Jessie Burton: Nukkekaappi

Jessie Burton: Nukkekaappi (The Miniaturist)

2014, suomennettu 2016 (Markku Päkkilä)

431 s

Tämä ei mahdu enää minun Helmet-lukuhaasteeseeni, mutta sopisi kohtiin 1, 19, 23, 34, 40, 46.

Kirjan päähenkilö Nella naitetaan itseään huomattavasti vanhemmalle varakkaalle kauppiaalle 1600-luvun lopun Amsterdamissa. Kauppiaan talossa on kuitenkin paljon salaisuuksia, joista Nella tulee pikkuhiljaa tietoiseksi. Nella saa aviomieheltään häälahjaksi nukkekodin. Hän alkaa saada salaperäisiä paketteja, jotka sisältävät esineitä nukkekotiin. Esineiden perusteella salaperäisten pakettien lähettäjä on hyvin selvillä kauppiaan talon tapahtumista ja salaisuuksista. Kuka pakettaja lähettää? Mitä kaikkia salaisuuksia kauppiaan talo kätkeekään?

Kirja on aluksi todella koukuttava, sillä talossa tapahtuu kaikenlaista, jolle Nella ei keksi selitystä. Mutta tarina hieman lässähtää, kun salaperäisyydet loppujen lopuksi ovatkin ihan tavallisia asioita ainakin nykypäivän ihmisen silmissä, ja se, joka lähettää pakettaja Nellalle ei ole uskottava hahmo. Lopputulos on hieman saippuaoopperamainen, jos kirjasta voi niin sanoa eli viihdyttävä, mutta ei uskottava.

 

Mainokset

Megatron Braineater: Kapteeni Shiva osa 2 Chi

Megatron Braineater: Kapteeni Shiva Osa 2 Chi

Alkuteos Möytääng Shiva ilmestyy 3474  (2008)

350 s

Helmet-lukuhaaste 2018 kohta 29, kirjassa on lohikäärme (sopisi myös kohtiin 7, 9 (jos musta-valkoinen lasketaan väriksi), 28, 34, 38)

Kapteeni Shivan kakkososa jatkuu siitä, mihin ykkönen päättyi. Eletään 2700-luvun loppua. Semisynteettinen ihminen Shiva on nyt aikuinen ja saa pestin navigaattoriksi Siriukseen matkaavaan alukseen. Matkan aikana hän kehittää moottorin, joka mahdollistaa valoa nopeamman avaruusaluksen valmistuksen. Aurinkokuntaan palattuaan Shiva nimitetään kapteeniksi, ja hän aloittaa oman valoa nopeammin kulkevan aluksensa rakentamisen. Samaan aikaan hän käy taistelua omasta asemastaan ihmisistä erillisenä lajina, ja voittaa taistelun. Kirjan loppu antaa viitteitä myös Shivan vallanhimosta, joten pakkohan se on seuraavakin osa tästä sarjasta joskus lukea. Kuten ensimmäisessä osassa, niin myös tässä, on mielenkiintoinen kuvitus, ja musiikki-CD, jota en taaskaan kuunnellut.

Tämä oli toiseksi viimeinen kirja minun tämänvuotiseen Helmet-lukuhaasteeseen. Minulta puuttuu enää kirja kohdasta 31 ”kirjaan tarttuminen hieman pelottaa”. Minulla on kirjakin jo siihen kohtaan valmiina: Adam Smithin Wealth of Nations. Katsotaan, koska saan siihen tartuttua, sillä se on sellainen klassikko, jonka aloittaminen ihan oikeasti pelottaa.

Joakim Zander: Lähiö

Joakim Zander: Lähiö (Orten)

2015, suomennettu 2016 (Maija Kauhanen)

397 s

En saa tätä kirjaa sopimaan omaan Helmet-lukuhaasteeseeni 2018, mutta tämä sopisi kohtiin 1, 4, 14, 17, 33, 46.

