Noam Chomsky: Kuka hallitsee maailmaa?

Noam Chomsky: Kuka hallitsee maailmaa? (Who Rules the World?)

2016, suomennettu 2016 (Mikko Pihlajavirta)

312 s

Helmet-lukuhaaste 2018, kohta 4, kirjan nimessä on jokin paikka. (Sopisi myös ainakin kohtiin 14 ja 17)

Kuka hallitsee maailmaa? -kirjassa Chomsky käy hyvin kärjistetysti läpi maailmassa tapahtuneita konflikteja, joissa Yhdysvallat on ollut osallisena. Erityistä huomiota saavat Israel, Kuuba, Iran ja Irak, mutta myös Korea, Vietnam, El Salvador, Nicaragua ja monet muut konflikti-alueet mainitaan kirjassa. Loppu tulemana Chomsky tulee siihen päätelmään, että puuttumalla muiden maiden asioihin, Yhdysvallat ei ole saavuttanut sotatoimilleen asettamiaan tavoitteitaan. Mutta Yhdysvaltojen sotatoimet ovat aiheuttaneet suurta inhimillistä kärsimystä, valtavia pakolaismääriä ja yhteiskunnallista sekasortoa ympäri maailman. Lisäksi kirjassa pohditaan hieman ilmastonmuutosta ja sen hillitsemiseksi vaadittavia toimenpiteitä.

Häpeäkseni minun on tunnustettava, että olen melkoisen tietämätön lähihistoriasta. Minun on hyvin vaikea sen vuoksi ottaa kantaa Chomskyn väitteisiin. Mutta se on selvää, että se miltä asiat näyttävät, riippuu siitä, mistä niitä katsoo, kuten Chomskykin toteaa. Ja siitä olen kyllä Chomskyn kanssa ehdottomasti samaa mieltä, että diplomatian keinoilla olisi taatusti aina saavutettu paljon inhimillisemmät ratkaisut konflikteihin kuin mitä sotatoimilla on saavutettu, ja ettei Yhdysvalloilla ole minkäänlaista oikeutta puuttua muiden maiden asioihin sotilaallisesti varsinkaan vain omia taloudellisia etuja saavuttaakseen. Lopussa Chomsky toteaa, että ”kuka hallitsee maailmaa?” kysymystä seuraa jatkokysymys ”mitkä periaatteet ja arvot hallitsevat maailmaa?”. Siinä riittääkin pohdittavaa.

Mainokset

Juan Pablo Cardenal & Heriberto Araujo: Kiinan maailmanvalloitus

Juan Pablo Cardenal & Heriberto Araujo: Kiinan maailmanvalloitus

2011, englanninkielisestä laitoksesta suomennettu 2017 (Jyrki Lappi-Seppälä)

387 s

Helmet-lukuhaaste 2018, kohta 14, kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan. (Sopisi myös kohtiin 1, 4, 17, 23, 28)

Kaksi espanjalaistoimittajaa, Juan Pablo Cardenal ja Heriberto Araujo, viettivät kaksi vuotta kiertäen Kiinan ulkopuolella olevissa paikoissa (mm. Afrikassa, Etelä-Amerikassa, Aasiassa), joihin Kiina on sijoittanut paljon rahaa. Kohteet olivat patoja, teitä, kaivoksia, stadioneita, viljelmiä, entisiä metsiä. Yhteistä kohteille oli, että ne sijaitsivat kehittyvissä maissa, Kiina oli sijoittanut niihin valtavasti rahaa, vienyt/viemässä luonnonvarat ja jättänyt jälkeensä valtavat ympäristötuhot ja tuhonnut (tai ainakin heikentänyt) ihmisten elinmahdollisuuksia alueella, ja riistänyt paikallista työväkeä.

Kiinan maailmanvalloitus on siis hyvin vaivihkaista, eikä tapahdu suurella ryminällä sotilaallisesti, vaan taloudellisesti. Tämä kirja laittaa myös miettimään (jos joku ei ole jo ennen kirjan lukemista asiaa miettinyt), Kiinan puuhailuja Suomessa; Kemin biojalostamoa, Kemijärven biotehdasta, rautatieyhteyttä Kouvolasta Kiinaan, pandojen tuloa Ähtäriin… Olemmeko Kiinan näkökulmasta talouskriisin myötä kehittyvä talous, jota on helppo käyttää hyväkseen? Ja ovatko suomalaiset taloudelliset ja poliittiset päättäjät todellakin näin korruptoituneita, vaiko vain sinisilmäisiä hölmöjä?

