Valmista tuli

Reilu vuosi sitten aloittamani virkattu peitto valmistui vihdoin ja viimein. En nyt tietenkään ole koko vuotta tätä virkkaillut, vaan välillä oli useamman kuukauden tauko tämän virkkaamisessa.

Lankana tässä on Kotiväkeä kolmelta vuosikymmeneltä. Ongelmia aiheutti hieman se, että Kotiväki on eri aikoina ollut hieman eri paksuista ja muutenkin eri laatuista, välillä merseroitua, välillä merseroimatonta, joskus tiukkakierteisempää, joskus löyhäkierteisempää. Mielenkiintoista, että sen nimi on kaikesta huolimatta koko ajan ollut Kotiväki. Nykyisin Novitalla ei taida enää olla Kotiväki-nimellä lankaa. Hyvä vaan, että nimi muuttuu, jos laatu muuttuu. Lopputulokseen tämän peiton suhteen olen kuitenkin tyytyväinen. Ja sainpahan ison kasan jämälankoja kulutettua tähän.

 

Mainokset

Eoin Colfer: Siipimies

Eoin Colfer: Siipimies (Airman)

2008, suomennettu 2008 (Jaakko Kankaanpää)

473 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 51. Tähän laitan kirjat, jotka olen lukenut vuonna 2017, mutta jotka eivät sovi mihinkään lukuhaasteen kategoriaan tai sopiva kategoria on jo käytetty.

Luulin lukeneeni kaikki Eoin Colferin kirjat, mutta kirjastossa silmiini osui tämä Siipimies, jota en jostain syystä ole koskaan lukenut. Ja tämä kirja olikin ehdottomasti Eoin Colferia parhaimmillaan. Siipimies on historiallinen fantasia, steampunk- ja scifi-vivahteilla. Eoin Colfer osaa tehdä kirjoistaan jotenkin hyvin ”visuaalisia”; on todella helppo nähdä mielessään kirjan maisemat ja hahmot, eikä tämä kirja tee poikkeusta siihen.

Kirjan päähenkilö Conor syntyy kirjaimellisesti lennossa kaasupallon korissa Pariisin taivaalla vuonna 1878. Conor kasvaa Saltee-saarilla, joita hallitsee hyvä ja edistyksellinen kuningas Nick (Saltee-saaret ovat oikeasti olemassa Irlannin rannikolla, mutta ovat asumattomia). Saarten pääasiallinen elinkeino on timantit, joita vangit louhivat vankilassa. 9-vuotiaana Conor saa opettajakseen Victorin, jonka intohimo on ilmaa painavampien lentolaitteiden suunnittelu ja rakentaminen. Conor oli lentolaitteista jo ennestäänkin kiinnostunut, ja Victor sai Conor innostumaan niistä lisää. Kun Conor on 14-vuotias paha marsalkka Bonvilain kaappaa saarilla verisesti vallan, ja Conor todistaa vallankaappauksen. Bonvilain passittaa Conorin vankilaan timantteja louhimaan. Neuvokkuutensa avulla Conor onnistuu kahden vuoden päästä pakenemaan vankilasta, josta kukaan ei ennen häntä ole paennut. Jonkin ajan kuluttua Saltee-saarten yllä nähdään salaperäinen lentävä hahmo, Siipimies, joka lopulta omalta osaltaan osallistuu Saltee-saarten vapauttamiseen pahan Bonvilainin vallasta, ja salaperäinen hahmo on tietenkin Conor.

Tässä kirjassa on huumoria, hassuja arkipäivän sattumuksia, mutta myös vakavampi puoli julmuuksineen, epäoikeudenmukaisuuksineen, petoksineen ja vastoinkäymisineen; paljon tunteita ja tiivistyvää jännitystä.

Minulla on myös hyvin henkilökohtainen mielenkiinto kirjan aihepiiriä kohtaan, sillä isäni oli lentäjä ja ilmaa painavampien lentolaitteiden suunnittelija ja rakentaja. Olen lapsuudessani viettänyt lukemattomia tunteja lentokentillä, jopa asunut sellaisilla, joten minulla on jonkinlainen ymmärrys siitä, mistä ilmailualan ihmisten intohimossa on kyse, vaikka en olekaan sitä intohimoa perinyt.