Lähiö on Joakim Zanderin toinen kirja, jossa yhtenä päähenkilöistä on Klara Walldeen, kuten edellisessäkin kirjassa Uimari. Lähiöstä löytyy myös muutama muu jo Uimarissa esiintynyt hahmo. Tällä kertaa kirjan juoni liittyi Syyrian sotaan ja nuoren Tukholmassa asuvan miehen radikalisoitumiseen sekä poliisin toimintaan. Ilmeisesti tasapuolisuuden vuoksi pahikset olivat tällä kertaa venäläiset, edellisessä kirjassa kun ne olivat amerikkalaiset 😀

Tämä kirja oli todella mukaansatempaava. Oli vaikeaa jättää lukemista välillä kesken oikean elämän kutsuessa. Halusin vain tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu, eikä tapahtumien kulku ollut ainakaan minulle aivan itsestään selvää. Tosin se voi johtua siitäkin, että en ole lukenut tämän tyyppistä kirjallisuutta juurikaan aiemmin. Tässä toisessa osassa ei myöskään käytetty hahmojen esittelyyn aivan niin paljon aikaa kuin edellisessä kirjassa, mikä oli hyvä.  Tosin se johtui varmaan, että tässä tieytysti osa hahmoista oli tuttuja jo edellisestä osasta, eivätkä he enää kaivanneet esittelyjä.

 

 

Tove Jansson: Kuka lohduttaisi Nyytiä

Tove Jansson: Kuka lohduttaisi Nyytiä (Vem ska trösta knyttet)

1960, suomennettu 1960 (Kirsi Kunnas)

Helmet-lukuhaaste 2018 kohta 2, kotimainen runokirja. Sopisi myös kohtiin  7, 11, 23, 24, 28.

Nyyti Nyytiäinen on ujo ja pelokas ja yksin. Hän löytää pullopostin, jonka on kirjoittanut Tuittu. Tuittu on myös yksinäinen ja Nyyti päättää lähteä etsimään tätä. Tuittu löytyy Mörön luota, ja Nyyti pelastaan hänet sieltä. Nyyti ei kuitenkaan uskalla puhua Tuitulle, vaan kirjoittaa kirjeen, ja sen jälkeen he aloittavat yhteisen elämän.

Kirjan kuvat ovat aivan ihania, vaikka tarina on kyllä tosi korni. Mutta jo pelkkien kuvien vuoksi kannattaa selata läpi (tekstin voi hyvin jättää lukematta).

John Irving: Kunnes löydän sinut

John Irving: Kunnes löydän sinut (Until I find you)

2005, suomennettu 2006 (Kristiina Rikman)

861 s

Helmet-lukuhaaste 2018 kohta 5, kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit (sopisi myös kohtiin 1, 11, 14, 18, 19, 22, 28, 32)

Kirjan päähenkilö on Jack Burns, jonka äiti on yksinhuoltaja ja hieman erikoisempaa elämää viettävä tatuoija. Kun Jack on noin 5-vuotias, hän matkusti ympäri Eurooppaa äitinsä kanssa etsimässä isäänsä… tai niin hän ainakin luuli. Jack kasvaa isommaksi, tulee seksuaalisesti hyväksikäytetyksi, solmii erikoisen ystävyyssuhteen muutamaa vuotta vanhempaan tyttöön, opiskelee, harrastaa painia, tulee tunnetuksi filmitähdeksi. Kun Jack on hieman yli 30-vuotias, hänen äitinsä kuolee, ja Jackille selviää, että lähes kaikki, mitä hän luulee tietävänsä ja muistavansa lapsuutensa Euroopan matkasta, onkin hänen äitinsä kertomia valheita ja manipulaatiota. Millainen mies Jackin isä todellisuudessa olikaan, ja missä hän on? Jack tekee uudestaan saman matkan Eurooppaan, jonka hän lapsena teki äitinsä kanssa, ja tapaa ihmisiä, jotka hän muistaa tavanneensa lapsena Euroopassa. Hän kuuleekin nyt aivan erilaisen version matkasta, ja äidistään ja isästään.

