Kirjapostia

Olin viime torstaina poikani kanssa parturissa. Heti, kun tulimme sieltä kotiin sain viestin, että paketti olisi noudettavissa pakettiautomaatista. Arvatkaapa vain, missä se pakettiautomaatti on; tietysti se on aivan sen parturin vieressä! Koska sinne on muutama kilometri matkaa, niin en ihan heti lähtenyt pakettia hakemaan, mutta nyt se on haettu. Paketti oli Repulta. Repu teki kotonaan suursiivousta syyskuun ajan karsien itselleen tarpeetonta, ja antaen käyttökelpaista eteenpäin. Minä sain häneltä neljä Maeve Binchyn kirjaa. Saa nähdä, koska ehdin näitä lukemaan, sillä luen tällä hetkellä Adam Smithin Wealth of Nations-kirjaa, ja sen lukeminen on todella työlästä ja aikaa vievää. Mutta siis kiitos Repu näistä kirjoista, ja ainakin jokin näistä pääsee heti luettavaksi, kunhan selätän ensin tuon Adam Smithin.

Joakim Zander: Uimari

Joakim Zander: Uimari (Simmaren)

2013, suomennettu 2015 (Katriina Huttunen)

381 s

Helmet-lukuhaaste 2018, kohta 37, kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläsi  (sopisi myös kohtiin 14, 23, 46).

Minulta puuttuu enää muutama kirja tämän vuoden Helmet-lukuhaasteesta. Niinpä nyt kirjastossa pitää jo yrittää valita lainattavia kirjoja. Viimeksi etsin siis kirjailijaa, jolla on sama nimi kuin perheenjäsenelläni. Täysnimikaimaa ei tietääkseni minun suvustani kenellekään kirjailijoista löydy, mutta minulla on poika, jonka nimi on Joakim. Kun ensin otin tämän kirjan hyllystä ja luin takakannen, niin laitoin kirjan takaisin hyllyyn. Takakannen perusteella tämä oli karmea terroristikirja. Mutta kun en löytänyt mitään muutakaan tähän haastekohtaan sopivaa kirjaa, niin palasin hakemaan Uimarin hyllystä. Ja onneksi tämä ei ollut pelkkää räiskintää, vaan oikeastaan ihan viihdyttävä kirja. Henkilöiden taustoja kerrottiin alussa hyvin paljon, ja alussa tuntui, etteivät he liity toisiinsa mitenkään. Mutta pikkuhiljaa tapahtumat saattoivat heidät yhteen. Juoni liittyy Yhdysvaltojen ”terrorismin” vastaiseen sotaan, ja siihen miten tarkoitus pyhittää keinot, sivullisista siviiliuhreista välittämättä. Kirjassa nimenomaan ovat pääosassa sivulliset, joista muutamalle käy huonosti tarinan varrella. Mutta onneksi ei kaikille.

Viveca Sten: Sisäpiirissä

Viveca Sten: Sisäpiirissä (I den innersta kretsen)

2009, suomennettu 2013 (Sirkka-Liisa Sjöblom)

364 s

Tämä on toinen tänä vuonna lukemani kirja, jota en saa sopimaan omaan Helmet 2018 -lukuhaasteeseeni. Tämä sopisi kyllä ainakin kohtiin 23, 46, mutta minulla on molemmissa niissä jo jotain muuta.

Sisäpiirissä on toinen osa Stenin Sandhamn-sarjaa, jossa rikoksia ratkovat poliisi Thomas Andreasson ja lakimies Nora Linde. Purjehdusseuran varapuheenjohtaja ammutaan purjehduskilpailun lähdössä. Jonkin ajan kuluttua myös toinen purjehdusseuran hallituksen jäsen ammutaan samalla kiväärillä. Kuka on asialla ja miksi?

Kirjan juoni oli jälleen, kuten myös sarjan edellisessä osassa, yllätyksetön ja ennalta arvattava. Mutta eihän se varsinainen murhajuttu näissä ruotsalaisnaisten kirjoittamissa dekkareissa taida olla pääasia, vaan mielenkiintoisinta on päähenkilöiden elämän kiemurat. Tämä kirja on helppoa viihdettä, juuri sopivaa hellekeleille.

Kaikkein kaunein – Adalmiinan helmi CAL pala 2

Nyt minulla on Adalmiinan helmi-peitosta myös kakkospalat tehtynä. Ykköspalojen kanssa yhdessä ne näyttävät tältä:

Nyt minua hieman mietityttää, että tuleeko tästä ehkä liian levottoman värinen. Pitäisikö tehdä osa paloista yksivärisinä? Mitä mieltä olette? Kolmospalat aion nyt kuitenkin tehdä ainakin vielä tällä värityksellä, ja katson sitten uudestaan.

Kookosbanaanileipä

Taannoisen omenapiirakkataikinaerehdykseni seurauksena kehittelin silloin mieleeni juolahtanutta leipäideaani eteenpäin. Ja tässä on tulos. Olkaa hyvät ja nauttikaa!

Kookosbanaanileipä

2,5 dl kookosjuomaa

0,5 dl sokeria

2 tl kardemummaa

1 pss kuivahiivaa

4 dl vehnäjauhoja

2 dl kaurajauhoja

75 g sulatettua margariinia

1 banaani

50 g jääkaappikylmää normaalisuolaista voita

 

Sekoita reilusti lämpimään kookosjuomaan sokeri, kardemumma ja vehnäjauhot, joiden sekaan on sekoitettu hiiva. Lisää taikinaan sulatettu margariini ja kaurajauhot.

Taikina on melko löysää.

Anna taikinan kohota liinalla peitettynä jonkin aikaa.

Ota noin 1/3 taikinasta ja taputtele se voidellun leipävuoan pohjalle.

Halkaise banaani pituussuuntaan kahtia.

Laita puolikas banaani taikinan päälle.

Ota juustohöylällä voista muutama lastu, ja laita ne banaanin päälle.

Ota toinen kolmannes taikinasta. Levitä se tasaisesti vuokaan, banaanin ja voin päälle. Laita toinen banaaninpuolikas ja lisää voilastuja taikinan päälle. Laita viimeinen kolmannes taikinasta vuokaan ja tasoita.

Laita uuni lämpenemään 200°C. Anna leivän kohota liinalla peitettynä sen aikaa, kun uuni lämpenee.

Paista leipää noin 30-40 minuuttia.

Tämä ohje on helposti muunneltavissa vaikka minkälaiseksi. Kookosjuoman sijaan voi käyttää vaikka tavallista maitoa tai kauramaitoa. Jauhoja voi vaihtaa mieleisikseen. Täytteeksi voi banaanin sijaan laittaa esimerkiksi omenoita tai ananasta, luumu ja päärynäkin voisivat sopia. Ja mausteita voi valita oman makunsa mukaan. Tässä versiossa kookos ei juurikaan maistu. Jos haluaa enemmän kookoksen makua, kannattaa varmaankin laittaa kookoshiutaleita joko taikinaan tai banaanivoikerrokseen. Minä aion seuraavalla kerralla testata yhdistelmää tavallinen maito+täysjyvävehnäjauho+omena+kaneli.