Eoin Colfer: Siipimies

Eoin Colfer: Siipimies (Airman)

2008, suomennettu 2008 (Jaakko Kankaanpää)

473 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 51. Tähän laitan kirjat, jotka olen lukenut vuonna 2017, mutta jotka eivät sovi mihinkään lukuhaasteen kategoriaan tai sopiva kategoria on jo käytetty.

Luulin lukeneeni kaikki Eoin Colferin kirjat, mutta kirjastossa silmiini osui tämä Siipimies, jota en jostain syystä ole koskaan lukenut. Ja tämä kirja olikin ehdottomasti Eoin Colferia parhaimmillaan. Siipimies on historiallinen fantasia, steampunk- ja scifi-vivahteilla. Eoin Colfer osaa tehdä kirjoistaan jotenkin hyvin ”visuaalisia”; on todella helppo nähdä mielessään kirjan maisemat ja hahmot, eikä tämä kirja tee poikkeusta siihen.

Kirjan päähenkilö Conor syntyy kirjaimellisesti lennossa kaasupallon korissa Pariisin taivaalla vuonna 1878. Conor kasvaa Saltee-saarilla, joita hallitsee hyvä ja edistyksellinen kuningas Nick (Saltee-saaret ovat oikeasti olemassa Irlannin rannikolla, mutta ovat asumattomia). Saarten pääasiallinen elinkeino on timantit, joita vangit louhivat vankilassa. 9-vuotiaana Conor saa opettajakseen Victorin, jonka intohimo on ilmaa painavampien lentolaitteiden suunnittelu ja rakentaminen. Conor oli lentolaitteista jo ennestäänkin kiinnostunut, ja Victor sai Conor innostumaan niistä lisää. Kun Conor on 14-vuotias paha marsalkka Bonvilain kaappaa saarilla verisesti vallan, ja Conor todistaa vallankaappauksen. Bonvilain passittaa Conorin vankilaan timantteja louhimaan. Neuvokkuutensa avulla Conor onnistuu kahden vuoden päästä pakenemaan vankilasta, josta kukaan ei ennen häntä ole paennut. Jonkin ajan kuluttua Saltee-saarten yllä nähdään salaperäinen lentävä hahmo, Siipimies, joka lopulta omalta osaltaan osallistuu Saltee-saarten vapauttamiseen pahan Bonvilainin vallasta, ja salaperäinen hahmo on tietenkin Conor.

Tässä kirjassa on huumoria, hassuja arkipäivän sattumuksia, mutta myös vakavampi puoli julmuuksineen, epäoikeudenmukaisuuksineen, petoksineen ja vastoinkäymisineen; paljon tunteita ja tiivistyvää jännitystä.

Minulla on myös hyvin henkilökohtainen mielenkiinto kirjan aihepiiriä kohtaan, sillä isäni oli lentäjä ja ilmaa painavampien lentolaitteiden suunnittelija ja rakentaja. Olen lapsuudessani viettänyt lukemattomia tunteja lentokentillä, jopa asunut sellaisilla, joten minulla on jonkinlainen ymmärrys siitä, mistä ilmailualan ihmisten intohimossa on kyse, vaikka en olekaan sitä intohimoa perinyt.

Mainokset

Liane Moriarty: Truly Madly Guilty

Liane Moriarty: Truly Madly Guilty

2016

465 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 46, Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja (laajensin Oseanian sisältämään myös Australian)

Liane Moriartya on monessa paikassa kehuttu, joten kun hänen kirjansa osui silmiini, niin se oli ostettava. Kehut ovat kyllä olleet ihan paikallaan, ainakin tämän kirjan osalta, muita hänen kirjojaan en ole lukenut. Tämä on helppolukuista viihdekirjallisuutta, mutta kerronta on hyvin tarkkaavaista ja osuvaa. Mukava lukea välillä tällaistakin tekstiä.

