Valmista tuli

Reilu vuosi sitten aloittamani virkattu peitto valmistui vihdoin ja viimein. En nyt tietenkään ole koko vuotta tätä virkkaillut, vaan välillä oli useamman kuukauden tauko tämän virkkaamisessa.

Lankana tässä on Kotiväkeä kolmelta vuosikymmeneltä. Ongelmia aiheutti hieman se, että Kotiväki on eri aikoina ollut hieman eri paksuista ja muutenkin eri laatuista, välillä merseroitua, välillä merseroimatonta, joskus tiukkakierteisempää, joskus löyhäkierteisempää. Mielenkiintoista, että sen nimi on kaikesta huolimatta koko ajan ollut Kotiväki. Nykyisin Novitalla ei taida enää olla Kotiväki-nimellä lankaa. Hyvä vaan, että nimi muuttuu, jos laatu muuttuu. Lopputulokseen tämän peiton suhteen olen kuitenkin tyytyväinen. Ja sainpahan ison kasan jämälankoja kulutettua tähän.

 

Mainokset

Palat kasassa

… vaan ei kasattuna. Kyseessä on siis jämälankapeittoprojekti, jonka aloitin reilu vuosi sitten kesällä. Sitten tuli syksy, ja peitto sai jäädä odottamaan uutta kesää, sillä tämähän on ilmiselvä kesäkäsityö. Nyt minä poden suorastaan jonkinlaista syyllisyyttä siitä, että on syksy ja minä teen edelleen kesäkäsityötä. Jotenkin tuntuu siltä, että syksyisin ja talvisin pitäisi neuloa ja virkata vain kaikkea tarpeellista, kuten sukkia, lapasia ja huiveja. Keväisin ja kesäisin saa enemmänkin huvitella käsitöiden suhteen ja tehdä mitä mieli tekee. Tuntuuko kenestäkään muusta samalta?

Joka tapauksessa palat on nyt virkattu, ja aion vielä ommella ne yhteen lähiaikoina, vaikka on jo syyskuu. Tällaiseen järjestykseen olen suunnitellut ne laittavani:

Peitonteon ikävin osuus siis vain jäljellä eli palojen yhteenompelu.

Lyhyt ilo

Eilen oli ensimmäinen sellainen päivä, että tuntui ihan kesältä ja teki mieli tehdä ”kesäkäsityötä” eli virkata puuvillalankaa. Kaivelin viime kesänä aloittamani peittoprojektin esiin.

Eilinen oli minulla valitettavasti niin kiireinen päivä, etten ehtinyt yllä olevaa enempää virkata.

Ja tänään onkin taas sadepäivä. Ehkä tuo peittoprojekti pitäisi muuttaa kesäpäiväprojektista sadepäiväprojektiksi, niin se saattaisi valmistuakin joskus 😀

Villiruusuja ja päivänkakkaroita hääparille

DSC07742 (600x800)

Sukulaistyttöni Italiassa menee tänään naimisiin. Häät ovat Italiassa, joten en valitettavasti voinut osallistua häihin. Mutta sain häälahjan laitettua mukaan eräälle toiselle, joka oli häihin täältä Suomesta menossa, joten hääpari saa lahjansa tänään.

Häälahjaksi virkkasin ”Villiruusuja ja päivänkakkaroita” peitteen Melody Griffithsin kirjasta ”Virkkaa värikästä”, tai no ainakin jotain sinne päin. En nimittäin yhdistänyt paloja samalla tavalla kuin ohjeessa ja reunankin tein eri tavalla. Peitto ei ole suuren suuri, sillä keksin vasta elokuun lopussa, mitä teen häälahjaksi, joten aika loppui hieman kesken. Mutta kyllä tuo sen kokoinen on, että kaksi ihmistä sen alle mahtuu, jos ovat ihan tiiviisti vierekkäin 🙂 Lankana tässä on Novita Nalle ja Woolia, ja kahta täsmälleen samanlaista palaa ei peitosta pitäisi löytyä.

DSC07741 (600x800)

Joten tämän peiton myötä:

Onnea Cristina ja Andrea!

Juhannuksena tehtyä

DSC07676 (600x800)

Sain toisen vauvanpeiton valmiiksi juhannuksen aikana. Lankana tässä on Drops Alpaca kaksinkertaisena, ja voin kertoa, että lämmin on. Hiki nimittäin tuli, kun yhdistelin paloja ja virkkasin reunusta peitto sylissäni. Peiton ohje on Garnstudion sivuilta. Olen aivan varma, että olin ostanut lankaa ohjeen mukaisen määrän. Mutta kun tuli aika virkata reunusta, ei viimeistä lankakerää löytynytkään. Olen joko hukannut sen tai sitten olen laskenut lankakerät kaupassa väärin. Joka tapauksessa lanka ei enää riittänyt ohjeen mukaiseen pykäreunaan, vaan tein vain kerroksen kiinteitä silmukoita. Tein peitosta myös kaksi kertaa isomman kuin ohjeessa, joten nyt vauvan voi vaikka kääriä peittoon (ja ei, se ei selitä langan loppumista kesken, olin ottanut huomioon sen, että tarvitsen kaksi kertaa enemmän lankaa).

