Nick Hornby: Poika

Nick Hornby: Poika (About a Boy)

1998, suomennettu 1999 (Jukka Jääskeläinen)

352 s

Tämä kirja sopisi Helmet-lukuhaaste 2018, kohtiin 11, 19, 22, 32 ja 46, mutta minulla on jo kaikissa näissä jotakin muuta, joten en saa tätä sopimaan omaan haasteeseeni.

Kirjan päähenkilö on 36-vuotias Will, joka on elänyt hyvin helppoa ja itsekeskeistä elämää. Hänen ei ole tarvinnut ikinä tehdä töitä, sillä hän elää edesmenneen isänsä tekemän joululaulun tekijänoikeuspalkkioilla, eikä hän ole ikinä ottanut vastuuta kenestäkään muusta. Erään kerran Will keksii omasta mielestään hienon idean, jonka avulla tutustua naisiin: hän tekeytyy kuvitteellisen 2-vuotiaan pojan yksinhuoltajaisäksi. Huonostihan siinä hänelle käy ainakin naisten suhteen, mutta hän kuitenkin tutustuu masentuneen yksinhuoltajaäidin 12-vuotiaaseen koulukiusattuun poikaan Marcukseen, ja Willistä tulee pikkuhiljaa isähahmo Marcukselle.

Kirja on todella sympaattinen ja positiivinen miehen ja pojan kasvutarina, huumoria unohtamatta.

Paul Coelho: Alkemisti

Paul Coelho: Alkemisti (O Alquimista)

1988, ensimmäinen suomennos 1995, toinen 2002 (Sanna Pernu)

183 s

Helmet-lukuhaaste 2018, kohta  32, kirjassa käydään koulua tai opiskellaan (sopisi myös kohtaan 1, 11, 14, 16, 23, 33, 46).

Alkemisti on viehättävän opettavainen satu aikuisille ja hieman isommille lapsille. Tarinassa nuori paimen Santiago lähtee Espanjasta Egyptiin etsimään aarretta, ja matkalla sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Matkan aikana Santiago joutuu pohtimaan elämänsä kulkua. Opetuksena on esimerkiksi, että matka on tärkeämpi kuin päämäärä ja usein se, mitä etsii löytyy lähempää kuin luuleekaan.

George Orwell: Homage to Catalonia

George Orwell: Homage to Catalonia

1938

128 s

Helmet-lukuhaaste 2018, kohta 33, selviytymistarina (sopisi myös kohtaan 4).

George Orwell osallistui neljän kuukauden ajan vapaaehtoisena Espanjan sisällissotaan ”trotskilaisen” POUM:in riveissä vuonna 1937. Sotaan lähtiessään hän ajatteli sotivansa demokratian puolesta fasismia vastaan, mutta huomasi pian tilanteen olevan poliittisesti paljon monimutkaisempi. Huhtikuun lopulla 1937 Orwell sai luodin kaulaansa, ja sen seurauksena hänet vapautettiin palveluksesta. Kesäkuussa POUM julistettiin laittomaksi, ja POUM:in jäseniä vangittiin ja teloitettiin, joten Orwell ja hänen vaimonsa joutuivat pakenemaan pois Espanjasta.

Olin nuorempana suuri Orwell-fani, ja olen silloin lukenut kaikki muut hänen kirjoittamansa kirjat, tätä lukuun ottamatta. Jätin tämän silloin tietoisesti lukematta, sillä realistiset sotakuvaukset eivät ole minulle mieluista luettavaa. Nyt päätin kuitenkin lukea tämän, sillä tähän kirjaan viitataan useissa viime aikoina lukemissani kirjoissa ja kirjoituksissa, joissa on aiheena eriarvoistuminen tai yhteiskunnallinen epätasa-arvo. Viittaukset tähän Orwelliin kirjaan johtuvat hänen kuvauksestaan sosialistisesta mallista, joka näytti toimivan Kataloniassa ennen sotaa ja sodan alkaessa.

