Oodi-sukat

Merja Ojanperän Näyttävimmät villasukat kirjasta löytyy monta mielestäni kivaa sukkamallia. Ensimmäisenä tein nämä Oodi-sukat, lankana Novita Venla. Kirjassa on muutama muukin malli, jotka varmaan lähiaikoina toteutan.

Tein viime viikolla myös yhdet tossut, mutta ne katosivat uuteen kotiin niin nopeasti, etten ehtinyt niitä kuvaamaan. Olen tottunut siihen, että tekeämäni leivonnaiset katoavat yleensä ennen kuin saan ne kuvattua. Mutta että nyt niin kävi neuleellekin 😀

Mainokset

Steampunk! Höyryä ja helvetinkoneita

J.S. Meresmaa & Markus Harju (toim.): Steampunk! Höyryä ja helvetinkoneita

2013

327 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 51. Tähän laitan kirjat, jotka olen lukenut vuonna 2017, mutta jotka eivät sovi mihinkään lukuhaasteen kategoriaan tai sopiva kategoria on jo käytetty.

Steampunk! Höyryä ja helvetinkoneita on suomalaisten kirjoittajien steampunk-antologia. Kuten antologialta saattaa odottaakin, ovat jotkin tarinat todella hyviä, osa taas vähän vähemmän hyviä. En ole aiemmin lukenut suomalaista steampunkia, ja olikin mielenkiintoista, miten muutama kirjoittajista oli sijoittanut suomalaisia elementtejä novelliinsa. Joissakin tarinoissa puolestaan oli tarinan (ulkomaalainen) esikuva hyvinkin helppo tunnistaa, varmaan ihan tarkoituksella. Kaiken kaikkiaan tämä antologia sai minut kiinnostumaan enemmänkin suomalaisesta steampunkista.

Eeva Kilpi: Unta vain

Eeva Kilpi: Unta vain

2007

192 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 39, ikääntymisestä kertova kirja

Tämä oli hyvin viehättävä kirja. Kirjan päähenkilö on 78-vuotias Anna Maria, joka on asunut 30 vuotta Kanadassa mentyään naimisiin kanadalaisen miehen kanssa. Hän on kuitenkin käynyt säännöllisesti edelleen Suomessa Kanadaan muuttonsa jälkeenkin. Nytkin hän tulee Suomeen kesäpaikkaansa kesäksi. Tällä kertaa hän ei ole kertonut kenellekään mihin hän on mennyt ja hän on sulkenut kännykkänsäkin. Hän haluaa olla yksin.

Yksin mökissä ollessaan hän pohdiskelee menneisyyttään, nykyisyyttään ja tulevaisuuttaan sekä suhdettaan luontoon, suomalaisuuteen, miehiin, lapsiinsa, lapsenlapsiinsa ja saunaan. Kirjassa on paljon viisaita ajatuksia ja kaunista luontokuvausta.

Anna Jansson: Pelon vangit

Anna Jansson: Pelon vangit (Rädslans fångar)

2016, suomennettu 2017 (Sirkka-Liisa Sjöblom)

325 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 51.Tähän laitan kirjat, jotka olen lukenut vuonna 2017, mutta jotka eivät sovi mihinkään lukuhaasteen kategoriaan tai sopiva kategoria on jo käytetty.

Pelon vangit on Anna Janssonin kuudestoista Maria Wern-kirja. Olen lukenut kaikki aiemmat viisitoista ennen tätä. Kuten tällaisissa pitkissä sarjoissa on usein tapana, ne alkavat toistaa itseään liikaa, ja niin alkaa käydä jo näissä Maria Wern-tarinoissa. Tällä kertaa kuvioissa on pari murhaa, huumeita ja maailmanloppua odottava ihmisryhmä. Jälleen kerran Marian perhe on uhattuna, ja murhaaja on näennäisesti normaalia elämää viettävä ihminen; ei mitään suuria yllätyksiä juonessa siis.

Tämä ei siis ollut mitenkään järisyttävä lukukokemus, mutta silti ihan viihdyttävä. Nyt kun Helmet-lukuhaaste on jo melkein selätetty, niin voi jo ihan hyvällä omallatunnolla lueskella ihan vain viihdyttävääkin kirjallisuutta 😀

In the clouds

Kun on pitkät hiukset, jotka ovat yleensä pään päällä nutturalla tai ponihännällä, niin pipot ovat ongelmallisia. Jollain tavoin pitää kuitenkin pitää pää lämpimänä kylmillä keleillä. Tyttärelleni tein nyt tällaisen pannan. Ohje löytyy Garnstudion sivuilta ja lankana on Drops Baby Merino. Ajattelin tehdä itselleni samanlaisen jossain toisessa värissä. Mutta menin sanomaan aikomukseni ääneen, ja tyttäreni sanoi, etten saa tehdä itselleni samanlaista kuin hänelle, joten nyt täytyy etsiä itselleni jokin toinen ohje.