Kirjan tarinassa kolme pariskuntaa lapsineen kokoontuu viettämään iltapäivää ja iltaa grillauksen merkeissä. Ruoka on hyvää ja juomiakin kuluu. Kaikilla on mukavaa, kunnes tapahtuu jotakin, joka muuttaa kaikkien mukana olleiden elämän. Kirjan kerrontakin on jakautunut ennen grilli-iltaa ja grilli-illan jälkeen lukuihin. Tarinassa ei niinkään keskitytä tapahtumiin, vaan enemmänkin siihen, mitä henkilöt tuntevat ja ajattelevat, päällimmäisenä useimmilla osallisilla on syyllisyys, mutta pikkuhiljaa he toipuvat tapahtuneesta. Samalla myös kaivellaan vanhoja luurankoja kaapista. Kirjan teemoja ovat ystävyys, vanhemmuus, parisuhde.

Kirja löytyy suomennettunakin nimellä Tavalliset pikku pihajuhlat, jos ei englannin kielellä lukeminen suju. Tosin tämän kirjan englanti oli melko yksinkertaista, eikä vaadi varmaankaan lukioenglantia kummempaa taitoa.

Mattias Edvardsson: Melkein tosi tarina

Mattias Edvardsson: Melkein tosi tarina (En nästan sann historia)

2016, suomennettu 2017 (Tiina Ohinmaa)

413 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 51, tähän laitan kirjat, jotka olen lukenut vuonna 2017, mutta jotka eivät sovi mihinkään lukuhaasteen kategoriaan tai sopiva kategoria on jo käytetty.

Kirjan päähenkilö on 32-vuotias Zackarias Levin, jonka avovaimo on juuri hänet jättänyt ja toimittajan työstäkin Tukholmassa tuli potkut. Työttömänä, kodittomana ja rahattomana ei auta muu kuin muuttaa takaisin äidin luo Skåneen. Zack on aikoinaan opiskellut luovaa kirjoittamista Lundin yliopistossa ja päättää kirjoittaa kauan suunnittelemansa kirjan opiskeluaikojensa tapahtumista. Zackin opiskeluaikana kuuluisa kirjailija katoaa, ja Zackin hyvä ystävä Adrian tuomitaan murhasta, vaikka ruumista ei tuolloin löydykään. Zack on varma, että Adrian oli syytön. Kirjaa kirjoittaessaan ja vanhoja opiskelukavereita tavatessaan Zack saa huomata, että hänen muistonsa ja tietonsa tapahtumista ovat erilaisia kuin mitä totuus ehkä on. Zack on jotenkin hyvin naiivi tutkiessaan tapausta ja kirjoittaessaan kirjaa; hän ei missään vaiheessa mieti sitä, että mikä totuus on ja onko hän valmis kertomaan totuuden, vaikka se ei häntä miellyttäisikään. Hän miettii vain kustantajia ja rahaa. Minä olisin kaivannut ehkä jonkinlaista moraalistakin pohdintaa Zackin osalta.

Kirjassa siis seurataan Zackin kirjoitusprosessia vuonna 2008 ja hänen kirjoittamaansa kirjaa vuoden 1996 tapahtumista eli tämä on siis kirja, jossa kirjoitetaan kirjaa. Tämä tyyli toimi ihan hyvin. Vaikka vuonna 1996 tapahtunut rikos on tärkeässä osassa, ei tämä varsinaisesti mikään dekkari ole, enemmänkin kertomus joukosta kirjallisuuden opiskelijoita ja mitä heistä tulikaan. Ihan viihdyttävä kirja, mutta ei mitenkään erityisen mieleenpainuva.

F. Scott Fitzgerald: Amerikkaa autonrämällä

F. Scott Fitzgerald: Amerikkaa autonrämällä (The Cruise of the Rolling Junk)

1924, suomennettu 2017 (Ville-Juhani Sutinen)

103 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 36, elämäkerta tai muistelmateos

Vuonna 1920 F. Scott Fitzgerald ajoi vaimonsa Zeldan kanssa Connecticusta Alabamaan autollaan, Autonrämällä (Rolling Junk). Kaksi vuotta myöhemmin Fitzgerald muisteli matkaa, ja kirjoitti matkasta artikkelisarjan Motor-lehteen. Myöhemmin artikkelit julkaistiin yhteenkoottuna kirjana.