Loppuyhteenvedossa kirjoittajat lainaavat Martin Jacquesin teoriaa: maailma luuli, että Kiina muuttuisi taloudellisen avautumisprosessinsa jatkuessa länsimaalaisemmaksi, mutta nyt on käymässä juuri päinvastoin – maailma on ”kiinalaistumassa”. Ja minusta tuntuu, että Suomi on ensimmäisten joukossa länsimaisista demokratioista kiinalaistumassa. Toivottavasti olen väärässä, sillä sananvapaus ja poliittinen vapaus sekä ihmisoikeudet ja kaikkien ihmisten mahdollisuus osallistua yhteiskunnan toimintaan ovat tärkeitä arvoja, joiden ei soisi katoavan.

 

Lidia Antin: Kasvien mytologiaa – nukkatikankontista hurmejuureen

Lidia Antin: Kasvien mytologiaa – nukkatikankontista hurmejuureen

2017

351 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 51. Tähän laitan kirjat, jotka olen lukenut vuonna 2017, mutta jotka eivät sovi mihinkään lukuhaasteen kategoriaan tai sopiva kategoria on jo käytetty.

Tämän vuoden viimeiseksi luetuksi kirjaksi päätyi Lidia Antinin Kasvien mytologiaa, joka on ilmeisesti tarkoitettu jonkinlaiseksi homeopatian oppaaksi. Mutta en minä sen vuoksi tätä kirjaa lukenut; en usko homeopatiaan tai uskon korkeintaan sen lumevaikutukseen. Lainasin tämän kirjan kirjastosta sen vuoksi, että tämä kirja sisältää, paitsi perustiedot kasveista ja tietoa kasvien lääke- ja homeopatiakäytöstä, myös tarinoita kasvien nimien alkuperästä ja erilaisia tarinoita, joita kasveihin liittyy. Pettymyksekseni suuri osa kirjassa esitellyistä kasveista on sellaisia, joita ei Suomessa kasva. Minua olisi kiinnostanut enemmän kotimaan kasvit. Mutta olihan se ihan mielenkiintoista lukea ulkomaan kasveistakin, joista suurin osa on tuttuja esimerkiksi mauste- tai koristekasveina. Ja niiden kasvien osalta, jotka tähän kirjaan ovat päätyneet, ovat tiedot melko perusteelliset, ja kirjoitus on hyvin sujuvaa ja selkeää. Kaiken kaikkiaan tämä oli miellyttävä lukukokemus.

Robin Hahnel: Kilpailusta yhteistyöhön – kohti oikeudenmukaista talousjärjestelmää

Robin Hahnel: Kilpailusta yhteistyöhön – Kohti oikeudenmukaista talousjärjestelmää (Economic Justice and Democracy, From Competition to Cooperation)

2005, suomennettu 2012 (Arvi Tamminen)

439 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 51. Tähän laitan kirjat, jotka olen lukenut vuonna 2017, mutta jotka eivät sovi mihinkään lukuhaasteen kategoriaan tai sopiva kategoria on jo käytetty.

Olen huomannut, että minulla on kausia, jolloin luen paljon kirjoja, joilla on jokin yhteinen teema. Tällä hetkellä minua näyttää kiinnostavan taloustiede ja talouspolitiikka.

Robin Hahnel on valtavirrasta poikkeava taloustieteilijä. Tässä kirjassa hän ruotiin kovin sanoin taloushistoriallisesta näkökulmasta kommunismia, kapitalismia, sosiaalidemokratiaa ja libertaarista sosialismia. Kirjassa pohditaan myös hyvinvointivaltion kehitystä ja kehityksen pysähtymistä sekä hyvinvointivaltion kehityksen takapakkeja. Lisäksi hän esittää oman utopistisen talousjärjestelmänsä, osallisuustalouden, joka olisi demokraattisempi ja ekologisempi kuin mikään aiemmista talousjärjestelmistä. Hän ruotiin kirjassaan myös joitakin osallisuustalouden ongelmakohtia, mutta minulle tuli kyllä mieleen monia ongelmia, joita hän ei kirjassaan mainitse.