Orhan Pamuk: Kummallinen mieleni

Orhan Pamuk: Kummallinen mieleni (Kafamda Bir Tuhaflik)

2014, suomennettu 2017 (Tuula Kojo)

778 s

Helmet-lukuhaaste 2017 kohta 26, sukutarina

Pitkästä aikaa osui luettavakseni kirja, joka todella teki minuun vaikutuksen, ja jonka olisin voinut varmaan lukea yhdeltä istumalta, jos muu elämäni sallisi sen. En osaa kuitenkaan tarkalleen sanoa, mikä tässä kirjassa niin minua kiehtoi. Oikeastaan kirjassa ei tapahdu juurikaan mitään, se on suorastaan puuduttavan tylsä, ja jotenkin tapahtumat tapahtuvat kirjan ulkopuolella, mutta kuitenkin tarina on jollakin tavoin mukaansa vievä. Kirjan päähenkilö Mevlut muuttaa vuonna 1969, ollessaan 12-vuotias, Turkin maaseudulta Istanbuliin ryhtyäkseen katukaupustelijaksi, kuten isänsäkin. Aluksi Mevlut haaveilee lukio-opinnoista ja paremmasta elämästä, mutta ne haaveet katoavat nopeasti. Kirjassa seurataan Mevlutin elämää vuoteen 2012 saakka. Mevlut yrittää elättää itsensä ja perheensä katukaupustelulla, mutta se on vaikeaa. Mevlut ryöstää itselleen morsiamen (koska hänellä ei ole varaa maksaa vaimosta, ja ryöstetty morsiankin on serkun juonittelun vuoksi eri tyttö kuin se, jonka Mevlut olisi halunnut), saa lapsia, jää leskeksi. Suku ja ystävät sekaantuvat Mevlutin elämään jatkuvasti, ja maailma ympärillä muuttuu, Turkissa kuohuu, mutta Mevlut tuntuu pysyvän kokoajan samanlaisena, hyvin naiivina miehenä, joka jatkaa elämäänsä samaan tapaan tapahtuipa ympärillä mitä tahansa, ja hyväksyy kaiken ”ylhäältä” tulevan mukisematta.

Sijoitin tämän Helmet-lukuhaasteen kohtaan sukutarina, vaikkei tämä varsinaisesti ole sukutarina, vaan kertoo vain yhden miehen elämästä, johon suku vaikuttaa hyvin paljon. Suku vaikuttaa jopa kirjan kerrontaan. Kirjassa on anonyymi kertoja, jonka kertomusta Mevlutin sukulaiset ja ystävät kommentoivat ja täydentävät vähän väliä. Minusta tuo oli todella hauska tapa rakentaa kertomusta.

Kaiken kaikkiaan tämä oli siis mielestäni erinomainen kirja. Opin paljon Turkin historiasta ja nykypäivästä, ja turkkilaisten elämästä. Koska kirjailija otti selvästi kantaa kurditilanteeseen, islamin oppien noudattamiseen ja mainitsi armenialaisetkin jossain kohdin, oli minun tarkistettava Wikipediasta, että mahtaako tämä kirjailija olla vangittu tai edes hengissä enää. Mutta hän on onneksi muuttanut Yhdysvaltoihin jo vuonna 2006. En ole ennen lukenut Orhan Pamukin yhtään kirjaa, mutta taatusti tulevaisuudessa luen muitakin.

Ketuttaako?

Luotan nyt siihen, että 2-vuotias tyttärenpoikani ei lue blogiani, tai muuten menee yksi joululahjayllätys pilalle 😀 Mutta jos en nyt tätä tänne blogiini laita, niin en minä enää joulun jälkeen varmaan muistaisi laittaa.

Kauneimmat käsityöt 5/2017 lehdessä oli ihana kettuvillatakki. Ihastuin villatakin kettukuvioon. Mutta villatakki oli steekattu. Ja minä kun en ompelukoneen kanssa tule toimeen, niin en steekkaa, paitsi jos on välttämätön pakko. Tällä kertaa kiersin steekkaamisen sillä, että muutin villatakin villapaidaksi.

Mielestäni tästä tuli hyvä villapaitanakin. Lankana tässä on Drops Fabel, joka ei ole ihan ihoystävällisimpiä lankoja, mutta ei tällaista villapaitaa ole tarkoitus pukea paljasta ihoa vasten, joten toivottavasti tyttärenpoikani voi tätä käyttää.