Cecelia Ahern: Lyyralintu

 Cecelia Ahern: Lyyralintu (Lyrebird)

2016, suomennettu 2019 (Lauri Sallamo & Heidi Tihveräinen)

470 s

Helmet-lukuhaaste 2019 kohta 17, kirjassa on kaksoset.

Irlannin maaseudulla on asunut kaksosveljekset, joista on tehty dokumenttielokuva. Nyt toinen veljeksistä on kuollut ja dokumentintekijät palaavat kuolleen veljeksen hautajaisiin. Yllätyksekseen he löytävät kuolleen miehen aikuisen tyttären, joka on elänyt koko elämänsä piilossa muulta maailmalta. Naisella on ihmeellinen kyky; hän osaa matkia mitä tahansa ääniä, ja hän saa kutsumanimekseen Lyyralintu. Dokumenttiryhmä vie Lyyralinnun katselemaan maailmaa, ja laittavat hänet osallistumaan television kykykilpailuun. Kirjassa kuvataan Lyyralinnun yritystä sopeutua muun maailman menoon.

Tämä kirja oli mukavaa ja kevyttä kesälukemista. Jos kaipaa jotain mitä lukea riippumatossa tai rannalla lojuessa, niin tämä on hyvä valinta.

Mainokset

Maja Lunde: Mehiläisten historia

Maja Lunde: Mehiläisten historia (Bienes historie)

2015, suomennettu 2016 (Katriina Huttunen)

431 s

Helmet-lukuhaaste 2019 kohta 39, ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja.

Tässä kirjassa kulkee rinnakkain kolme tarinaa, joita näennäisesti yhdistää mehiläiset. Vuonna 1852 luonnontieteilijän urasta haaveillut, mutta siitä luopumaan joutunut William kehittelee mehiläispesää toivuttuaan masennuksesta. Vuonna 2007 mehiläistarhaaja George ei suostu luovuttamaan, vaikka mehiläiset salaperäisesti kuolevat. Vuonna 2098 mehiläiset ovat kadonneet, hedelmäpuut pölytetään ihmisvoimin, ja Tao on yksi pölyttäjistä. Sanoin tuossa aiemmin, että näennäisesti tarinoita yhdistävät mehiläiset, mutta oikeasti tarinat ovat mielestäni kertomuksia vanhemmuudesta.

Vanhin poikani luki tämän kirjan ennen minua. Kysyin häneltä hänen mielipidettään kirjasta, ja hän sanoi, että kirja oli aivan erilainen kuin hänen ennakko-odotuksensa kirjasta oli. Täytyy sanoa, että olen poikani kanssa täysin samaa mieltä; mehiläiset olivat aikalailla sivuroolissa, kirja oli hyvin rauhallinen ja seesteinen, vaikka jotkin tapahtumat olivatkin aika rajuja. Kaiken kaikkiaan tämä oli kaunis lukukokemus.

Frank Schätzing: Pedot

Frank Schätzing: Pedot (Der Schwarm)

2004 , suomennettu 2007 (Heli Naski)

1035 s

Helmet-lukuhaaste 2019 kohta 3, kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue.

Ympäri maapallon merien eliöstö (valaat, hummerit, ravut, meduusat, jne) alkaa tehdä hyökkäyksiä ihmisiä vastaan. Alojensa asiantuntijat selvittävät syytä eläinten kummalliseen käytökseen ensin kukin tahollaan, myöhemmin Yhdysvaltojen johdolla yhdessä, yhteen kokoontuneina. Meristä löytyy ihmisille aiemmin tuntematon elämänmuoto, joka ohjailee eläimiä ihmisiä vastaan.

Kirja sisältää paljon faktatietoa, ja tällaiselle minun kaltaiselle faktantarkistajalle kirja oli aika hidas luettava. Mutta voin kertoa, että faktat pääsääntöisesti pitivät paikkaansa. Löysin vain muutaman pikkuvirheen, joista yksi oli ainakin varmaan kääntäjän virhe. Joten aika luottavaisin mielin voi suhtautua kirjan faktoihin.

Kirjan suomenkielinen nimi on mielestäni hieman erikoinen, paitsi jos sillä sarkastisesti halutaan viitata ihmiseen. Saksankielinen nimi tarkoittaa parvea tai laumaa, joka on mielestäni paljon parempi nimi tälle kirjalle.

