Kirjoja, huivi ja kortti

Usean vuoden työttömyyden jälkeen aloitin taas työt maaliskuun alussa. Työ on aivan muuta kuin mihin minulla on koulutus tai mistä minulla on aiempaa työkokemusta. Niinpä olen opiskellut itsekseni monia uuteen työhöni liittyttyviä asioita, ja mm. tälläisia kirjoja on tullut luettua:

Mielenkiintoisinta näissä kirjoissa oli varmaankin se, että miten erilaisista näkökulmista nämä kirjat on kirjoitettu. Kasassa on hyvin kasvitieteellistä kirjaa ja käytännöllistä kirjaa sekä hurmoshenkistä uskoa luonnontuotteisiin ja  wildfulnessia. Helmet-lukuhaasteeseen en valitettavasti taida saada kyllä näistä mitään sijoitettua. Täytyy kyllä sanoa, että tämän vuotinen Helmet-lukuhaaste on oikeasti haasteellinen. Tänä vuonna ei tosiaankaan voi lukea mitä tahansa ja sijoittaa vain sopivaan haasteen, vaan haastetta varten kirjat on kyllä valittava erityisesti. Ei minulla kyllä tunnu nyt enää aika oikein riittävän edes lukemiseen…tai neulomiseenkaan sen puoleen. Mutta jotain sentään on valmistunut:

Tässä on Mabelle-huivi Garnstudion ohjeella, lankana Adlibris Babymerino. En pingottanut huivia mitenkään, sillä huivilla on mittaa reilusti yli 2 metriä, enkä oikein keksinyt, missä pingottaisin tämän. Mutta ei tämä pingotusta välttämättä tarvitse. Huivi on todella ihanan lämpöinen ja niin suuri, että siihen voi kunnolla kääriytyä. Nyt vain odotellaan huivin käyttöön sopivia pakkaskelejä, joihin todennäköisesti (ja toivottavasi 😀 ) on vielä useampi kuukausi aikaa.

Repu ilahdutti minua kivalla neulonta-aiheisella kortilla:

Kiitos Repu!

Töiden aloittamisen myötä on luonnossaliikkumisharrastukseni hiipunut lähes kokonaan. Yritän kuitenkin aina silloin tällöin edes piipahtaa lähimetsään. Viime viikonloppuna näin ensimmäiset sinivuokot.

Mainokset

Liz Pichon: Tom Gates: Keksejä, bändejä ja tosi suuria suunnitelmia

Liz Pichon: Tom Gates: Keksejä, bändejä ja tosi suuria suunnitelmia (Tom Gates: Biscuits, Bands, and Very Big Plans)

2018, suomennettu 2019 (Irma Rissanen)

261 s

Helmet-lukuhaaste 2019 kohta 49, vuonna 2019 julkaistu kirja (sopisi myös kohtaan 12)

Tom Gates-kirjoja on englanniksi julkaistu lähemmäs kaksikymmentä, mutta tämä Tom Gates: Keksejä, bändejä ja tosi suuria suunnitelmia on kuitenkin kai vasta kolmas suomennettu. Kirjojen päähenkilö, Tom Gates, on vilkas 5-luokkalainen (noin 10-vuotias?) poika, jonka elämä pyörii paljolti koulun, oman bändin ja suosikkibändin, Hemmo3, ympärillä. Tomin perheeseen kuuluu äiti, isä ja isosisko Delia, ja Tomilla on paras ystävä Derek. Äiti ja isä ovat tietysti ihan noloja, sisko on ärsyttävä ja Derek on maailman paras kaveri. Tällä kertaa Tom haluaa tehdä uusia biisejä bändilleen, joutuu tahtomattaan koulun kuoroon, lainaa siskonsa rock-lehtiä ilman lupaa, lukee siskonsa päiväkirjaa salaa ja tietysti piirtää paljon. Vauhtia, kohellusta ja huumoria siis riittää brittityyliin.

