Oi, ihana marraskuu

Olen aina pitänyt marraskuusta, mutta tänä vuonna se on ollut vielä tavanomaista hienompi; juuri sopivasti harmautta ja tihkusadetta, pikkupakkasta ja aurinkoa, mahtavia auringonnousuja ja -laskuja, eikä lainkaan loskaa. Niinpä minä olen nyt marraskuun aikana viettänyt paljon aikaa rannoilla ja lähimetsissä. Metsässä on välillä ollut suorastaan aavemaisen hiljaista, vain satunnaisesti jokin harakka tai varis saattaa rääkäistä, muut ihmiset puuttuvat sieltä kokonaan. Rannalla joutsenet pitävät vielä hieman meteliä. Vanhimman tyttäreni mielestä minä olen ihan outo, kun pidän marraskuusta.

Huomenna alkaa joulukuu, tänään voi siis vielä nauttia marraskuusta. Nyt minä vain toivon, että marraskuu jatkuisi säiden puolesta vielä joulukuussakin.

Tässä hieman kuvatunnelmiani marraskuulta:

Mainokset

Kevät tulee nyt vauhdilla

Kevät on edennyt nyt parin päivän aikana vauhdilla. Lunta on jäljellä enää siellä mihin sitä on kasattu, muuten se on jo sulanut. Merestä ovat jäät lähteneet, vaikka viikko sitten siellä vielä oli uhkarohkeita pilkkijöitä.

Pari päivää ennen jäiden lähtöä meren yllä oli upea sumu.

Linnut laulavat kovaäänisesti. Västäräkin olen jo nähnyt, pääskystä ei vielä ole näkynyt. Joutsenet ovat palanneet etelästä.

Leskenlehtien lisäksi muutkin kukat ovat jo alkaneet kukkimaan.

Sinivuokko:

Valkovuokko:

Ja löysinpä minä metsästä posliinihyasintinkin. Miten lienee metsään päätynyt?

Luonto tuntuu nyt ottavan kovasti kiinni aikataulujaan 😀

Kuvahaaste 9. kuva

Nyt on tuosta kuvahaasteikkunasta näkyvä maisema on selkeästi muuttunut, sillä lumi on sulanut talon tältä (etelä) puolelta jo kokonaan.

Pohjoisen puoleista ikkunasta näkymä on kuitenkin vielä melko valkoinen:

Kevään ensimmäiset leskenlehdetkin viimein eilen näin.