Minä luen Orwellini mieluiten englanniksi, sillä Orwellilla on oma erityinen tyylinsä kirjoittaa englantia, ja se selvästi kärsii käännöksissä. Suosittelen siis lämpimästi Orwelleiden lukemista englanniksi, mutta tämä kirja löytyy myös suomennettuna nimellä Katalonia, Katalonia, jos ei riittävää englannin taitoa ole.

Yann Martel: Totuus Helsingin Roccamatioista

Yann Martel: Totuus Helsingin Roccamatioista (The Facts Behind the Helsinki Roccamatios)

1993,  suomennettu 2008 (Helene Bützow)

172 s

Helmet-lukuhaaste 2018, kohta 34, kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta (sopisi myös kohtiin 4, 14, 24, 25).

Totuus Helsingin Roccamatioista on kokoelma novelleja, jotka Yann Martel on kirjoittanut nuorena. Kirjoittajan nuoruus näkyy läpi novellien aiheissa ja siinä, miten aiheita on käsitelty (kirjan takakannessa sanotaan, että novelleissa on nuoruuden raikkautta 😀 ). Mutta siitä huolimatta novellit ovat hyviä, taitavasti kirjoitettuja. Novellien aiheet ovat rankkoja, kuten kuolemantuomio ja AIDS, ja aiheiden käsittely on tunteisiin vetoavaa, joten ne eivät ole mukavaa luettavaa kaikkein herkimmille.

Fernando Pessoa: Levottomuuden kirja

Fernando Pessoa: Levottomuuden kirja (Livro do Desassossego)

Kirjoitettu 1912-1935, julkaistu 1982,  suomennettu 1999, uudistettu painos 2016 (Sanna Pernu)

496 s

Helmet-lukuhaaste 2018, kohta 36, runo on kirjassa tärkeässä roolissa (sopisi myös kohtiin 9, 13).

Fernando Pessoa (1888-1935) oli 1900-luvun merkittävin runoilija. Hänen jäämistönsä sisälsi 30000 käsikirjoitusliuskaa sekalaisia kirjoituksia, jotka myöhemmin koottiin Levottomuuden kirjaksi. Kirjassa ei siis ole minkäänlaista juonta eikä tapahtumia, vaan se koostuu pienistä tekstin pätkistä; jotkin ovat vain rivin mittaisia osa on muutaman sivun mittainen. Mutta tämä kirja teki minuun suuren vaikutuksen. Kirjoitelmat sisältävät kirjailijan ajatuksia: lähinnä pohdintaa minuudesta, elämästä, kuolemasta, runoudesta ja kirjoittamisesta. Kuten Fernando Pessoan heteronyymi Bernardo Soares kirjan alkupuolella toteaa, on tämä kirja elämän tarina ilman elämää.

Tämän kirjan kieli on aivan uskomattoman upeaa, kaunista ja täsmällistä. Pessoa onnistuu kuvailemaan muutamalla sanalla täydellisesti esimerkiksi maisemia ja säätiloja. Kirjan lukeminen vaatii paljon keskittymistä, sillä Pessoan ajatukset ovat hyvin mielenkiintoisia, ja usein ristiriidassa itsensä kanssa. En ole yleensä kiinnostunut runoudesta, mutta täytyy sanoa, että tämän kirjan luettuani minun on pakko etsiä käsiini myös Pessoan runoutta.

 

Matt Haig: Kuinka aika pysäytetään

Matt Haig: Kuinka aika pysäytetään (How to Stop Time)

2017, suomennettu 2018 (Sarianna Silvonen)

363 s

Helmet-lukuhaaste 2018 kohta 41, valitse kirja sattumanvaraisesti. Sopisi myös kohtiin 1, 11, 14, 16, 19.

Minä valitsen useimmiten kirjat sattumanvaraisesti kirjastosta; nappan vain hyllystä jonkin kirjan, jonka kannen väri, kirjan nimi tms. kiinnittää huomioni. Minulla on harvoin suunnitelmia, että pitää saada juuri tietty kirja, enkä yleensä varaile kirjoja, vaan odotan, että saan jonkin haluamani sattumalta. Tällä tavoin tulee luettua hyvinkin monenlaista kirjallisuutta.

