Kirjoja, huivi ja kortti

Usean vuoden työttömyyden jälkeen aloitin taas työt maaliskuun alussa. Työ on aivan muuta kuin mihin minulla on koulutus tai mistä minulla on aiempaa työkokemusta. Niinpä olen opiskellut itsekseni monia uuteen työhöni liittyttyviä asioita, ja mm. tälläisia kirjoja on tullut luettua:

Mielenkiintoisinta näissä kirjoissa oli varmaankin se, että miten erilaisista näkökulmista nämä kirjat on kirjoitettu. Kasassa on hyvin kasvitieteellistä kirjaa ja käytännöllistä kirjaa sekä hurmoshenkistä uskoa luonnontuotteisiin ja  wildfulnessia. Helmet-lukuhaasteeseen en valitettavasti taida saada kyllä näistä mitään sijoitettua. Täytyy kyllä sanoa, että tämän vuotinen Helmet-lukuhaaste on oikeasti haasteellinen. Tänä vuonna ei tosiaankaan voi lukea mitä tahansa ja sijoittaa vain sopivaan haasteen, vaan haastetta varten kirjat on kyllä valittava erityisesti. Ei minulla kyllä tunnu nyt enää aika oikein riittävän edes lukemiseen…tai neulomiseenkaan sen puoleen. Mutta jotain sentään on valmistunut:

Tässä on Mabelle-huivi Garnstudion ohjeella, lankana Adlibris Babymerino. En pingottanut huivia mitenkään, sillä huivilla on mittaa reilusti yli 2 metriä, enkä oikein keksinyt, missä pingottaisin tämän. Mutta ei tämä pingotusta välttämättä tarvitse. Huivi on todella ihanan lämpöinen ja niin suuri, että siihen voi kunnolla kääriytyä. Nyt vain odotellaan huivin käyttöön sopivia pakkaskelejä, joihin todennäköisesti (ja toivottavasi 😀 ) on vielä useampi kuukausi aikaa.

Repu ilahdutti minua kivalla neulonta-aiheisella kortilla:

Kiitos Repu!

Töiden aloittamisen myötä on luonnossaliikkumisharrastukseni hiipunut lähes kokonaan. Yritän kuitenkin aina silloin tällöin edes piipahtaa lähimetsään. Viime viikonloppuna näin ensimmäiset sinivuokot.

Mainokset

Oi, ihana marraskuu

Olen aina pitänyt marraskuusta, mutta tänä vuonna se on ollut vielä tavanomaista hienompi; juuri sopivasti harmautta ja tihkusadetta, pikkupakkasta ja aurinkoa, mahtavia auringonnousuja ja -laskuja, eikä lainkaan loskaa. Niinpä minä olen nyt marraskuun aikana viettänyt paljon aikaa rannoilla ja lähimetsissä. Metsässä on välillä ollut suorastaan aavemaisen hiljaista, vain satunnaisesti jokin harakka tai varis saattaa rääkäistä, muut ihmiset puuttuvat sieltä kokonaan. Rannalla joutsenet pitävät vielä hieman meteliä. Vanhimman tyttäreni mielestä minä olen ihan outo, kun pidän marraskuusta.

Huomenna alkaa joulukuu, tänään voi siis vielä nauttia marraskuusta. Nyt minä vain toivon, että marraskuu jatkuisi säiden puolesta vielä joulukuussakin.

Tässä hieman kuvatunnelmiani marraskuulta:

Tunnistatko?

Löysin eilen metsäretkellä yhdestä puusta tällaisia palluroita:

S

Näiden läpimitta on lähes 10 cm, ne ovat kovia, selvästi koholla puunpinnasta, mutta niissä ei ole mitään, missä näyttäisi olevan itiöitä, joten en ole aivan varma, ovatko nämä kääpiä. Niitä oli vain yhdessä puussa, ja siinä niitä oli noin 10 kappaletta. Puu, jossa ne kasvavat, on jokin pajun sukuinen, ehkä halava, ja se kasvaa Porvoossa merenrannalla. Yritin painaa puun paikan mieleeni, ja koetan löytää sen uudestaan parin päivän päästä, jotta voin käydä katsomassa, ovatko nämä pallurat muuttuneet mitenkään.

Jos tiedät, mikä tämä on, niin kerrothan minullekin.

EDIT (6.10.2018): Kävin tänään katselemassa palleroita uudestaan. Samanlaisilta ne näyttivät kuin aiemminkin. Tunteeni siitä, että nämä eivät ole sieniä, vahvistui entisestään. Niinpä tein hieman etsintää netissä, ja tulin siihen tulokseen, että nämä ovat silkkityynysiä (Reticularia lycoperon) eli kuuluvat limasieniin. Nimestään huolimatta limasienet eivät ole sieniä, vaan ameeboja. Nämä minun löytämäni ovat jo kypsiä ja valmiita itiöimään. Itiöt ovat tuon kovan kuoren sisällä, Nuorempina silkkityynyset ovat pehmeitä ja liikkumiskykyisiä. Melko ihmeellisiä olentoja siis.

Kuvahaaste 15. kuva

Kuten viikko sitten arvelinkin, niin omenapuu kukkii nyt. Se vain jää kuvassa tuon tomaatin taakse.

Tomaatti, ihme ja kumma, on edelleen hengissä ja tekee jopa jotain syötävän näköistä. Minä olen tunnettu viherpeukalottomuudestani, ja yleensä saan kaikki kasvit kuolemaan viimeistään kahdessa viikossa, joten tätä voi jo pitää jonkinlaisena ihmeenä. Nyt olisi kiva saada pidettyä tämä hengissä niin kauan, että syötävät osat saisivat vielä punaista väriäkin.

Kaksi viikkoa sitten laitoin tänne kuvan parvekkeen ikkunastamme näkyvästä räkättirastaan pesästä. Kaksi viikkoa sitten siellä vielä haudottiin munia. Nyt poikaset ovat jo pudottautuneent pesästä ja ovat piharuokinnassa. Toivottavasti poikaset oppivat pian lentämään, että me saamme pihamme takaisin. Koivunsiitepölykin on jo niin vähissä, että voisin sen puolesta oleskella jo pihalla, mutta nyt siellä sitten ovat nämä räkättipoikaset.

Kevät tulee nyt vauhdilla

Kevät on edennyt nyt parin päivän aikana vauhdilla. Lunta on jäljellä enää siellä mihin sitä on kasattu, muuten se on jo sulanut. Merestä ovat jäät lähteneet, vaikka viikko sitten siellä vielä oli uhkarohkeita pilkkijöitä.

Pari päivää ennen jäiden lähtöä meren yllä oli upea sumu.

Linnut laulavat kovaäänisesti. Västäräkin olen jo nähnyt, pääskystä ei vielä ole näkynyt. Joutsenet ovat palanneet etelästä.

Leskenlehtien lisäksi muutkin kukat ovat jo alkaneet kukkimaan.

Sinivuokko:

Valkovuokko:

Ja löysinpä minä metsästä posliinihyasintinkin. Miten lienee metsään päätynyt?

Luonto tuntuu nyt ottavan kovasti kiinni aikataulujaan 😀