Matkalle lähdettiin eräänä aamuna, koska Alabamasta kotoisin oleva Zelda kaipasi kunnon Alabamalaista aamiaista. Matka halki Amerikan, pohjoisesta etelään, kesti viikon, ja Autonrämä ehti hajota matkan aikana moneen kertaan. Koska Fitzgerald tai Zelda kumpikaan eivät osanneet korjata autoa lainkaan, tulivat pariskunnalle autokorjaamot ja monenlaiset autonkorjaajat matkan aikana hyvin tutuiksi. Kirjasta myös aistii vielä Yhdysvaltain sisällissodan arvet, ja kuinka jyrkkä jako etelään ja pohjoiseen Yhdysvalloissa vielä tuolloin oli.

Tämä kirja on sellainen, joka pitäisi lukea alkuperäiskielellä. Suomentaja on kyllä tehnyt ihan ansiokasta työtä, mutta kirjassa on paljon sellaista, joka on ollut taatusti haasteellista kääntäjälle, kuten murteet, ja joiden vuoksi kirja olisi englanninkielisenä varmasti vielä viihdyttävämpi. Fitzgerald on myös tavattoman taitava kuvailemaan ympäristöä, ja nuo kuvaukset olisi myös kiva lukea alkuperäisinä, mutta meidän kirjastosta ei tuota alkuperäistä löydy.

 

 

 

 

 

 

 

Ian McEwan: Sovitus

Ian McEwan: Sovitus (Atonement)

2001, suomennettu 2002 (Juhani Lindholm)

541 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 15, kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen

Suunnilleen kaksi kuukautta sitten luin elämäni ensimmäisen Ian McEwanin kirjan Pähkinänkuori. En pitänyt lainkaan tuon kirjan hahmoista, juonesta enkä tyylistä, mutta arvelin Ian McEwanin kirjoittaneen jotain parempaakin, sillä kirjan kerronta oli vaikuttavaa, ja päätin lukea jotain muutakin hänen kirjoittamaansa. Eräs ystäväni, luettuaan blogikirjoitukseni Pähkinänkuoresta, kertoi minulle lukeneensa useita McEwanin kirjoja ja pitäneensä erityisesti Sovituksesta. Niinpä Sovitus valikoitui minun toiseksi McEwanin kirjakseni. Ja Sovitus on kyllä paljon parempi kuin Pähkinänkuori. Tämä ei tuottanut pettymystä.

Sovituksessa kirjoittamista harrastava tarinan päähenkilö Briony on 13-vuotias helteisenä kesäpäivänä 1935, jolloin hän tekee suuren virheen. Virheen seurauksena syytön mies, Robbie, joutuu useaksi vuodeksi vankilaan ja Brionyn sisko, Cecilia, katkaisee välit perheeseensä kokonaan. Briony kantaa syyllisyyttä teostaan, ja viisi vuotta myöhemmin Briony haluaa sovittaa tekonsa. Robbie ja Cecilia asettavat ehtonsa sovitukselle, mutta enempää en voi paljastaa juonesta, jotta en pilaisi kirjan ideaa niiltä, jotka eivät sitä vielä ole lukeneet. Nyt teidän on vain luettava tämä 😀

McEwanin kerronta on hyvin taitavaa, ympäristö ja henkilöt kuvaillaan tarkasti, joten lukijan on helppo samaistua tarinaan, sotakuvaukset ovat realistisia. Jännitystä rakennetaan hyvin hitaassa tahdissa, ja kaikista kirjan henkilöiden luonteista ja motiiveista syntyy lukijalle hyvin vahva mielikuva. Pidin tästä kirjasta hyvin paljon.

 

Johan Theorin: Sankta Psykon kasvatit

Johan Theorin: Sankta Psykon kasvatit (Sankta Psyko)

2011, suomennettu 2013 (Outi Menna)

502 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 51.Tähän laitan kirjat, jotka olen lukenut vuonna 2017, mutta jotka eivät sovi mihinkään lukuhaasteen kategoriaan tai sopiva kategoria on jo käytetty.