Tämä kirja, Kuinka aika pysäytetään, osui silmiini, koska aika on aina mielenkiintoinen aihe. Tarinan päähenkilö Tom on syntynyt vuonna 1581, mutta elää edelleen nykypäivänä ja näyttää nelikymppiseltä. Jostain selittämättömästä syystä hän vanhenee hitaammin kuin useimmat muut. Hän ei ole ainoa laatuaan, vaan maailmassa on useita hänen kaltaisiaan, mutta he kaikki muuttavat usein, jotta kukaan ei alkaisi epäillä heissä olevan jotain erikoista. Tom saa tyttären 1600-luvun alkupuolella, joka on myös samanlainen kuin hän eli vanhenee hitaasti. Suojellakseen tytärtään ja vaimoaan, Tom jättää perheensä, sillä Tomin äiti oli aikoinaan tapettu noitana, koska Tom ei vanhentunut niin kuin olisi pitänyt. Tom kuitenkin etsii koko ajan tytärtään halki vuosisatojen.

Tarinan idea on hyvä, ja kirjassa myös pohditaan jonkin verran elämän tarkoitusta ja kuolemaa sekä vanhemmuutta ja rakkautta. Mutta sitten tarinassa on ihan ”lapsellisia” juttuja, kuten hitaasti vanhenevien ihmisten ”mafia”, ja se, että Tom tutustuu vuosien kuluessa moniin historian merkkihenkilöihin, osaan jopa hieman lähemmin. Todennäköisyys useiden historian merkkihenkilöiden tapaamiseen taitaisi oikeasti olla mitättömän pieni, kun Tom itse on kuitenkin, ikäänsä lukuun ottamatta, ihan tavallista elämää viettävä henkilö. Tarinasta olisi siis saanut paljon filosofisemmankin, nyt jäätiin viihdetasolle. Kaiken kaikkiaan tämä on kuitenkin ihan lukemisen arvoinen kirja.

Viveca Sten: Syvissä vesissä

Viveca Sten: Syvissä vesissä (I de lugnaste vatten)

2008, suomennettu 2012 (Outi Menna)

446 s

Tämä on ensimmäinen tänä vuonna lukemani kirja, jota en saa sopimaan omaan Helmet 2018 -lukuhaasteeseeni. Tämä sopisi kyllä ainakin kohtiin 3, 23, 28, 38, 42, mutta minulla on kaikissa niissä jo jotain muuta. Lukuhaasteeni on edennyt tänä vuonna todella mukavasti, enää puuttuu 11 kirjaa, joten ei haittaa, vaikka en tätä saanutkaan sinne sopimaan.

Vaikka luen paljon dekkareita, olen onnistunut jotenkin välttelemään Viveca Stenin kirjoja. Mutta nyt tuli tuokin puute korjattua. Syvissä vesissä on ensimmäinen osa Stenin Sandhamn-sarjassa, jossa rikoksia ratkovat poliisi Thomas Andreasson ja lakimies Nora Linde. Sandhamnin rantaan ajautuu ruumis, joka on ehkä murhattu, ehkä ei. Pian rantaan ajautuneen ruumiin jälkeen ruumiin serkku löytyy murhattuna, ja heti kohta ajautuu toinenkin ruumis Sandhamnin rantaan. Mikä yhdistää näitä kuolemia? Kuka on murhaaja?

Viveca Stenin dekkari on hyvin samantyylinen kuin esimerkiksi Anna Janssonin ja Camilla Läckbergin dekkarit. Minä taidan olla lukenut jo hieman liikaa tämän lajityypin dekkareita, sillä tiesin heti, kuka on murhaaja, kun hänen hahmonsa ensimmäisen kerran kirjassa esiintyi. Hän vain oli jotenkin niin sen tyyppinen hahmo,  jonka tällaisessa dekkarissa voi murhaajan olettaa olevankin. Ei se silti lukunautintoa pilannut, ja luen varmaan seuraavankin osan tätä Sandhamn-sarjaa.

