Huivi vironvillasta

Tajusin hieman vapun jälkeen, että olin unohtanut, että minun piti tehdä yksi huivi lahjaksi toukokuun lopulle. Aikaa ei siis ollut paljoakaan. Langan olisi parasta löytyä omista varastoista, eikä malli saisi olla liian aikaavievä. Huivilankalaatikostani löytyi onneksi vironvillaa värissä, jonka uskon miellyttävän lahjan saajaa. Malliksi valikoitui jälleen kerran ainaoikeinhuivi, tällä kertaa pitsireunuksella viimeisteltynä. Sopivan reunapitsin ohje löytyi Sharon Millerin kirjasta Heirloom Knitting. Jälleen kerran minun täytyy kyllä hehkuttaa tätä ainaoikeinhuivia; sitä voi neuloa juuri niin pitkään kuin lanka, kärsivällisyys tai aika riittää. Kun jokin edellämainituista loppuu, voi huivin päätellä tai jos kaikkia edellämainittuja riittää ja huivi alkaa olla riittävän iso, niin voi vielä tehdä reunuksen, kuten minä tähän huiviin tein.

Mainokset

Ainaoikeinhuivi

Ainaoikeinneuleen neulomisessa on jotakin tavattoman meditatiivista, samoin kun sileän neuleen neulomisessa pyörönä. Toisaalta lopputulos on sitten taas molemmilla tavoin hyvin tylsä. Mutta tässä nyt tämän kertainen meditaatiohuivini, lankoina Kaupunkilangan Rotvalli ja Nalle Taika. Väriyhdistelmä on aika räväkkä, mutta pidän siitä.

En pingottanut tai höyryttänyt huivia millään tavoin, sillä se on melko kookas jo ilman venyttelyäkin, yläreuna on varmaan lähes kaksimetrinen. Tuohon on sitten jonkun hyvä kääriytyä, kun seuraava talvi tulee. Nyt ulkona on ihana keväinen auringonpaiste!

Lisää pörröä

040-800x450

Tässä taannoin tein pörrölapaset Sandnes Kitten Mohair ja Sachenmayr Brazilia langoista. Lapasten jälkeen lankoja oli vielä jonkin verran jäljellä, ja kyselin ääneen täällä, että mitähän loppulangoista tekisin. Sinisen sohva emäntä ehdotti, että tekisin pipon. Se olikin tosi hyvä ehdotus. En ymmärrä, miksei se minulle itselleni tullut mieleen. Saattaa johtua siitä, että en itse kovinkaan paljon käytä pipoja, vaan mieluummin huiveja. Sinisen sohvan emännän ehdotuksen seurauksena siis syntyi yllä näkyvä pipo. Pipon valmistuttua lankoja oli edelleen jäljellä. Niinpä tein seuraavaksi kaulahuivin.

 

041-800x450

Kaulahuivin jälkeen Brazilia lanka oli lopppuunkulutettu (ainakin tämä väri), mutta oranssia Kitten Mohairia löytyy vielä pieni nöttönen, jolle en nyt keksinyt heti ainakaan mitään käyttöä. Piposta, huivista ja lapasista tuli aika kiva setti:

 

042-800x450

Olisivat varmasti tosi lämpimät ja ulkoiluun erinomaisesti sopivat, mutta myräkkä ulkona on sellainen, että taidanpa pysytellä sisällä. Ilmatieteen laitoksenkin mukaan asun tällä hetkellä Suomen lumisimmalla paikkakunnalla, ja lisää lunta tulee koko ajan.

 

039-800x450

Yhden illan juttu

_20161023_072421-800x517

Eilen päätin (ihan omavaltaisesti) pitää äidin vapaaillan. Sulkeuduin makuuhuoneeseen ja katselin Areenasta muutaman jakson Sorjosta. Samalla neuloin itselleni talvihuivin.

20161023_072929-collage-800x800

Koska minulla on pitkät hiukset, jotka usein ovat kiinni nutturalla tai korkealla poninhännällä, eivät pipot oikein sovi minulle. Minulla on muutama Carorimetry, joka on ihan kelpo malli hiuksilleni. Nyt kuitenkin kaipasin jotakin erilaista. Niinpä tein yksinkertaisesti huivin, jossa lisättiin kaksi silmukkaa joka toinen kerros, kunnes tekele ylti lähes tulkoon pääni ympäri. Sitten lisäsin molempiin reunoihin silmukoita niin, että sain neulottua sitomisnauhat.

