Yuval Noah Harari: 21 oppituntia maailman tilasta

Yuval Noah Harari: 21 oppituntia maailmantilasta (21 Lessons of the 21st Century)

2018, suomennettu 2018 (Jaana Iso-Markku)

368 s

Helmet-lukuhaaste 2019 kohta 41, kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää.

En ole lukenut Hararin aiempia teoksia, mutta tämän luettuani, on ne myös ehdottomasti luettava. Tässä kirjassa Harari käy hyvin kyyniseen sävyyn läpi nykymaailman menoon liittyviä uskontoja, ideologioita, legendoja, uskomuksia ja tarinoita. Koska olen itsekin aika lailla kyynikko, niin tämä oli hyvin hauskaa luettavaa. Mutta ymmärrän kyllä, että tämä kirja suututtaa monia uskovaisia tai johonkin ideologiaan uskovia, joten heille en ehkä uskaltaisi kirjaa suositella, kaikille muille kyllä.

Denise Mina: The End of the Wasp Season

Denise Mina: The End of the Wasp Seaseon

2011, löytyy myös suomennettuna nimellä Ampiaiskesä

404 s

Helmet-lukuhaaste 2019 kohta 26, kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan.

Denise Mina oli minulle täysin uusi kirjailijatuttavuus, vaikka hän on kirjoittanut aika montakin dekkaria. Näin jonkun pitelemässä tämän kirjan suomennosta kädessään puiston penkillä, en varsinaisesti lukemassa, mutta muistin tämän kategorian lukuhaasteesta, ja päädyin etsimään kirjastosta kirjan käsiini. Eikä lukukokemustani haitannut mitenkään se, että kirja on osa sarjaa, jota en ole aiemmin lukenut, eikä edes ensimmäinen osa.

Kirjassa murhataan nuori, yläluokkainen nainen Sarah hyvin raa’asti. Kirjassa seurataan toisaalta murhaajien elämää murhan jälkeen ja toisaalta poliisien murhatutkimusta. Sarahin elämästä paljastuu paljon yllättäviä asioita, mutta ei murhaajienkaan elämä ole ollut aivan sitä, mitä kulissit antavat ymmärtää.

Dekkariksi tämä oli hyvin rauhallinen teos; ei mitään psykologista trilleriä, raakuuksilla mässäilyä, tai hurjia ajojahteja. Pidin tästä. Pitänee tutustua Denise Minan muuhunkin tuotantoon.

Kirjapläjäys

Blogaaminen on viime aikoina jäänyt vähän vähemmälle, samoin kuin lukeminen ja käsityöt. Mutta olen minä muutaman kirjan kuitenkin lukenut, ja tässä postauksessa niistä lyhyet luonnehdinnat. Sukkiakin olen pari paria tehnyt, mutta niistä sitten joskus toiste, kun ehdin.

 

Sigrid Undset: Kevät (Våren)

1914 suomennettu 1924 (suomentajan nimeä ei ole kirjassa)

Helmet-lukuhaasteen 2019 kohta 6, rakkausromaani.

Kirjan päähenkilöt Torkild ja Rosa tuntevat toisensa jo lapsina. Molemmilla oli vaikea lapsuus. Torkildin äiti on narkomaani, joka tekee itsemurhan, ja pappi-isä rakastuu rippikoululaiseen ja hylkää perheensä. Rosan isä kuolee Rosan ollessa pieni, jättäen jälkeensä paljon velkaa. Torkild on hyvin nuoresta asti rakastunut Rosaan, mutta Rosa  odottaa unelmiensa prinssiä, joka Torkild ei ole. Lopulta Rosa kuitenkin tyytyy Torkildiin. Aluksi heidän avioliittonsa sujuu hyvin, mutta ensimmäisen lapsen kuolema muuttaa kaiken. Mutta lopulta mutkien kautta Torkild ja Rosa kuitenkin palaavat takaisin yhteen.

Kirja on mielenkiintoinen kuvaus viime vuosisadan alun Norjasta ja norjalaisista. Tarina on hyvin rauhallinen ja seesteinen.

 

Aino Havukainen ja Sami Toivonen: Kauhea hirviö-hirviö ja muita outoja juttuja

2019

31 s

Helmet lukuhaasteen 2019 kohta 13, kotimainen lasten- tai nuorten kirja.

Tunnustaudun Tatu-Patu-faniksi! En juurikaan osta kirjoja omaksi, mutta kaikki Tatu-Patu kirjat minun on saatava heti, kun ne ilmestyvät :D. Niissä on aina paljon hauskoja oivalluksia ja kertakaikkisen upea kuvitus, niin myös tällä kertaa. Tässä kirjassa Tatu, Patu ja Veera kertovat toisilleen kauhutarinoita, jotka eivät oikeasti ole ollenkaan pelottavia.

 

Chinua Achebe: Kaikki hajoaa (Things Fall Apart)

1958 suomennettu 2014 (Heikki Salojärvi)

239 s

Helmet lukuhaasteen 2019 kohta 10, rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Nigeriaan, ilmeisesti jonnekin 1800-luvun lopulle, ajankohtaa ei tarinassa kerrota. Kirjan alkuosa kertoo päähenkilön Okonkwon ja hänen perheensä ja heimonsa elämästä ennen valkoisen miehen tuloa alueelle. Loppupuolella kirjaa valkoinen mies saapuu alueelle ja saa aikaan aikamoisen muutoksen Okonkwon ja hänen läheistensä elämässä. Kirjoittaja tuntuu monesti nauravan ja tekevän melkein pilkkaa Okonkwosta, joka on vahva, ahkera, perinteitä kunnioittava machomies. Toisaalta ei kirjailija päästä valkoisia miehiäkään sen helpommalla. Kaikin puolin hyvin mielenkiintoinen kirja.

 

Ursula K. Le Guin: Rocannonin maailma (Rocannon’s world)

1966 suomennettu 2010 (Jyrki Iivonen)

180 s

Helmet-lukuhaasteen 2019 kohta 36, kirjassa ollaan yksin.

Joskus nuorena (alle 15-vuotiaana) luin ensin kaikki Le Guinin Maameren velho-sarjan kirjat, ihastuin niihin, ja niiden jälkeen luin kaikki Le Guinin kirjat, jotka kirjastosta vain löysin. Hiljattain huomasin, että hänen kirjojaan on suomennettu lisää, ja nostalgiasyistä oli saatava jokin niistä luettua. Taidan olla tullut vanhaksi, sillä ei tämä samalla tavalla enää herättänyt intohimoa Le Guinin tuotantoon kuin taatusti olisi tehnyt silloin nuoruudessa. Mutta on tämäkin hyvin taidokkaasti luotu maailma ja tarina. Erityisesti pidin siitä, että tarinaa ei ollut turhaan venytetty, ja loppu oli hyvin arvokas ja kaunis. Kirja on kertomus muualta avaruudesta tulleesta tutkijasta Rocannonista, planeetalla, jolla on alkukantaista ihmisen kaltaista älyllistä elämää, ja Rocannonin pitkästä ja vaikeasta matkasta halki planeetan, jotta hän voisi pelastaa planeetan.