Kookosbanaanileipä

Taannoisen omenapiirakkataikinaerehdykseni seurauksena kehittelin silloin mieleeni juolahtanutta leipäideaani eteenpäin. Ja tässä on tulos. Olkaa hyvät ja nauttikaa!

Kookosbanaanileipä

2,5 dl kookosjuomaa

0,5 dl sokeria

2 tl kardemummaa

1 pss kuivahiivaa

4 dl vehnäjauhoja

2 dl kaurajauhoja

75 g sulatettua margariinia

1 banaani

50 g jääkaappikylmää normaalisuolaista voita

 

Sekoita reilusti lämpimään kookosjuomaan sokeri, kardemumma ja vehnäjauhot, joiden sekaan on sekoitettu hiiva. Lisää taikinaan sulatettu margariini ja kaurajauhot.

Taikina on melko löysää.

Anna taikinan kohota liinalla peitettynä jonkin aikaa.

Ota noin 1/3 taikinasta ja taputtele se voidellun leipävuoan pohjalle.

Halkaise banaani pituussuuntaan kahtia.

Laita puolikas banaani taikinan päälle.

Ota juustohöylällä voista muutama lastu, ja laita ne banaanin päälle.

Ota toinen kolmannes taikinasta. Levitä se tasaisesti vuokaan, banaanin ja voin päälle. Laita toinen banaaninpuolikas ja lisää voilastuja taikinan päälle. Laita viimeinen kolmannes taikinasta vuokaan ja tasoita.

Laita uuni lämpenemään 200°C. Anna leivän kohota liinalla peitettynä sen aikaa, kun uuni lämpenee.

Paista leipää noin 35-40 minuuttia.

Tämä ohje on helposti muunneltavissa vaikka minkälaiseksi. Kookosjuoman sijaan voi käyttää vaikka tavallista maitoa tai kauramaitoa. Jauhoja voi vaihtaa mieleisikseen. Täytteeksi voi banaanin sijaan laittaa esimerkiksi omenoita tai ananasta, luumu ja päärynäkin voisivat sopia. Ja mausteita voi valita oman makunsa mukaan. Tässä versiossa kookos ei juurikaan maistu. Jos haluaa enemmän kookoksen makua, kannattaa varmaankin laittaa kookoshiutaleita joko taikinaan tai banaanivoikerrokseen. Minä aion seuraavalla kerralla testata yhdistelmää tavallinen maito+täysjyvävehnäjauho+omena+kaneli.

 

Liane Moriarty: Truly Madly Guilty

Liane Moriarty: Truly Madly Guilty

2016

465 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 46, Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja (laajensin Oseanian sisältämään myös Australian)

Liane Moriartya on monessa paikassa kehuttu, joten kun hänen kirjansa osui silmiini, niin se oli ostettava. Kehut ovat kyllä olleet ihan paikallaan, ainakin tämän kirjan osalta, muita hänen kirjojaan en ole lukenut. Tämä on helppolukuista viihdekirjallisuutta, mutta kerronta on hyvin tarkkaavaista ja osuvaa. Mukava lukea välillä tällaistakin tekstiä.

Kirjan tarinassa kolme pariskuntaa lapsineen kokoontuu viettämään iltapäivää ja iltaa grillauksen merkeissä. Ruoka on hyvää ja juomiakin kuluu. Kaikilla on mukavaa, kunnes tapahtuu jotakin, joka muuttaa kaikkien mukana olleiden elämän. Kirjan kerrontakin on jakautunut ennen grilli-iltaa ja grilli-illan jälkeen lukuihin. Tarinassa ei niinkään keskitytä tapahtumiin, vaan enemmänkin siihen, mitä henkilöt tuntevat ja ajattelevat, päällimmäisenä useimmilla osallisilla on syyllisyys, mutta pikkuhiljaa he toipuvat tapahtuneesta. Samalla myös kaivellaan vanhoja luurankoja kaapista. Kirjan teemoja ovat ystävyys, vanhemmuus, parisuhde.

Kirja löytyy suomennettunakin nimellä Tavalliset pikku pihajuhlat, jos ei englannin kielellä lukeminen suju. Tosin tämän kirjan englanti oli melko yksinkertaista, eikä vaadi varmaankaan lukioenglantia kummempaa taitoa.