 

 

 

Rutger Bregman: Ilmaista rahaa kaikille ja muita ideoita, jotka pelastavat maailman

Rutger Bregman: Ilmaista rahaa kaikille ja muita ideoita, jotka pelastavat maailman (Gratis geld voor iedereen, engl. Utopia for Realists)

2016 , suomennettu alkuteoksen lisäksi englannin kielistä laitosta hyväksi käyttäen 2018 (Mari Janatuinen)

321 s

Helmet-lukuhaaste 2019 kohta 15, kirjassa käsitellään jotain tabua.

Kirjassaan Ilmaista rahaa kaikille ja muita ideoita, jotka pelastavat maailman Rutger Bregman puhuu voimakkaasti perustulon, työajanlyhennyksen ja maahanmuuton puolesta. Kirja on hyvin yleistajuinen ja selkeä. Minulle tässä nyt ei ollut mitään uutta, sillä olen lukenut muutakin asiaan liittyvää melko paljon. Itsekin kannatan perustuloa, työajanlyhennystä ja maahanmuuttoa, enkä usko, että työ itsessään on arvo tai ettei köyhyyttä voisimaailmasta poistaa jos tahtoa löytyy. Kirjalla ei siis ollut juuri mitään annettavaa minulle. Kirja on liian kärjekkäästi kirjoitettu, jotta sitä voisi suositella edellä mainittuja asioita vastustaville. Tämä kirja on selvästi kirjoitettu ihmisille, jotka jo ajattelevat samoin, mutta on siihen kyllä hyvä ajatuksia selkeyttävä teos.

Kirjoja, huivi ja kortti

Usean vuoden työttömyyden jälkeen aloitin taas työt maaliskuun alussa. Työ on aivan muuta kuin mihin minulla on koulutus tai mistä minulla on aiempaa työkokemusta. Niinpä olen opiskellut itsekseni monia uuteen työhöni liittyttyviä asioita, ja mm. tälläisia kirjoja on tullut luettua:

Mielenkiintoisinta näissä kirjoissa oli varmaankin se, että miten erilaisista näkökulmista nämä kirjat on kirjoitettu. Kasassa on hyvin kasvitieteellistä kirjaa ja käytännöllistä kirjaa sekä hurmoshenkistä uskoa luonnontuotteisiin ja  wildfulnessia. Helmet-lukuhaasteeseen en valitettavasti taida saada kyllä näistä mitään sijoitettua. Täytyy kyllä sanoa, että tämän vuotinen Helmet-lukuhaaste on oikeasti haasteellinen. Tänä vuonna ei tosiaankaan voi lukea mitä tahansa ja sijoittaa vain sopivaan haasteen, vaan haastetta varten kirjat on kyllä valittava erityisesti. Ei minulla kyllä tunnu nyt enää aika oikein riittävän edes lukemiseen…tai neulomiseenkaan sen puoleen. Mutta jotain sentään on valmistunut:

Tässä on Mabelle-huivi Garnstudion ohjeella, lankana Adlibris Babymerino. En pingottanut huivia mitenkään, sillä huivilla on mittaa reilusti yli 2 metriä, enkä oikein keksinyt, missä pingottaisin tämän. Mutta ei tämä pingotusta välttämättä tarvitse. Huivi on todella ihanan lämpöinen ja niin suuri, että siihen voi kunnolla kääriytyä. Nyt vain odotellaan huivin käyttöön sopivia pakkaskelejä, joihin todennäköisesti (ja toivottavasi 😀 ) on vielä useampi kuukausi aikaa.

Repu ilahdutti minua kivalla neulonta-aiheisella kortilla:

Kiitos Repu!

Töiden aloittamisen myötä on luonnossaliikkumisharrastukseni hiipunut lähes kokonaan. Yritän kuitenkin aina silloin tällöin edes piipahtaa lähimetsään. Viime viikonloppuna näin ensimmäiset sinivuokot.

Sukkaa ja sukan korjausta

Kuljen suunnilleen kahdeksan kuukautta vuodesta villasukat jalassa, niinpä sukkia kuluu. Olenkin parin viime viikon aikana joutunut heittämään useammat sukat roskiin, kun ne olivat ihan puhkikuluneita. Minulla ei ole tapana parsia sukkia, sillä tuntuu siltä, että uusien neulominen on nopeampaa kuin vanhojen parsiminen. Mutta nyt lempisukkani olivat kuluneet puhki. Halusin vielä pelastaa ne, mutta en kuitenkaan parsia niitä, joten purin niistä teräosat ja neuloin sukanterät uusiksi. Nyt näitä voi taas käyttää.

En ole tänä talvena tainnut neuloa vielä yksiäkään sukkia itselleni, ja kun tarvetta uusille nyt selvästi oli, niin neuloin pikaisesti Drops Fabelista perussukat.

Tämä Fabelin väri on todella ihana!