Megatron Braineater: Kapteeni Shiva Osa 1 Xiyi

Megatron Braineater: Kapteeni Shiva Osa 1 Xiyi

Alkuteos Möytääng Shiva ilmestyy 3474  (2007)

231 s

Helmet-lukuhaaste 2018 kohta 22, kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin (sopisi myös kohtiin 3, 7, 9 (jos musta-valkoinen lasketaan väriksi), 19, 28, 29, 32, 33, 38)

Eletään vuotta 2745. Pieni olento kätkeytyy Centaurin aurinkokuntaan lähtevään avaruusalukseen Xiyiin jänikseksi. Aluksen henkilökunta löytää olennon ja alkaa selvittää tämän taustaa. Kapteeni ottaa olennon kasvatuksen vastuulleen ja olento saa nimeksen Shiva. Shivaa tutkittaessa selviää, että hän on semisynteettinen ihminen: 65 % ihminen, loppu-DNA on esimerkiksi kissaa ja delfiiniä, sekä 1,8 % on jotakin maapallon ulkopuolista DNA:ta. Geenimuunneltujen ihmisten valmistus oli kielletty jo 2600-luvulla, mutta lakia on uhmattu useasti, ja Shiva on erään tällaisen kokeen tulos. Shivalla on paljon erikoiskykyjä, jotka pikkuhiljaa selviävät Xiyin henkilökunnalle.

En ole pitkään aikaan lukenut tällaista ihan ”perinteistä” scifiä, ja tämän lukeminen oli hyvin virkistävää. Kirjassa on mielenkiintoinen kuvitus. Minulle ei ainakaan useinkaan avautunut, miten kuvat liittyivät tarinaan, mutta ihan hienoja kuvia. Kirjan mukana on myös musiikki-CD, jota en kuitenkaan kuunnellut.

Raparperileipä

Maku-lehdessä 3/15 löytyy ohje raparperileipään. Olen usein ajatellut tekeväni leivän tuon ohjeen mukaan, mutta aika monta vuotta tässä ehti vierähtää, ennen kuin ryhdyin ajatuksista tekoihin. Ja kuten minun leivontatapani tuntevat voivat jo arvatakin, niin en tehnyt ohjeen mukaan vaan sopivasti soveltaen. Joten tässä ohje minun raparperileipääni, joka on hyvää ihan sellaisenaan tai myös päällystysten kanssa.

Raparperileipä

3 dl vehnäjauhoja

3 dl kaurajauhoja

1 dl kaurahiutaleita

1 tl leivinjauhetta

2 tl ruokasoodaa

0,5 tl suolaa

1 tl kanelia

3 dl raparperia pieninä kuutioina

3 rkl fariinisokeria

4 dl piimää

0,5 dl rypsiöljyä

  1. Laita uuni läpenemään 175 asteeseen.
  2. Sekoita fariinisokeri raparperinpaloihin, ja jätä muhimaan.
  3. Sekoita jauhot, hiutaleet, leivinjauhe, ruokasooda, kaneli ja suola keskenään.
  4. Lisää kuivien aineiden joukkoon piima ja öljy.
  5. Lisää taikinaan raparperinpalat fariinisokereineen.
  6. Laita taikina voideltuun 1,5 l leipävuokaan.
  7. Paista 1 tunti 15 minuuttia.

Kamila Shamsie: Jumala joka kivessä

Kamila Shamsie: Jumala joka kivessä (A God in Every Stone)

2014, suomennettu 2015 (Raimo Salminen)

385 s

Helmet-lukuhaaste 2018, kohta 30, kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan (sopisi myös kohtiin 1, 14, 39)

”Voi, eih!”, ajattelin, kun olin lukenut tätä kirjaa muutaman ensimmäisen sivun. Luulin, että olin onnistunut vahingossa lainaamaan kirjastosta siirappisen rakkausromaanin, vaikkeivät ne oikein ole minun makuuni. Mutta koska tarina sijoittuu ensimmäisen maailmansodan aikaan, päätin jatkaa lukemista, jotta saan sen lukuhaasteeseen. Hyvä, että jatkoin, sillä pian kirjan tyyli muuttui, ja suurimmaksi osaksi kirja oli ihan mielenkiintoinen. Tosin loppu meni taas vähän yli minun romantiikansietokykyni 😀

Mutta siis kirjan juonesta: Tarina alkaa juuri ennen ensimmäistä maailmansotaa heinäkuussa 1914. Nuori englantilainen naisarkeologi Viv matkustaa Turkkiin kaivauksille töihin. Hän rakastuu itseään 25 vuotta vanhempaan turkkilaiseen arkeologiin. Ensimmäisen maailmansodan syttyessä Viv joutuu kuitenkin palaamaan takaisin Englantiin, sillä Englanti ja Turkki ovat nyt toistensa vihollisia. Vivin rakastettu kuolee, ja hänen kuolemansa on osittain Vivin syytä. Viv on hetken töissä sairaanhoitajana Englannissa, mutta lähtee sitten Peshwariin (kaupunki nykyisessä Pakistanissa) jatkamaan arkeologin töitään, etsimään Skylaksin diadeemia, jonka löytäminen oli Vivin turkkilaisen rakastetun haave. Peshwarissa Viv tutustuu nuoreen paikalliseen poikaan Najibiin, ja saa innostettua Najibin arkeologiasta. Vuonna 1916 Viv palaa takaisin Englantiin, ja jatkaa uraansa arkeologina siellä. Vuonna 1930 hän saa kirjeen Najibilta, josta on tullut nyt arkeologi, ja hän haluaa myös löytää Skylaksin diadeemin. Viv palaa Peshwariin juuri, kun siellä on verisesti päättyvä mielenosoitus brittihallintoa vastaan.

Kirjassa on siis paljon siirappimaista romantiikkaa, mutta myös pohdintaa esimerkiksi siirtomaavallasta, naisen asemasta ja burkan käytöstä. Lisäksi tässä kirjassa ihmiset selvästi ovat kuin pelinappuloita muutaman valtaa pitävän peleissä; pelinappuloita, joita he eivät haluaisi olla, mutta ovat pakotettuja siihen.

En ole ennen lukenut Kamila Shamsien kirjoja, ja veikkaisin, että tämä Jumala joka kivessä ei kuulu hänen parhaimpiinsa. Täytyneen lukea jokin hänen muu kirjansa vielä joskus, ja katsoa, olisiko se parempi, sillä tämän kirjan tarinassa on ihan potentiaalia, mutta jotenkin toteutus on vajavainen.