Sankta Patricia tai tuttavallisemmin Sankta Psyko on oikeuspsykiatrinen laitos. Kirjan päähenkilö, 29-vuotias Jan Hauger, saa työpaikan lastenhoitajana Sankta Psykon päiväkodista, jossa hoidetaan lapsia, joiden vanhempi on hoidossa Sankta Psykon mielisairaalassa. Päiväkodista kulkee maanalainen tunneli mielisairaalaan, jota pitkin lapsia viedään tapaamaan vanhempiaan. Jan tulee hyvin toimeen lasten kanssa ja pitää työstään, mutta hänellä on paljon henkilökohtaisempi syy haluta töihin juuri tuohon päiväkotiin, menneisyyden haamu, jota Jan ajattelee paljon. Janille selviää pikkuhiljaa, että myös kahdella muulla päiväkodin työntekijällä on juuri tuossa päiväkodissa työskentelyyn mielisairaalaan liittyvä motiivi. Päiväkodissa tuntuu tapahtuvan enemmän yöaikaan kuin päivällä, ja tunnelin läpi kuljetaan suuntaan jos toiseenkin öisin.

Sankta Psykon kasvatit on tiukasti otteessaan pitävä psykologinen trilleri. Lukija ei voi olla varma siitä, onko päähenkilö Jan ”hyvis vai pahis”. Kirja on paikoin suorastaan ahdistava, ja jos on taipumusta painajaisuniin, niin en suosittele lukemaan illalla ennen nukkumaanmenoa tätä kirjaa. Mutta muuten kyllä suosittelen kirjaa; se on erinomaisen hyvin kirjoitettu ja juoni kantaa loppuun asti, eikä tarpeetonta väkivaltaa kirjassa ole.

 

Heidi Köngäs: Hertta

Heidi Köngäs: Hertta

2015

285 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 45, suomalaisesta naisesta kertova kirja

Kirja Hertta perustuu oikeisiin historiallisiin hahmoihin Hertta Kuusiseen (aikansa tärkeimpiä kommunisteja Suomessa), Yrjö Leinoon (kommunisti hänkin, ministerinä toisen maailman sodan jälkeen jonkin aikaa) ja Esko Riekkiin (Etsivän keskuspoliisin johtaja, SS-värväri, Uuden Suomen toimitusjohtaja), mutta on kuitenkin fiktiota. Kirja sisältää tietysti jonkin verran faktojakin, mutta ne ovat vain kuin taustaa Hertan ja Yrjön rakkaustarinalle, joka tämä kirja on. Riekki on lähinnä sivuhenkilö. Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuosiin 1939-1945. Kirjassa Hertta Kuusisesta käytetään etunimeä Hertta, mutta Leino ja Riekki esiintyvät sukunimillään, mielestäni hieman kummallinen ratkaisu kirjailijalta.

Ilman lukuhaastetta en olisi ikinä lukenut tätä kirjaa. Minusta on jotenkin hämmentävää lukea tällaisia fiktiivisiä teoksia ihmisistä, jotka ovat olleet oikeasti olemassa, vieläpä melko vähän aikaa sitten. Koko ajan on sellainen tunne, että henkilöt ovat ehkä mahdollisesti saattaneet tuntea, tehdä ja sanoa, kuten kirjassa, mutta todennäköisesti eivät ole tunteneet, tehneet tai sanoneet niin. Se on jotenkin tavattoman ristiriitaista minulle. Jos henkilöt olisivat täysin fiktiivisiä, ei tällaista ristiriitaa tulisi. Nyt minun piti googletella Herttaa, Leinoa ja Riekkiä useampaan kertaa lukemisen aikana. En kuitenkaan tiedä näiden henkilöiden historiasta edelleenkään tarpeeksi, jotta voisin arvioida, kuinka historiallisesti paikkaansa pitävää Könkään kerronta on. Eniten minua ihmetytti se, että Köngäs kuvaa Leinon melko passiiviseksi, syrjäänvetäytyväksi ja ympäröivästä maailmasta piittaamattomaksi itsekeskeiseksi hahmoksi. Kuitenkin oikeassa elämässä hänellä on ollut merkittävä asema Suomen politiikassa, asema, joka on ristiriidassa Heidi Könkään kuvaaman ihmisen luonteen kanssa.