Kirja on erilaisten kirjasinten ja piirrosten sekamelskaa hauskalla tavalla, mutta vaatii hieman totuttelua, jotta huomaa kaiken, mitä sivulla tapahtuu.

Richard Feynman: Suhteellisen helppoa – seitsemän lukua fysiikkaa

Richard Feynman: Suhtellisen helppoa – seitsemän lukua fysiikkaa

(Six easy pieces: essentials of physics explained by its most brilliant teacher ja Six not so easy pieces: Einstein’s relativity, symmetry, and spacetime)

1961-1963 , suomennettu 2002 (Kimmo Pietiläinen)

169 s

Helmet-lukuhaaste 2019 kohta 8, kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen (tämä kirja on hyvin vaikea sisällyttää tämänvuotiseen lukuhaasteeseen. En suinkaan tarkoita, että nimenomaan tämän kirjan lukeminen kuuluisi yleissivistykseen, mutta jonkinlaiset perustiedot fysiikasta kaikilla pitäisi olla).

Minua on monesti harmittanut, etten opiskellut nuorena lainkaan fysiikkaa, kun siihen olisi ollut hyvät mahdollisuudet. Niinpä olen nyt myöhemmin aina silloin tällöin lukenut jonkin perusfysiikan kirjan, tällä kertaa siis Feynmania. Kirja perustuu Feynmanin Caltechissa vuosina 1961-1963 pitämiin fysiikan peruskurssin luentoihin ja jakautuu kahteen osaan: ensimmäinen osa on perusfysiikkaa ja toinen suhteellisuusteoriaa. Olen aiemminkin lukenut Feynmanin kirjoja ja pidän niistä todella paljon. Hän osaa selittää vaikeatkin asiat niin, että jopa minä ainakin kuvittelen ymmärtäväni. Eri asia sitten, että ymmärränkö 😀 En usko, että osaisin suhteellisuusteoriaa kenellekään edelleenkään selittää, vaikka olen useamman sitä koskevan kirjan lukenut. Joten eiköhän se tarkoita, etten oikeasti ole ymmärtänyt.

Maeve Binchy: Whitethorn Woods

Maeve Binchy: Whitethorn Woods

2006 (Löytyy suomennettuna nimellä Valkeiden kukkien lehto)

449 s

Helmet-lukuhaaste 2019 kohta 18, eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja. Sopisi myös kohtiin 12, 35.

Rossmore on pikkukaupunki Irlannissa. Siellä sijaitsee Pyhän Annan lähde, jonka luona ihmiset käyvät rukoilemassa erinäisiä asioita, kuten aviomiestä, lasta tai paranemista sairaudesta. Rossmoreen suunnitellaan ohikulkutietä, joka kulkisi Pyhän Annan lähteen kohdalta, ja kaupunkilaiset ovat jakautuneet tiesuunnitelman suhteen kahteen leiriin, puolustajiin ja vastustajiin. Kirja sisältää useita pikkutarinoita, jotka liittyvät tavalla tai toisella tiesuunnitelmaan tai lähteeseen. Tarinat kerrotaan aina pareittain kahden eri ihmisen näkökulmasta, lukuun ottamatta paikallisen kirkon isä Flynnin tarinaa, jonka kertoja kertoo. Tarinat ovat ”hyvänmielen tarinoita”; niissä paha saa palkkansa, jokaisella pilvellä on hopeareunus, loppu hyvin kaikki hyvin -tyyppisiä tarinoita. Varsin leppoisaa luettavaa siis.