Palat kasassa

… vaan ei kasattuna. Kyseessä on siis jämälankapeittoprojekti, jonka aloitin reilu vuosi sitten kesällä. Sitten tuli syksy, ja peitto sai jäädä odottamaan uutta kesää, sillä tämähän on ilmiselvä kesäkäsityö. Nyt minä poden suorastaan jonkinlaista syyllisyyttä siitä, että on syksy ja minä teen edelleen kesäkäsityötä. Jotenkin tuntuu siltä, että syksyisin ja talvisin pitäisi neuloa ja virkata vain kaikkea tarpeellista, kuten sukkia, lapasia ja huiveja. Keväisin ja kesäisin saa enemmänkin huvitella käsitöiden suhteen ja tehdä mitä mieli tekee. Tuntuuko kenestäkään muusta samalta?

Joka tapauksessa palat on nyt virkattu, ja aion vielä ommella ne yhteen lähiaikoina, vaikka on jo syyskuu. Tällaiseen järjestykseen olen suunnitellut ne laittavani:

Peitonteon ikävin osuus siis vain jäljellä eli palojen yhteenompelu.

Kuin pyörällä ajo

Olen viimeksi tehnyt perussukat melkein puolivuotta sitten ja minua ihan oikeasti hieman jännitti, että osaanko enää tehdä sellaisia. Mutta ihan helpostihan tuo sujui, ilman mitään miettimistä. Kai tämä sukanneulonta on niin kuin pyörällä ajo; kun sen kerran oppii, sen osaa loppuikänsä.

Pitäisiköhän nyt käydä testaamassa sitä pyörällä ajoakin? Edellisestä kerrasta kun on vierähtänyt jo muutama vuosikymmen 😀

Mattias Edvardsson: Melkein tosi tarina

Mattias Edvardsson: Melkein tosi tarina (En nästan sann historia)

2016, suomennettu 2017 (Tiina Ohinmaa)

413 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 51, tähän laitan kirjat, jotka olen lukenut vuonna 2017, mutta jotka eivät sovi mihinkään lukuhaasteen kategoriaan tai sopiva kategoria on jo käytetty.

Kirjan päähenkilö on 32-vuotias Zackarias Levin, jonka avovaimo on juuri hänet jättänyt ja toimittajan työstäkin Tukholmassa tuli potkut. Työttömänä, kodittomana ja rahattomana ei auta muu kuin muuttaa takaisin äidin luo Skåneen. Zack on aikoinaan opiskellut luovaa kirjoittamista Lundin yliopistossa ja päättää kirjoittaa kauan suunnittelemansa kirjan opiskeluaikojensa tapahtumista. Zackin opiskeluaikana kuuluisa kirjailija katoaa, ja Zackin hyvä ystävä Adrian tuomitaan murhasta, vaikka ruumista ei tuolloin löydykään. Zack on varma, että Adrian oli syytön. Kirjaa kirjoittaessaan ja vanhoja opiskelukavereita tavatessaan Zack saa huomata, että hänen muistonsa ja tietonsa tapahtumista ovat erilaisia kuin mitä totuus ehkä on. Zack on jotenkin hyvin naiivi tutkiessaan tapausta ja kirjoittaessaan kirjaa; hän ei missään vaiheessa mieti sitä, että mikä totuus on ja onko hän valmis kertomaan totuuden, vaikka se ei häntä miellyttäisikään. Hän miettii vain kustantajia ja rahaa. Minä olisin kaivannut ehkä jonkinlaista moraalistakin pohdintaa Zackin osalta.

Kirjassa siis seurataan Zackin kirjoitusprosessia vuonna 2008 ja hänen kirjoittamaansa kirjaa vuoden 1996 tapahtumista eli tämä on siis kirja, jossa kirjoitetaan kirjaa. Tämä tyyli toimi ihan hyvin. Vaikka vuonna 1996 tapahtunut rikos on tärkeässä osassa, ei tämä varsinaisesti mikään dekkari ole, enemmänkin kertomus joukosta kirjallisuuden opiskelijoita ja mitä heistä tulikaan. Ihan viihdyttävä kirja, mutta ei mitenkään erityisen mieleenpainuva.