Hyvä ja nöyrä sydän – Adalmiinan helmi CAL pala 5

Nyt olisi periaatteessa 16 palaa peittoon valmiina. Nämä uusimmat vain ovat jostain syystä hieman pienempiä kuin aiemmat. Niinpä jätin nämä vielä viimeistelemättä, sillä niille pitäisi jotain varmaan tehdä. Todennäköisesti puran viimeisen kerroksen pois ja lisään yhden lisäkerroksen vielä ennen reunakerrosta. Mutta päätin nyt kuitenkin pitää pienen tuumaustauon tämän peiton kanssa, ja tehdä välillä jotain muuta. Harmittaa sen verran tämä palojen erikokoisuus.

Mainokset

Lähteen kuvajainen – Adalmiinan helmi CAL pala 4

Tämä neljäs pala on tekemistäni Adalmiinan helmi paloista helpoin. Siitä huolimatta (tai ehkä juuri sen vuoksi) onnistuin tekemään yhteen palaan virheen. Huomasin toki virheen heti seuraavalla kerroksella, mutta en vain viitsinyt purkaa, silla virhe ei vaikuttanut palan virkkaamisen jatkamiseen, ja koska peitosta on tulossa melko levottoman näköinen muutenkin, niin en usko, että virhettä valmiista peitosta erottaa.

Ylpeä kaunotar – Adalmiinan helmi CAL pala 3

Pikkuhiljaa Adalmiinan helmi-peittoni etenee. Tänään julkaistiin jo kuudennen palan ohje, ja minä sain juuri valmiiksi kolmannen. Kirittävää minulla on siis hieman vielä.

Yllä olevat palat minulla on nyt tehtynä. Viimeksi pohdiskelin sitä, että pitäisikö minun tehdä osa paloista yksivärisinä, kun peitosta näyttää tulevat melko levoton. Mutta päätin nyt kuitenkin unohtaa ajatukseni yksivärisistä paloista ja tehdä iloisen kirjavan peiton.

Hyvät haltiattaret – otto 2

Ensimmäinen yritykseni Adalmiinan helmi CAL:in ensimmäisestä palasta Hyvät haltiattaret ei oikein onnistunut. Päätin kuitenkin yrittää uudestaan. Nyt sujuikin jo paljon paremmin. Osittain se johtui varmaan siitä, että nyt kaikki erikoissilmukat olivat jo tuttuja. Mutta eniten tämän kertaiseen onnistumiseen varmastikin vaikutti se, että vaihdoin virkkuukoukun 2,5 mm:stä 3,0 mm. Alunperinkin suunnittelin virkkaavani tämän 3,0 mm koukulla. Mutta kun olin aloittamassa työtä, ei 3,0 koukkuani löytynyt mistään. Sen sijaan 2,5 mm koukkuja löytyi peräti 3 kappaletta, joten päätin tehdä peiton sellaisella. Tajusin kuitenkin ensimmäistä palaa tehdessäni, että koukku on liian pieni. Yritin edelleen löytää 3,0 mm koukkuani, mutta ei sitä löytynyt. Niinpä kävin ostamassa uuden ja aloitin virkkaamisen uudella koukulla. Ja kappas vain, eikös se minun vanha 3,0 mm koukkuni löytynytkin melkein heti sitten, ja vieläpä paikasta, josta olin sitä jo useampaan kertaan etsinyt! Samasta syystä minulta varmastikin löytyy niitä 2,5 mm virkkuukoukkuja se 3 kpl. Käykö kenellekään muulle näin, että ensin tarvittavaa virkkuukoukkua tai puikkoja ei löydy mistään, ja heti kun on ostanut uuden, niin sitten se vanhakin löytyy? Minusta tuntuu, että minulle on käynyt niin useastikin. Mutta nyt siis peiton virkkaus sujuu ja Hyviä haltiattaria on kaksi valmiina ja kolmas työn alla. (Sen ensimmäisen, 2,5 mm koukulla tehdyn, hylkäsin.)

Hyvät haltiattaret

Viime viikolla alkoi Tekstiiliteollisuuden CAL Adalmiinan helmi, ja minä taisin aloittaa uuden ikuisuusprojektin. Olen jo auttamatta jäljessä aikataulusta, sillä minulla on vasta yksi pala valmiina. Jokaisen tällaisen ison palan ohjeella pitäisi tehdä 3-4 kpl samanlaisia paloja. Minulla on siis yksi valmiina, ja eilen julkaistiin jo seuraavan palan ohje.

Huomasi kyllä, että on jo hieman aikaa kun olen viimeksi virkannut. Pala on täynnä virheitä, vaikka olen purkanut ja tehnyt uudestaan useammastakin kohdasta. Saattaa olla, etten kelpuuta tätä palaa laisinkaan lopulliseen peittoon. Oikean käden peukalokin kipeytyi virkatessa. Toivottavasti seuraava pala syntyy hieman helpommalla.

Valmista tuli

Reilu vuosi sitten aloittamani virkattu peitto valmistui vihdoin ja viimein. En nyt tietenkään ole koko vuotta tätä virkkaillut, vaan välillä oli useamman kuukauden tauko tämän virkkaamisessa.

Lankana tässä on Kotiväkeä kolmelta vuosikymmeneltä. Ongelmia aiheutti hieman se, että Kotiväki on eri aikoina ollut hieman eri paksuista ja muutenkin eri laatuista, välillä merseroitua, välillä merseroimatonta, joskus tiukkakierteisempää, joskus löyhäkierteisempää. Mielenkiintoista, että sen nimi on kaikesta huolimatta koko ajan ollut Kotiväki. Nykyisin Novitalla ei taida enää olla Kotiväki-nimellä lankaa. Hyvä vaan, että nimi muuttuu, jos laatu muuttuu. Lopputulokseen tämän peiton suhteen olen kuitenkin tyytyväinen. Ja sainpahan ison kasan jämälankoja kulutettua tähän.

 

Palat kasassa

… vaan ei kasattuna. Kyseessä on siis jämälankapeittoprojekti, jonka aloitin reilu vuosi sitten kesällä. Sitten tuli syksy, ja peitto sai jäädä odottamaan uutta kesää, sillä tämähän on ilmiselvä kesäkäsityö. Nyt minä poden suorastaan jonkinlaista syyllisyyttä siitä, että on syksy ja minä teen edelleen kesäkäsityötä. Jotenkin tuntuu siltä, että syksyisin ja talvisin pitäisi neuloa ja virkata vain kaikkea tarpeellista, kuten sukkia, lapasia ja huiveja. Keväisin ja kesäisin saa enemmänkin huvitella käsitöiden suhteen ja tehdä mitä mieli tekee. Tuntuuko kenestäkään muusta samalta?

Joka tapauksessa palat on nyt virkattu, ja aion vielä ommella ne yhteen lähiaikoina, vaikka on jo syyskuu. Tällaiseen järjestykseen olen suunnitellut ne laittavani:

Peitonteon ikävin osuus siis vain jäljellä eli palojen yhteenompelu.