Anna-Leena Härkönen: Takana puhumisen taito

Anna-Leena Härkönen: Takana puhumisen taito

2014

156 s

Helmet-lukuhaaste 2019 kohta 25, kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin. (Sopisi myös kohtaan 18)

Takana puhumisen taito on kokoelma lyhyitä pakinatyyppisiä kirjoitelmia Anna-Leena Härkösen elämästä. Täytyy sanoa, etten pitänyt kirjasta lainkaan. Tosin kirjan nimikin jo varmaan kertoo sen, että kyseessä on hyvin negatiivinen, ilkeä ja itsekeskeinen kirja. Ehkä jos pystyy samaistumaan edes jollain tavalla Anna-Leena Härkösen elämään, niin jotkin tarinat saattaisivat olla huvittavia. Mutta minä en pysty samaistumaan lainkaan; tämän kirjan perusteella elämäni ja elämänarvoni ovat kyllä tyystin erilaiset kuin hänen, joten ei naurattanut ollenkaan.

Tämän kirjan luettuani ei minua harmita lainkaan, etten ole yhtään Härkösen kirjaa aiemmin lukenut. Eikä tämä kirja taatusti houkuttele minua lukemaankaan niitä.

Soseki Natsume: Kokoro

Soseki Natsume:  Kokoro (Kokoro)

1914, suomennettu 1985 (Kai Nieminen)

228 s

Helmet-lukuhaaste 2019 kohta 1, kirjan kannessa on ihmiskasvot. Ei mielestäni sovi mihinkään muuhun haastekohtaan.

Tämä on kirja ystävyydestä. Nuori mies ystävystyy vanhemman miehen kanssa. Nuoremman miehen elämää varjostaa huoli sairaasta isästään. Vanhempi mies on varsin vaitonainen omasta menneisyydestään, ja nuorempi haluaisi tietää enemmän. Juuri ennen kuolemaansa vanhempi mies kirjoittaa pitkän kirjeen, jossa hän kertoo nuoruudestaan ja silloisesta traagisesti päättyneestä ystävyyssuhteestaan, ja mikä merkitys sillä onkaan ollut hänen suhteelleen vaimoonsa.

Tarina on hyvin herkkä, kaunis, haikea ja liikuttava sekä ajaton. Suosittelen lämpimästi!

H.G. Wells: Nykyaikainen utopia

H.G. Wells:  Nykyaikainen utopia (A Modern Utopia)

1905, suomennettu 2006 (Ville-Juhani Sutinen)

356 s

Helmet-lukuhaaste kohta 37, pienkustantamon julkaisu. Sopisi myös kohtiin 11, 12, 16, 18, 30.

Tämän kirjan rakenne on melko erikoinen. Yhdellä tasolla tämä on romaani kertojasta Äänestä ja hänen ystävästään Kasvitieteilijästä, jotka jonkin sattuman oikusta päätyvät meidän maailmallemme rinnakkaiseen maailmaan, joka osoittautuu Äänen Utopiaksi (Kasvitieteilijä tosin toteaa jossain vaiheessa, ettei hän pidä Äänen utopiasta). Toisella tasolla kirja sisältää paljon kirjoituksia liittyen tuon ajan sosiologiaan ja yhteiskuntaan aiheina esimerkiksi naisten/vammaisten/työttömien asema, ihmisrotujen erilaisuus/yhtäläisyys, evoluutio/darwinismi/eugeniikka, tekninen kehitys. Kolmannella tasolla käydään läpi aiempaa utopiakirjallisuutta ja filosofiaa. Nämä kaikki tasot limittyvät toisiinsa taidokkaan saumattomasti.

En ole alkuperäistä englanninkielistä kirjaa lukenut, enkä tiedä, johtuuko kielen töksähtelevyys alkuperäisestä kirjoituksesta vai suomennoksesta. Veikkaan jälkimmäistä, sillä minulle tuli tunne, että suomentaja on kääntänyt alkuperäistä tekstiä sanatarkasti miettimättä lainkaan sitä, miten tekstin saisi kuulostamaan luontevammalta suomen kieleltä. Mutta kun jaksoi vain lukea kirjaa eteenpäin, niin tuohon tyyliinkin tottui, eikä se enää kirjan loppupuolella haitannut lukemista. Oikolukijalle olisi myös ollut töitä tämän kirjan parissa, mutta se on ilmeisesti jätetty tekemättä.