Rumilukset

Yksi näistä sukista esiintyikin jo täällä blogissa aikaisemmin. Vihdoin ja viimein se sai parin. Ja kun tätä kamalaa lankaa oli ensimmäisen sukkaparin valmistuttua edelleen jäljellä, niin teinpä sitten saman tien toisetkin sukat tästä langasta, että sain käytettyä sen pois. Ei tämä lanka kerällä näyttänyt mitenkään pahalta. Ja kaikki aikaisemmat Nalle Taika-langan värit ovat olleet mielestäni ihan kivoja. Mutta tässä nämä värit läikittyivät todella häiritsevästi neulottaessa. Yök! Keskimmäinen tyttäreni lupautui ottamaan nuo pienemmät sukat itselleen. Hän totesi, ettei kukaan kuitenkaan katso, millaiset sukat hänellä on jalassaan. Oikeassahan tuo tytär taitaa olla, joten turhaan minä murehdin näiden sukkien rumuutta. Kuvaan pääsi myös yksi minun minikurpitsani. Nekin harmittavat minua tosi paljon edelleen.

Mutta nyt jotain kaunista sitten perään. Nimittäin auringokukat ovat kukkineet tosi upeasti tänä kesänä, ja kukkivat vieläkin.

Aina ei suju kuten Strömsössä

En ymmärrä, miten tässä nyt näin kävi. Periaatteesa tässä paidassa ei ole mitään vikaa…mutta se on aivan liian suuri minulle. Tein paidan Garnstudion ohjeella, lankana ohjeen mukainen Muscat. Tein saman koon mukaan kuin aiemmin kesällä tein itselleni sopivan mekon Garnstudion ohjeella samasta langasta. Käytin täsmälleen samoja puikkoja tämän paidan neulomiseen kuin mekon neulomiseenkin. Ja silti paidasta tuli ihan liian iso. En usko laihtuneeni kymmentä kiloa vähän reilussa kuukaudessa (vaikkei se pahaa tekisikään). En usko käsialanikaan muuttuneen niin paljon reilussa kuukaudessa, ja sitäpaitsi neuletiheyskin täsmää ohjeen neuletiheyden kanssa. Vika täytyy olla ohjeen mitoituksessa. Nyt sitten yritän pähkäillä, mitä teen. En ommellut paitaan kuuluvia nappeja vielä paikalleen, sillä taidan kallistua purkamisen puolelle. En usko, että käyttäisin tätä tämän kokoisena kuin se nyt on. Enkä keksi ketään hieman minua suurempaa, jolle voisin antaa tämän neuleen. Pidän kyllä tästä mallista, eikä se ollut vaikea tehdä. Mutta ajatus siitä, että pitäisi tehdä sama uudestaan, tympäisee. Ehkä annan paidan hautua muutaman viikon, ja puran sitten. Ja katsotaan, mitä langasta sitten tulee.

Toinen juttu, joka jälleen kerran epäonnistui, on kurpitsan kasvatus. Istutin yllä olevasta pussista oranssin jättikurpitsansiemeniä. Ja mitä sainkaan…vihreitä koristekurpitsoja. Tämä oli ties kuinka mones kerta, kun yritän kasvattaa kurpitsoja, ja aina menee jotain pieleen. Ja tämä oli jo toinen kerta minulle, kun kurpitsansiemenistä kasvoi jotain muuta kuin voisi siemenpussin perusteella olettaa. Hieman kateellisena olen katsellut naapurin isoja oransseja kurpitsoja. Ehkä ensi kesänä minuakin vihdoin onnistaa.

Ainaoikein-huivi

Sain Neilin paketista kaksi kerää sukkalankaa; kerä tummanvihreää Austermann Stepiä ja vyyhti vihreä-ruskea-beige-kirjavaa Austermann Hand-paintediä. Kun näin nuo langat, tiesin heti, mitä niistä teen. Olin jo jonkin aikaa suunnitellut tällaisen ainaoikein-huivin tekemistä yksivärisestä langasta ja siihen sopivasta kirjavasta niin, että neulon langoilla vuorotellen kaksi kerrosta. Huivin idea ei ole omani. Olen tällaisia nähnyt useammassakin paikassa. Eikä tähän mitään ohjetta tarvittu. Aina oikeaa ja levennykset joka toisella kerroksella; yksi silmukka lisää molemmissa reunoissa ja yksi keskisilmukan molemmin puolin.

Tässä jälkimmäisessä kuvassa värit ovat lähempänä oikeaa. Huivin alla ovat kevätesikkoni. Kun muutimme tähän taloon, oli pihallamme yksi kevätesikko. Jätin sen paikoilleen ja nykyisin (17 vuotta myöhemmin) kevätesikoita on jo näin paljon:

Keijumetsässä

Pihastamme kaatui suuri tuomi kovassa tuulessa hieman juhannuksen jälkeen. Nyt tuon tuomen kanto on täynnä pienen pieniä sieniä. Netin avulla tunnistin ne myyränhiipoiksi (Mycena hiemalis), mutta saatan olla lajintunnistuksen kanssa aivan pielessäkin. Jos joku tietää paremmin, niin kertokaa. Eilen kaikki sienet olivat vielä vaaleita, kuten nuo nuken edessä olevat vieläkin ovat. Mutta tänään suurin osa olikin muuttunut tuollaisiksi harmaiksi. Jotenkin taianomainen näky tämä silti on. Voin hyvin kuvitella pieniä keijukaisia sienten väliin lentelemään.