 

DSC07671 (800x600)

Koska juhannukseksi oli luvattu sateista säätä, ennakoin sitä ja ostin 1000 palan palapelin ajankuluksi. Sateistahan täällä tosiaan oli, joten palapeli tuli ihan helposti lasten kanssa tehtyä juhannuksen aikana:

DSC07670 (800x600)

Juhannuksena myös herkuteltiin mansikka-juustotortulla:

DSC07668 (800x600)

 

Ohje tähän löytyi uusimmasta Avusta (25/2015). Tämä on todella herkullinen. Tällainen on pakko tehdä vielä toistekin tänä kesänä. Tein pari pientä modifikaatiota ohjeeseen, joten laitan ohjeen tähän ja sulkuihin omat muutokseni:

Mansikka-juustotorttu

Pohja:

75 g voita

200 g digestivekeksejä (minä käytin kaurakeksejä)

Täyte:

200 g ranskankermaa

200 g tuorejuustoa, maustamatonta, ei kevyttä

2 munaa

1,5 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

1 rkl limetin mehua (laitoin 2 rkl)

2 tl limerin kuorta raasteena

Pinnalle:

300 g mansikoita (minun kakussani on noin 500 g)

Sulata voi. Hienonna keksit. Lisää voisula ja sekoita tasaiseksi.

Leikkaa pieneen irtopohjavuokaan (20 cm) pohjan kokoinen leivinpaperipala.

Kaada muruseos vuokaan ja taputtele se vuoan pohjalle ja reunoille ylös saakka.

Vatkaa ranskankerma, tuorejuusto, munat, sokeri, vaniljasokeri, limetti mehu ja -kuoriraaste tasaiseksi seokseksi.

Kaada täyte vuokaan.

Paista 175-asteisen uunin toiseksi alimman tasolla noin 40 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt.

Anna kakun jäähtyä täysin ennen kuin irrotat sen vuoasta. Viilennä se jääkaapissa ennen tarjoilua.

Puhdista ja puolita mansikat. Levitä mansikat tortun pinnalle.

 

Mereneläviä

DSC07585 (800x600)

Montako neulottua/virkattua peittoa yksi vauva tarvitsee? Omat kuusi lastani ovat pärjänneet yhdellä ainoalla peitolla, jonka virkkasin ensimmäistäni odottaessa. Muille en ole ehtinyt/jaksanut/viitsinyt peittoa tehdä. Mutta ensimmäiselle lapsenlapselleni valmistui nyt tämä mereneläväpeitto, odottamassa ovat langat toiseen peittoon ja minulla olisi vielä pari vauvanpeitto-ohjetta, joiden mukaiset peitot haluaisin tehdä. Ehkäpä yksi vauva kuitenkin pärjää kahdella peitolla, tällä ja sillä johon on langat odottamassa, vaikka peittojen tekeminen onkin hauskaa. Odottamassa olevat kivat peitto-ohjeet saavat jäädä odottamaan seuraavia lapsenlapsia.

 

DSC07587 (600x800)

Lankana tässä peitossa on pääosin Sandnes Mandarin Petit, vihreät osat ovat Novita Kotiväkeä. Alunperin tästä piti tulla peitto ilman kuvioita, mutta kun neuloin peittoa, muistutti se mielestäni kovasti vettä. Siitä sain idean tehdä siihen mereneläviä. Merenelävien ohjeet ovat vähän sieltä sun täältä enemmän tai vähemmän sovellettuina, sillä minulla on edelleen ongelmia lukea virkkausohjeita. Mutta onneksi virkkaaminen antaa paljon anteeksi, ainakin enemmän kuin neulominen.

Isoäidinneliöitä

DSC07473 (600x800)

Suunnilleen puolitoista kuukautta olen näitä neliöitä virkkaillut.  Välillä alkoi jo tuntua siltä, että ei tästä koskaan valmista tule.  Mutta tulihan! Lankana tässä on Novita Kotiväki ja neliöt ovat ihan tavallisia isoäidinneliöitä.  Kokoa peitolla on aika tarkkaan 2 m x 2 m, ja painoa peitolla on muutama gramma vaille 2,5 kg.  Alunperin tarkoitukseni oli käyttää vain omista varastoistani löytyviä Kotiväki-lankoja.  Mutta kun olin tehnyt parisenkymmentä neliötä, havaitsin, että valkoisella ja valkoisella on eroa.  Niinpä kävin ostamassa 900 g valkoista kotiväkeä loppuihin paloihin.  Käytin kuitenkin ne alussa tekemänikin palat peittoon, ja hieman nyt harmittaa, sillä kyllä ne peitosta erottuvat, osa on hieman kellertävämpiä, osa sinertävämpiä kuin muut.  Mutta ehkä, kun peitto käytössä likaantuu, niin eroja ei enää huomaa. Muuten olen kyllä erittäin tyytyväinen lopputulokseen.

DSC07476 (800x600)

Nyt on jotenkin tyhjä ja kaikkensa antanut olo. Vähän niin kuin joskus opiskeluaikoina oli ison ja tärkeän tentin jälkeen. Ei oikein tiedä, että mitä sitä nyt tekisi.  Enköhän minä kuitenkin jotain keksi. Mutta ehkä en ihan heti virkkaa mitään.