Valmista tuli

Reilu vuosi sitten aloittamani virkattu peitto valmistui vihdoin ja viimein. En nyt tietenkään ole koko vuotta tätä virkkaillut, vaan välillä oli useamman kuukauden tauko tämän virkkaamisessa.

Lankana tässä on Kotiväkeä kolmelta vuosikymmeneltä. Ongelmia aiheutti hieman se, että Kotiväki on eri aikoina ollut hieman eri paksuista ja muutenkin eri laatuista, välillä merseroitua, välillä merseroimatonta, joskus tiukkakierteisempää, joskus löyhäkierteisempää. Mielenkiintoista, että sen nimi on kaikesta huolimatta koko ajan ollut Kotiväki. Nykyisin Novitalla ei taida enää olla Kotiväki-nimellä lankaa. Hyvä vaan, että nimi muuttuu, jos laatu muuttuu. Lopputulokseen tämän peiton suhteen olen kuitenkin tyytyväinen. Ja sainpahan ison kasan jämälankoja kulutettua tähän.

 

Mainokset

Palat kasassa

… vaan ei kasattuna. Kyseessä on siis jämälankapeittoprojekti, jonka aloitin reilu vuosi sitten kesällä. Sitten tuli syksy, ja peitto sai jäädä odottamaan uutta kesää, sillä tämähän on ilmiselvä kesäkäsityö. Nyt minä poden suorastaan jonkinlaista syyllisyyttä siitä, että on syksy ja minä teen edelleen kesäkäsityötä. Jotenkin tuntuu siltä, että syksyisin ja talvisin pitäisi neuloa ja virkata vain kaikkea tarpeellista, kuten sukkia, lapasia ja huiveja. Keväisin ja kesäisin saa enemmänkin huvitella käsitöiden suhteen ja tehdä mitä mieli tekee. Tuntuuko kenestäkään muusta samalta?

Joka tapauksessa palat on nyt virkattu, ja aion vielä ommella ne yhteen lähiaikoina, vaikka on jo syyskuu. Tällaiseen järjestykseen olen suunnitellut ne laittavani:

Peitonteon ikävin osuus siis vain jäljellä eli palojen yhteenompelu.

Lyhyt ilo

Eilen oli ensimmäinen sellainen päivä, että tuntui ihan kesältä ja teki mieli tehdä ”kesäkäsityötä” eli virkata puuvillalankaa. Kaivelin viime kesänä aloittamani peittoprojektin esiin.

Eilinen oli minulla valitettavasti niin kiireinen päivä, etten ehtinyt yllä olevaa enempää virkata.

Ja tänään onkin taas sadepäivä. Ehkä tuo peittoprojekti pitäisi muuttaa kesäpäiväprojektista sadepäiväprojektiksi, niin se saattaisi valmistuakin joskus 😀

Totinen Pikachu

dsc_0632-450x800

Tein nuorimmaiselleni hänen toiveestaan Pikachu-pipon. Kovin tuli totinen ilme Pikachulle. Poika itsekin kysyi ensimmäiseksi nähtyään valmiin pipon, että miksi Pikachu ei hymyile. Mutta hän laittoi pipon kuitenkin  jo heti eilen sen valmistuttua päähänsä kouluun. Nyt sitten tässä mietiskelen, että pitäisikö tuo suu vielä korjata hymyilevämmäksi, vai annanko olla totisena. Lankana tässä on Drops Baby Merino. Virkkasin pipon tarkoituksella ihan liian pienellä koukulla, jotta sain tiiviin pinnan, mutta kyllä siihen silti tarvinnee vielä vuori ommella; sen verran näistä virkatuista tuuli vaan jostain syystä menee läpi. Tein tämän ilman mitään ohjeita, pojan päähän sovitellen ja Pikachun kuvia katsellen.