_20161023_072502-707x800

Pelkkä sileä tai ainaoikein olisi ollut liian tylsää, joten kaivelin sängyn vieressä olleesta Siiri Reimannin ja Aime Edasin kirjasta ”Haapsalun shaalit”-kirjasta tämän kukkasen kaavion, ja neuloin sen huiviini. Lankana huivissa on Drops Baby Merino. Tänään huivi pääsi jo heti aamukävelyllä testiin ja hyväksi todettiin.

 

 

Tajunnanvirtaa

DSC07976 (800x600)

Virkatessa tuppaa monesti näköjään käymään niin, että alan vain virkkaamaan jotain ilman mitään etukäteissuunnitelmaa, ilman tietoa siitä, mitä työstä tulee isona. Tämäkin on juuri sellainen työ.

DSC07978 (800x600)

Mummomekosta jäi kotiväki-lankaa yli ja ne langat unohtuivat tuohon olohuoneeseen senkin päälle. Niinpä eräänä päivänä otin siitä yhden jämälankakerän ja virkkuukoukun, ja ryhdyin vain virkkaamaan. Lopputuloksena oli siis huivi.

DSC07979 (600x800)

Tämä sai sitten nimekseen Tajunnanvirta-huivi 😉

Ainaoikein-huivi

DSC07963 (600x800)

Sain Neilin paketista kaksi kerää sukkalankaa; kerä tummanvihreää Austermann Stepiä ja vyyhti vihreä-ruskea-beige-kirjavaa Austermann Hand-paintediä. Kun näin nuo langat, tiesin heti, mitä niistä teen. Olin jo jonkin aikaa suunnitellut tällaisen ainaoikein-huivin tekemistä yksivärisestä langasta ja siihen sopivasta kirjavasta niin, että neulon langoilla vuorotellen kaksi kerrosta. Huivin idea ei ole omani. Olen tällaisia nähnyt useammassakin paikassa. Eikä tähän mitään ohjetta tarvittu. Aina oikeaa ja levennykset joka toisella kerroksella; yksi silmukka lisää molemmissa reunoissa ja yksi keskisilmukan molemmin puolin.

DSC07968 (800x600)

Tässä jälkimmäisessä kuvassa värit ovat lähempänä oikeaa. Huivin alla ovat kevätesikkoni. Kun muutimme tähän taloon, oli pihallamme yksi kevätesikko. Jätin sen paikoilleen ja nykyisin (17 vuotta myöhemmin) kevätesikoita on jo näin paljon:

DSC07969 (800x600)

Sateenkaarihuivi ja kakkua

DSC07921 (800x600)

Ohuiden sukkalankojen jämiä tuntuu aina vaan riittävän (ne taitavat lisääntyä jotenkin ihan itsekseen).

DSC07919 (600x800)

Niille piti keksiä taas jotain hyötykäyttöä, tuloksena isoäidinkolmiohuivi.

DSC07917 (600x800)

Lumiukkoa se ainakin lämmittää ihan hyvin. Mutta kyllä se pääsee omaankin käyttöön.

DSC07915 (800x600)

Varastointia varten sen saa taiteltua kivan näköiseksi kolmioksi.

Tätä huivia olen virkkaillut jo jonkin aikaa, kerroksen silloin toisen tällöin. Oli tosi kiva aina miettiä, millä värillä jatkan seuraavaksi. Alunperin suunnittelin tekeväni tämän pelkästään punasävyisistä langanjämistä, mutta jotenkin tästä syntyi aikaa myöten kuitenkin sateenkaarihuivi.

Viikonloppuna meillä juhlittiin nuorimman tyttären synttäreitä. Tyttären toiveena oli suklaakakku, joten testasin Osakaisen sacher-kakun ohjetta.

 

DSC07912 (800x600)

Voin heti tunnustaa, että en noudattanut ohjetta orjallisesti, vaan muokkasin sitä hieman. Esimerkiksi täytteeseen laitoin valkosuklaata maitosuklaan tilalle ja jätin liivatteen pois, sillä suklaakermavaahto jämähtää mielestäni ihan hyvin ilman liivatettakin. Tein myös pari muutakin modifikaatiota, jotka eivät olleet kuitenkin ihan yhtä huomattavia kuin maitosuklaan korvaaminen valkosuklaalla. Hyvää tuli minun tavallanikin, ja olisi tullut varmasti hyvää, jos olisin noudattanut Osakaisen ohjetta.