Steampunk international

Steampunk international

2018

212 s

Helmet-lukuhaaste 2018 kohta 49, vuonna 2018 julkaistu kirja (sopisi myös kohtiin 7, 25)

Steampunk international  -antologiaan on koottu yhteensä yhdeksän steampunk-novellia; kolme suomalaista, kolme portugalilaista ja kolme brittiläistä. Kirjan novellit ovat tästä syystä hyvin erilaisia keskenään, mutta kaikki ovat todella mielenkiintoisia. Hieman minua tosin hävetti suomalaisten puolesta; brittiläiset ja portugalilaiset novellit olivat kaikki ennenjulkaisemattomia, mutta kaikki suomalaiset oli julkaistu jo aiemmin muuallakin. Ovathan nämä tässä kirjassa olevat suomalaisnovellit ihan hyviä, mutta olisihan se ollut kivempi, jos nekin olisivat olleet uusia. Nyt olin lukenut kaksi niistä jo aiemmin.

F.E. Sillanpää: Hiltu ja Ragnar

F.E. Sillanpää: Hiltu ja Ragnar

1923 (minun lukemani painos vuodelta 1981)

99 s

Helmet-lukuhaaste 2018 kohta 43, suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle kielelle (sopisi myös kohtiin 24, 28)

Hiltu on F.E. Sillanpään Hurskas kurjuus kirjan päähenkilön Juhan tytär. Hurskaassa kurjuudessa kerrotaan kuinka Hiltu lähtee piiaksi Pispalaan ja paria kuukautta myöhemmin Juhalle tulee kirje, jossa kerrotaan Hiltun kuolemasta. Hiltu ja Ragnar kertoo, mitä Hiltulle tapahtui noiden kuukausien aikana.

Hiltu on hyvin nuori ja tietämätön nuori nainen lähtiessään piikomaan rehtorskan taloon Pispalaan. Rehtorskalla on poika Ragnar, joka yrittää vietellä Hiltua. Lopulta Hiltu päätyy itsemurhaan tietämättömyyttään. Jos hänellä olisi ollut tietoa ihmisen lisääntymisterveydestä, ei hän todennäköisesti olisi päätynyt itsemurhaan. Tulin vihaiseksi hänen puolestaan.

F.E. Sillanpään kerronta on todella kaunista ja taitavaa. Kyllä hän on Nobelinsa ansainnut.

Apteekkari Melchior ja Rataskaivonkadun kummitus

Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Rataskaivonkadun kummitus (Apteeker Melchior ja Rataskaevu viirastus)

2010, suomennettu 2012 (Jouko Vanhanen)

326 s

Helmet-lukuhaaste 2018, kohta 15, palkitun kääntäjän kääntämä kirja (sopisi myös kohtiin 4, 8)

Rataskaivonkadun kummitus on toinen osa Indrek Harglan apteekkari Melchior-sarjaan. Nyt eletään vuotta 1419, paikkana Tallinna. Kolme ihmistä, jotka ovat sanoneet nähneensä kummituksen, ovat kuolleet melko pian sen jälkeen, kun he ovat kummituksen nähneet. Liittyykö vanha kummitustarina näiden ihmisten kuolemaan? Apteekkari Melchior ottaa tehtäväkseen kuolemantapausten selvittämisen.

Minulla oli ongelmia jo ensimmäistä apteekkari Melchior kirjaa lukiessani, sillä minusta tuntui, etten tiedä tarpeeksi Tallinnan historiasta, jotta voisin tyytyväisin mielin lukea 1400-luvun Tallinnaan sijoittuvaa tarinaa. Tätä toista osaa lukiessani tunne vahvistui. Nyt minusta tuntuu siltä, että pitäisi lukea kirja Tallinnan historiasta ennen kuin edes harkitsen sarjan kolmannen osan lukemista. Joten nyt saattaa käydä niin, etten enempää näitä apteekkari Melchior kirjoja lue, vaikkei niissä varsinaisesti mitään moitittavaa ole; minulle vain eivät nämä historialliset romaanit sovi.