Saapassukat

Pitkänhuiskeat sukat

Pitkänhuiskealle tytölle

Näiden sukkien ohje löytyy nimellä saapassukat Madeline Westonin kirjasta ”Upeat kirjoneulesukat”. Kirjan suomenkielinen nimi on kyllä varsin harhaanjohtava, sillä vain murto-osa kirjan ohjeista on kirjoneulesukkiin. Eivät nämäkään siis ole kirjoneuletta vaan palmikkoa. Kirjan alkuperäinen nimi on ”Country Weekend Socks”, joten mitähän suomentaja on oikein ajatellut kirjan nimeä kääntäessään. Lankana näissä on Nalle Taika, enkä kyllä tällä kertaa tehnyt ihan ohjeen mukaan, sillä mielestäni pohkeen kavennukset olivat ohjeessa ihan tyhmästi, joten ne ovat näissä sukissa eri tavalla. Ohjeessa oli tehty tiimalasikantapää, mutta se ei minun mielestäni istu jalkaan kovin hyvin, joten tein tavallisen kantapään.

Pitää palata vielä tuohon minun edellisessä postauksessani mainitsemaani ”maissipeltooni”. Joku kissa kävi vielä parina yönä sinne kikkaransa tekemässä, mutta nyt se on ilmeisesti löytänyt jostain paremman paikan. Eipä tuolla minun maissipellollani enää mitään tuhottavaa olekaan. Se näyttää nyt tältä:

Alunperin maissintaimia oli kolmekymmentä. Nyt on jäljellä enää kuusi, joissa on vielä jotain vihertävää jäljellä, mutta nekin ovat aivan maata vasten painuneita. Eipä taida tulla maissisatoa tänä vuonna. Mielenkiintoista on, että istutin molempiin päihin samettikukan taimia, ja ne ovat saaneet olla rauhassa. Pitänee ensi kesänä kokeilla ja istuttaa samettikukkia vähän joka puolelle, jos vaikka sitten kissat jättäisivät viljelykseni rauhaan. Tiedän, että samettikukkien pitäisi pitää etanat ja kotilot loitolla, sen vuoksi olen niitä istutellut, mutta taitavat tehota kissoihinkin.

 

Pihamme on vallattu! …ja ensimmäinen kyhäily

Pihallemme oli ilmestynyt tänään kolme tällaista suloista höyhenpalleroa.  Henkeni kaupalla kävin ottamassa tämän lähikuvan.  Höyhenpalleroiden vanhemmat nimittäin vahtivat poikasiaan hyvin raivokkaasti.  Tämä jälkimmäinen kuva on otettu turvallisesti ikkunan läpi 🙂

Me emme uskalla nyt lainkaan mennä takapihallemme, sillä lokkivanhemmat tosiaan käyvät kimppuumme heti, kun vain astummekin pihalle.  Onko kellään muulla kokemusta tällaisesta?  Varsinkin jos on vinkkejä, miten nuo saisi pihasta pois vahingoittamatta lintuja ja itsekin operaatiosta vammattomana selviäisi, niin otan vinkit kiitollisena vastaan.  Netistä nimittäin löytyi tieto, että lokinpoikasten kasvu lentokykyisiksi kestää 29-33 vrk, eikä meitä huvittaisi niin kauan sisätiloissa kökötellä.

Ja sitten siihen KesäYön Hullutukseen, joka alkoi siis tänään.  KesäYön Hullutuksessa on siis tarkoitus aloittaa yksi uusi neule-tai virkkaustyö joka päivä kesäkuun ensimmäisestä päivästä alkaen juhannukseen saakka.  Työt pitäisi saada valmiiksi heinäkuun loppuun mennessä.  Ensimmäinen aloittamani työ on Summer Stream Scarf eli kaulaliina:

Tästä on hyvä jatkaa.

 

Raparperi-valkosuklaakuppikakut

Käsityöt ovat edenneet hieman hitaasti viime aikoina, sillä päätin vapun paikkeilla, että luen kaikki Harry Potterit uudestaan; nyt on neljäs suunnilleen puolessa välissä.  Käsityöaikani on siis kulunut Pottereita lukiessa.  Mutta leivottua tulee edelleen.  Eilen juhlittiin nuorimman tyttären nimipäiviä raparperi-valkosuklaakuppikakuilla.  Resepti löytyy pirkka.fi:stä, ja on todella erinomainen.  Suosittelen!

Tuo meidän raparperi on ainoa kasvi, jonka voin ihan rehellisesti sanoa viihtyvän meidän pihalla.  En hoida sitä mitenkään, ja sen kasvupaikka on todella huono.  Siinä on vain pari senttiä multaa, sillä silloin kun tätä taloa rakennettiin, niin joku fiksu rakennusmies oli kaatanut ylijäämäbetonia tuohon kohtaan, ja siinä se betoni on edelleen.  Edellisessä asuinpaikassamme en saanut raparperia kasvamaan laisinkaan, ja en uskonut saavani sitä täälläkään kasvamaan.  Sen vuoksi laitoin sen pihan huonoimmalle paikalle kasvamaan.  Ja nyt se, yllätys, yllätys, kasvaa todella hyvin 🙂  Tältä se näytti eilen:

Seuraavan kerran on jo luvassa käsitöitä, sillä olen minä hieman neulonutkin, ja tunika on loppusuoralla.