Tämän kirjan osalta on kyllä pakko antaa negatiivista palautetta suomentajalle. Paikka paikoin lauseiden syntaksi oli niin pielessä, että piti oikein todella miettiä, mitä lauseen pitäisi tarkoittaa ja osa lauseista oli jopa täysin käsittämättömiä. Lisäksi oli paljon lauseita, joista olisi saanut paljon ymmärrettävämpiä, jos lauseen sanajärjestystä tai sanojen taivutusta olisi muutettu. Tuli hieman sellainen tunne, että kirja oli google-kääntäjällä käännetty ja hyvin huolimattomasti oikoluettu. Harmi, sillä kirja on hyvin mielenkiintoinen.

Erik Axl Sund: Varjojen huone

Erik Axl Sund: Varjojen huone (Pythias Anvisningar)

2014, suomennettu 2014 (Kari Koski)

364 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 51. Tähän laitan kirjat, jotka olen lukenut vuonna 2017, mutta jotka eivät sovi mihinkään lukuhaasteen kategoriaan tai sopiva kategoria on jo käytetty.

Varjojen huone  on Varistyttö-trilogian viimeinen osa. Rikoskomisario Jeanette Kihlberg saa ratkaistua nuorten poikien murhat, ja myös muut trilogian murhat ratkeavat ainakin lukijalle, vaikka kaikkia ei poliisi saakaan ratkaistua.

Tämä trilogia on todella viihdyttävä, ja kirjoja oli vaikea välillä laskea kädestä; usein oli pakko lukea vielä vaan vähän, ihan vielä vaan vähän, vaikka olisikin ollut jo aika tehdä jotain muuta. Voin siis suositella näitä kirjoja kaikille, jotka dekkareita lukevat muutenkin.

Mark Haddon: The Curious Incident of the Dog in the Night-Time

Mark Haddon: The Curious Incident of the Dog in the Night-Time

2003

272 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 51. Tähän laitan kirjat, jotka olen lukenut vuonna 2017, mutta jotka eivät sovi mihinkään lukuhaasteen kategoriaan tai sopiva kategoria on jo käytetty.

Tämä kirja on hieman erilainen dekkari. Myös kirjan päähenkilö ja kertoja on hieman erilainen, sillä hän on 15-vuotias Christopher, jolla on Aspergerin syndrooma. Eräänä yönä Christopher löytää naapurin koiran talikolla tapettuna, ja päättää selvittää, kuka koiran oli tappanut ja kirjoittaa dekkarin koiran murhasta . Tarinan edetessä koirantappajan lisäksi Christopherille selviää monia muitakin asioita, erityisesti omista vanhemmistaan. Hänen elämänsä menee tiedoista aivan sekaisin ja hän kokee melkoisen seikkailun.

Kirja siis kerrotaan Christopherin näkökulmasta. Hänelle monet ihan arkiset asiat ovat täysin käsittämättömiä, ja hän on täysin käsittämätön tavallisille arkisille ihmisille. Mielenkiintoisinta tässä kirjassa olikin varmaan kahden erilaisen maailmankokemisentavan konfliktit.

Kirjassa on selitetty paljon sanojen ja sanontojen merkityksiä, joten tämä on oivallinen kirja lukea englannin kielellä ihan kielen oppimis- ja kertausmielessä. Mutta tämä kirja löytyy myös suomenkielisenä nimellä Yöllisen koiran merkillinen tapaus, jos haluaa lukea tämän suomeksi.

 

 

Henning Mankell: Tulen salaisuus

Henning Mankell: Tulen salaisuus (Eldens hemlighet)

1995, suomennettu 2008 (Marja Kyrö)

198 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 51.Tähän laitan kirjat, jotka olen lukenut vuonna 2017, mutta jotka eivät sovi mihinkään lukuhaasteen kategoriaan tai sopiva kategoria on jo käytetty.

Tulen salaisuus on lapsille/nuorille kirjoitettu kirja sodasta ja pakolaisuudesta lapsen/nuoren silmin. Kirjan päähenkilö on 12-vuotias mosambikilainen Sofia, joka menettää sodan vuoksi kotinsa, kotiseutunsa, isänsä, siskonsa ja jalkansa. Siitä huolimatta hän sitkeästi ponnistelee itselleen paremman elämän. Kaikista Sofian kokemista vaikeuksista huolimatta, kirja on hyvin positiivinen, niin kuin kohderyhmälle on varmasti hyvä ollakin. Mutta näin aikuisena lukijana väistämättä tulee miettineeksi sitä, että oikeasti harvat tällaiset sotien uhrit ovat  näin hyväonnisia.