Kunnes löydän sinut sisältää monia samanlaisia ilmeisesti kirjailijan omaelämäkerrallisia elementtejä kuin useimmat muutkin John Irvingin kirjat: erikoisen yksinhuoltajaäidin pienikokoinen poika, jota vanhemmat naiset käyttävät seksuaalisesti hyväksi, joka harrastaa painia ja josta tulee kuuluisa omalla alallaan. Kirja on rivo ja perverssi, varmaan pahimmasta päästä John Irvingin kirjoja (en ole aivan kaikkia lukenut), eikä mitenkään hänen parhaimpiaan. Varsinkin alku oli minusta hyvin raskas lukea. Kirja parani siinä vaiheessa, kun Jack alkoi äitinsä kuoleman jälkeen selvittää, mitä Euroopassa oikeastaan tapahtui.

 

 

Joakim Zander: Uimari

Joakim Zander: Uimari (Simmaren)

2013, suomennettu 2015 (Katriina Huttunen)

381 s

Helmet-lukuhaaste 2018, kohta 37, kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläsi  (sopisi myös kohtiin 14, 23, 46).

Minulta puuttuu enää muutama kirja tämän vuoden Helmet-lukuhaasteesta. Niinpä nyt kirjastossa pitää jo yrittää valita lainattavia kirjoja. Viimeksi etsin siis kirjailijaa, jolla on sama nimi kuin perheenjäsenelläni. Täysnimikaimaa ei tietääkseni minun suvustani kenellekään kirjailijoista löydy, mutta minulla on poika, jonka nimi on Joakim. Kun ensin otin tämän kirjan hyllystä ja luin takakannen, niin laitoin kirjan takaisin hyllyyn. Takakannen perusteella tämä oli karmea terroristikirja. Mutta kun en löytänyt mitään muutakaan tähän haastekohtaan sopivaa kirjaa, niin palasin hakemaan Uimarin hyllystä. Ja onneksi tämä ei ollut pelkkää räiskintää, vaan oikeastaan ihan viihdyttävä kirja. Henkilöiden taustoja kerrottiin alussa hyvin paljon, ja alussa tuntui, etteivät he liity toisiinsa mitenkään. Mutta pikkuhiljaa tapahtumat saattoivat heidät yhteen. Juoni liittyy Yhdysvaltojen ”terrorismin” vastaiseen sotaan, ja siihen miten tarkoitus pyhittää keinot, sivullisista siviiliuhreista välittämättä. Kirjassa nimenomaan ovat pääosassa sivulliset, joista muutamalle käy huonosti tarinan varrella. Mutta onneksi ei kaikille.

Han Kang: Vegetaristi

Han Kang: Vegetaristi (englanninkielinen käännös The Vegetarian)

2007, vuonna 2015 julkaistusta englanninnoksesta suomennettu 2017(Sari Karhulahti)

215 s

Helmet-lukuhaaste 2018, kohta 9, kirjan kansi on yksivärinen (musta ja valkoinen eivät ole värejä), sopisi myös kohtiin 24 ja 46.

Vegetaristi on inhorealistinen kuvaus skitsofreniaan sairastuvasta nuoresta naisesta, ja siitä, miten hänen lähipiirinsä suhtautuu häneen sairauden edetessä. En pitänyt tämän kirjan tarinasta, en sitten ollenkaan. Mutta se lienee ollut kirjailijan tarkoituskin, joten kirjailija onnistui tehtävässään. Mielisairauden lisäksi kirjan teemoina on ainakin seksuaalisuus, naisen oikeus päättää omasta kehostaan, erilaisuus ja erilaisuuden hyväksymättömyys.