀

Mutta siis kirjan juonesta: Tarina alkaa juuri ennen ensimmäistä maailmansotaa heinäkuussa 1914. Nuori englantilainen naisarkeologi Viv matkustaa Turkkiin kaivauksille töihin. Hän rakastuu itseään 25 vuotta vanhempaan turkkilaiseen arkeologiin. Ensimmäisen maailmansodan syttyessä Viv joutuu kuitenkin palaamaan takaisin Englantiin, sillä Englanti ja Turkki ovat nyt toistensa vihollisia. Vivin rakastettu kuolee, ja hänen kuolemansa on osittain Vivin syytä. Viv on hetken töissä sairaanhoitajana Englannissa, mutta lähtee sitten Peshwariin (kaupunki nykyisessä Pakistanissa) jatkamaan arkeologin töitään, etsimään Skylaksin diadeemia, jonka löytäminen oli Vivin turkkilaisen rakastetun haave. Peshwarissa Viv tutustuu nuoreen paikalliseen poikaan Najibiin, ja saa innostettua Najibin arkeologiasta. Vuonna 1916 Viv palaa takaisin Englantiin, ja jatkaa uraansa arkeologina siellä. Vuonna 1930 hän saa kirjeen Najibilta, josta on tullut nyt arkeologi, ja hän haluaa myös löytää Skylaksin diadeemin. Viv palaa Peshwariin juuri, kun siellä on verisesti päättyvä mielenosoitus brittihallintoa vastaan.

Kirjassa on siis paljon siirappimaista romantiikkaa, mutta myös pohdintaa esimerkiksi siirtomaavallasta, naisen asemasta ja burkan käytöstä. Lisäksi tässä kirjassa ihmiset selvästi ovat kuin pelinappuloita muutaman valtaa pitävän peleissä; pelinappuloita, joita he eivät haluaisi olla, mutta ovat pakotettuja siihen.

En ole ennen lukenut Kamila Shamsien kirjoja, ja veikkaisin, että tämä Jumala joka kivessä ei kuulu hänen parhaimpiinsa. Täytyneen lukea jokin hänen muu kirjansa vielä joskus, ja katsoa, olisiko se parempi, sillä tämän kirjan tarinassa on ihan potentiaalia, mutta jotenkin toteutus on vajavainen.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s