Kiireitä

Tanskassa ja Leon synttäreillä 180 (800x450)

Piipahdin pikaisesti pariksi päiväksi eteläiseen Tanskaan. Aikataulu reissussa oli tiukka, joten en edes käsityötä ottanut mukaan. Kirja oli matkassa mukana, mutta sitäkin ehdin lukea vain lentokoneessa.

Ostin juuri ennen matkaa uuden puhelimen. Se on isompi kuin entiseni, eikä tietenkään mahtunut vastikään toukokuussa tekemääni pussukkaan, vaan piti tehdä pikaisesti uusi pussukka matkaa varten.

Tanskassa ja Leon synttäreillä 021 (450x800)

Melkein heti Tanskasta tultuani sainkin lähteä valmistelemaan ja juhlimaan tyttärenpojan 1-vuotissynttäreitä. Juhlissa oli Muumi-teema. Ensimmäiseen kattaukseen tein tällaisen Myy-kakun:

Tanskassa ja Leon synttäreillä 183 (800x450)

Ja toiseen kattaukseen tein Haisuli-kakun:

Tanskassa ja Leon synttäreillä 186 (450x800)

Haisuli-kakun kanssa oli hieman ongelmia. Ilmeisestikin lämmöstä ja kosteudesta johtuen kuorrute ei meinannut jähmettyä, joten sen levittäminen oli haasteellista. Mutta kyllä siitä nyt jonkinmoinen kakku syntyi. Ja tulipa juhliin väkerrettyä kaikenlaista muutakin syötävää.

 

Tanskassa ja Leon synttäreillä 184 (800x450)

Kiireiset kaksi päivää siis tuli vietettyä myös tyttären ja hänen perheensä luona. Mutta oli kyllä kiva nähdä heitä taas.

Suomi-lipasto

DSC08004 (800x600)Meillä on ollut tällainen puinen lipasto jo ainakin noin 25 vuotta. Olen jo useamman vuoden ajan ollut perin kyllästynyt tähän. Mutta se on hyvä, tukeva, kunnon puuta oleva lipasto, joten en halunnut hävittää sitä. Niinpä se sai nyt uuden värin: maalasin sen sini-valkoiseksi.

DSC08047 (800x600)En tiedä, onko se nyt yhtään sen paremman näköinen kuin ennenkään. Mutta ainakin se on erilainen. Ehkä sitä jaksaa katsella nyt sitten seuraavat 25 vuotta tämän värisenä.

Maalipurkkia avatessani onnistuin telomaan oikean peukaloni mallikkaasti maalipurkin kannen reunaan. Niinpä en pystynyt pariin päivään neulomaan tai virkkaamaan ollenkaan. Eilen vihdoin uskaltauduin aloittamaan sukankutimen, mutta sekin etenee vielä aika hitaasti, sen verran kuin peukalo antaa tehdä. Onneksi olin aloittanut juhannuksen aikaan uuden ikuisuusprojektin:

DSC08044 (800x600)

Lankojen päättely tuntuu sujuvan ilman oikean käden peukaloakin, ja näihin oli pääteltäviä langanpäitä kertynyt jo aikamoinen määrä. Hyvä, että tuli nyt jo näistä lapuista pääteltyä, niin ei sitten lopuksi ole ihan niin inhottava homma tiedossa, kun lappuja on vielä muutama kymmenen lisää. Yllättävää on ollut huomata, kuinka tärkeä sormi tuo peukalo onkaan.

Kesäkassi

DSC08010 (600x800)

En ole pitkään aikaan tehnyt laukkua, joten oli jo aikakin. Entinen laukku alkoi jo näyttääkin, niin no, entiseltä. Tällä kertaa taisi tulla vaan hieman ylisöpö laukku, ei ehkä ihan minun tyyliäni. Mutta kaipa tämän kanssa kesän selviää. Syksyllä voin sitten tehdä uuden, synkemmän. Lankana tässä on Kotiväki ja eipä tähän mitään ohjetta ollut.