Kirjapostia

Olin viime torstaina poikani kanssa parturissa. Heti, kun tulimme sieltä kotiin sain viestin, että paketti olisi noudettavissa pakettiautomaatista. Arvatkaapa vain, missä se pakettiautomaatti on; tietysti se on aivan sen parturin vieressä! Koska sinne on muutama kilometri matkaa, niin en ihan heti lähtenyt pakettia hakemaan, mutta nyt se on haettu. Paketti oli Repulta. Repu teki kotonaan suursiivousta syyskuun ajan karsien itselleen tarpeetonta, ja antaen käyttökelpaista eteenpäin. Minä sain häneltä neljä Maeve Binchyn kirjaa. Saa nähdä, koska ehdin näitä lukemaan, sillä luen tällä hetkellä Adam Smithin Wealth of Nations-kirjaa, ja sen lukeminen on todella työlästä ja aikaa vievää. Mutta siis kiitos Repu näistä kirjoista, ja ainakin jokin näistä pääsee heti luettavaksi, kunhan selätän ensin tuon Adam Smithin.

Mainokset

Kuin sieniä sateella

Näin tämän syksyn ensimmäisen sienen vasta syyskuun ensimmäinen päivä eli vain vajaa viikko sitten. Nyt sieniä tuntuu olevan joka puolella. Kuvat puhukoot puolestaan.

Joakim Zander: Uimari

Joakim Zander: Uimari (Simmaren)

2013, suomennettu 2015 (Katriina Huttunen)

381 s

Helmet-lukuhaaste 2018, kohta 37, kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläsi  (sopisi myös kohtiin 14, 23, 46).

Minulta puuttuu enää muutama kirja tämän vuoden Helmet-lukuhaasteesta. Niinpä nyt kirjastossa pitää jo yrittää valita lainattavia kirjoja. Viimeksi etsin siis kirjailijaa, jolla on sama nimi kuin perheenjäsenelläni. Täysnimikaimaa ei tietääkseni minun suvustani kenellekään kirjailijoista löydy, mutta minulla on poika, jonka nimi on Joakim. Kun ensin otin tämän kirjan hyllystä ja luin takakannen, niin laitoin kirjan takaisin hyllyyn. Takakannen perusteella tämä oli karmea terroristikirja. Mutta kun en löytänyt mitään muutakaan tähän haastekohtaan sopivaa kirjaa, niin palasin hakemaan Uimarin hyllystä. Ja onneksi tämä ei ollut pelkkää räiskintää, vaan oikeastaan ihan viihdyttävä kirja. Henkilöiden taustoja kerrottiin alussa hyvin paljon, ja alussa tuntui, etteivät he liity toisiinsa mitenkään. Mutta pikkuhiljaa tapahtumat saattoivat heidät yhteen. Juoni liittyy Yhdysvaltojen ”terrorismin” vastaiseen sotaan, ja siihen miten tarkoitus pyhittää keinot, sivullisista siviiliuhreista välittämättä. Kirjassa nimenomaan ovat pääosassa sivulliset, joista muutamalle käy huonosti tarinan varrella. Mutta onneksi ei kaikille.

Viveca Sten: Sisäpiirissä

Viveca Sten: Sisäpiirissä (I den innersta kretsen)

2009, suomennettu 2013 (Sirkka-Liisa Sjöblom)

364 s

Tämä on toinen tänä vuonna lukemani kirja, jota en saa sopimaan omaan Helmet 2018 -lukuhaasteeseeni. Tämä sopisi kyllä ainakin kohtiin 23, 46, mutta minulla on molemmissa niissä jo jotain muuta.

Sisäpiirissä on toinen osa Stenin Sandhamn-sarjaa, jossa rikoksia ratkovat poliisi Thomas Andreasson ja lakimies Nora Linde. Purjehdusseuran varapuheenjohtaja ammutaan purjehduskilpailun lähdössä. Jonkin ajan kuluttua myös toinen purjehdusseuran hallituksen jäsen ammutaan samalla kiväärillä. Kuka on asialla ja miksi?

Kirjan juoni oli jälleen, kuten myös sarjan edellisessä osassa, yllätyksetön ja ennalta arvattava. Mutta eihän se varsinainen murhajuttu näissä ruotsalaisnaisten kirjoittamissa dekkareissa taida olla pääasia, vaan mielenkiintoisinta on päähenkilöiden elämän kiemurat. Tämä kirja on helppoa viihdettä, juuri sopivaa hellekeleille.

Kaikkein kaunein – Adalmiinan helmi CAL pala 2

Nyt minulla on Adalmiinan helmi-peitosta myös kakkospalat tehtynä. Ykköspalojen kanssa yhdessä ne näyttävät tältä:

Nyt minua hieman mietityttää, että tuleeko tästä ehkä liian levottoman värinen. Pitäisikö tehdä osa paloista yksivärisinä? Mitä mieltä olette? Kolmospalat aion nyt kuitenkin tehdä ainakin vielä tällä värityksellä, ja katson sitten uudestaan.