Piparitalo

Tänä vuonna tehtiin lasten kanssa satulinna-piparitalo. Kokeilin tänä vuonna kasaamiseen Dr. Oetkerin elintarvikeliimaa, mutta täytyy sanoa, että vanhassa vara parempi. Ensi vuonna palataan taas vanhaan kunnon sulatettuun sokeriin. Elintarvikeliiman kuivuminen kesti todella kauan, ja aiheutti hieman ongelmia kokoamisessa. Niinpä tarvittiin kaikenlaisia epämääräisiä tukia (vedellä täytettyjä pulloja, suklaarasioita, grillitikkuja) pitämään linnaan kasassa liiman kuivumista odottaessa. Harmi, etten ottanut kuvaa siinä vaiheessa 😀

Mainokset

Villasukat kuuluvat jouluun

Voisi varmaan jo sanoa, että minulle on muodostunut perinteeksi neuloa joululahjasukat viime tinkaan, niin tänäkin vuonna…tai olisihan tässä vielä muutama päivä aikaa, joten taidankin olla ihan hyvissä ajoin valmiina näiden kanssa tällä kertaa 😀

Lankana näissä kaikissa on Adlibris Socki, ja ohjeet ovat vähän sieltä sun täältä ja omasta päästä ja sovellettuja, joten ei niistä sen enempää.

Myriad CAL osat 12, 13 ja 14

Myriad-peiton virkkaamiseni on ollut pari viikkoa tauolla, sillä marraskuun lopussa minulta alkoivat peiton langat loppua. Tilasin lankoja lisää, mutta tietysti paketti eksyi postissa, ja jouduin odottamaan lankoja yli kaksi viikkoa. Mutta vihdoin tällä viikolla sain lisää lankaa ja sain tehtyä loppuun perusosan peitosta. Peitolla on nyt kokoa 130 x 130 cm. Tämän jälkeen voisi tehdä reunuksen tai sitten voi tehdä lisäpaloja, jos haluaa peitosta suuremman. Minun on varmaankin pakko tehdä niitä lisäpaloja. Mutta jotenkin nyt ei vain ole intoa tehdä tätä, sillä olin ajatellut antaa tämän joululahjaksi, eikä tämä nyt mitenkään valmistu jouluun mennessä. Palataan siis asiaan joskus joulun jälkeen, varmaan vasta ensi vuoden puolella.

Huivi, pipo ja lapaset

Sorruin taannoisella kauppareissullani ostamaan kaksi kerää 100 % akryylilankaa, Novita Rullaa, langan ihanan värin vuoksi. Langasta syntyi huivi, pipo ja lapaset. Huivin ohje on lehdestä Creative Knitting special issue 12&3 skein solutions april 2017, pipo on nimeltään Air Waves ja sen ohje löytyy Ravelrystä ja lapaset ovat ihan peruslapaset. Huivin pintaneule on todella hauskaa. Sitä pitäisi kokeilla tehdä jostain oikein todella paksusta langasta joskus; saisi varmasti aikaiseksi todella muhkean huivin.

Onneksi langan värit olivat ihanat neulottuinakin, niin ei harmita niin paljon oma sortuminen tähän lankaan. Ja onhan akryylissä se hyvä puoli, että se sopii herkkäihoisille ja vegaaneille, jos jotenkin haluaa tätä valintaansa itselleen selitellä 😀

Vauvaneuleita

Viime viikkoina on uutisissa ollut jatkuvasti juttuja Suomen vauvakadosta. Omalta osaltani olen huomannut sen siitä, että todella harvoin nykyisin saan/joudun neulomaan vauvaneuleita, kun ei kukaan tuttu saa enää vauvoja. Tosin se voi johtua kyllä siitäkin, että kun itse on vauvojentekoiän ohittanut, niin tuttavatkin ovat samassa iässä 😀 Mutta nyt pääsin neulomaan vauvaneuleita parin vuoden tauon jälkeen, kun miehen kaveri sai vauvan viikko sitten. Paidan ja housujen ohje on Kauneimmat käsityöt 5/2017-lehdestä ja siksak-pipot tein ulkomuistista (sen verran monta niitä on tullut tehtyä vuosien varrella), isompi pipo on tarkoitettu seuraavaan talveen, lankana on Viking Bambino.

S. J. Watson: Kun suljen silmäni

S.J. Watson: Kun suljen silmäni (Before I go to sleep)

2011, suomennettu 2012 (Laura Beck)

389 s

Tämänvuotinen Helmet-lukuhaaste on osaltani jo ohi, mutta tämä kirja sopisi ainakin kohtiin 11, 16, 33.

Adam Smithin jälkeen tarvitsin jotakin kevyttä ja helppolukuista, ja niinpä nappasin kirjaston dekkarihyllystä tämän kirjan mukaani. Valinta oli oikea: tämä on kevyttä ja helppolukuista, ja juoni melko ennalta-arvattava.

Kirjan päähenkilö Christine kärsii epätavallisesta muistinmenetyksestä; aina kun hän nukkuu, hän unohtaa aikuiselämänsä tapahtumat. Herätessään hän muistaa vain lapsuutensa ja nuoruutensa. Christinen terapeutti kehottaa Christineä kirjoittamaan joka päivä päiväkirjaan asiat, joita päivän aikana on tapahtunut ja mitä Christine on päivän aikana muistanut aikuiselämästään. Terapeutti soittaa aina aamuisin Christinelle, ja muistuttaa päiväkirjan olemassaolosta. Pikkuhiljaa, päiväkirjamerkintöjen lisääntyessä Christinelle alkaa valjeta, mitä hänelle ja hänen perheelleen on tapahtunut, mistä hänen muistinmenetyksensä johtuu, ja lopulta hänen muistinsa palautuu.