Kuvahaaste 12. kuva

Nyt vihertää jo selvästi. Sitten vain jännitetään, että vihertääkö tai peräti kukkisiko omenapuu jo viikon päästä.

Mainokset

Alan Bradley: Hopeisen hummerihaarukan tapaus

Alan Bradley: Hopeisen hummerihaarukan tapaus (A Red Herring Without Mustard)

2011, suomennettu 2015 (Maija Heikinheimo)

419 s

Helmet-lukuhaaste 2018, kohta 38, kirjan kannessa on kulkuneuvo (sopisi myös kohtaan 47)

Minä taas jatkoin Alan Bradleyn Flavia-sarjan lukemista. Hopeisen hummerihaarukan tapaus on sarjan kolmas osa. Tarinoiden sankaritar on edellisten osien tapaan 11-vuotias kemiasta kiinnostunut englantilaistyttö Flavia 1950-luvun Englannissa.

Tällä kertaa Flavia onnistuu polttamaan vanhan mustalaisnaisen ennustusteltan, ja sen seurauksena päättää auttaa naista. Myöhemmin Flavia löytää samaisen mustalaisnaisen pahoinpideltynä, ja hieman myöhemmin omalta pihaltaan kuolleen miehen, jolla on hummerihaarukka nenässään. Flavia selvittää mustalaisnaisen pahoinpitely ja kuolleen miehen tapon, sekä siinä sivussa muutamaa vuotta aiemmin kadonneen vauvan arvoituksen ja paljastaa antiikkivarkauksia ja –väärennöksiä tekevän joukkion. Hyvää viihdelukemista jälleen kerran.

 

Guy Delisle: Pjongjang

Guy Delisle: Pjongjang (Pyongyang)

2003, suomennettu 2009 (Saara Pääkkönen)

Ei sisällä sivunumeroita, joten en osaa sanoa sivumäärää.

Helmet-lukuhaaste 2018, kohta 26, kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt (sopisi myös kohtiin 4, 12, 17, 18, 34, 46)

Kiinan ja kiinalaisten lisäksi, Pohjois-Korea ja pohjoiskorealaiset ovat maa ja kansa, joita minun on hyvin vaikea ymmärtää. Enkä selvästikään ole ihmetykseni kanssa yksin, kuten tämä kirjakin sen osoittaa. Kirjan kirjoittaja/piirtäjä Guy Delisle on kanadalainen animaatioiden tekijä, joka työskenteli Pohjois-Koreassa animaatiostudiolla muutaman kuukauden ajan, ja teki kokemuksistaan kirjan. Hän kuvaa kaikenlaisia kummallisuuksia, joita Pohjois-Koreassa kohtasi ja ihmetteli. Eikä hän oppinut ymmärtämään pohjoiskorealaista mielenlaatua siellä oleskelunsa aikana, vaan edelleen vain ihmettelee. Kirja on kirjoitettu 15 vuotta sitten, mutta asiat eivät ole tainneet Pohjois-Koreassa muuttua sen jälkeen mihinkään, vaan tämä kirja olisi varmasti voitu kirjoittaa tästäkin ajasta. Kirja ei siis tarjoa mitään vastauksia tai edes pohdiskelua, lähinnä vain kuvaa Pohjois-Koreaa ulkomaalaisen näkökulmasta. Mutta oli hyvin mielenkiintoinen, ja hauskasti piirretty ja kirjoitettu sarjakuvaromaani.

Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä

Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä (The String that Strings the Hangman’s bag)

2010, suomennettu 2014 (Laura Beck)

389 s

Helmet-lukuhaaste 2018, kohta 48, haluaisit olla kirjan päähenkilö (sopisi myös kohtiin 16 ja 47)

 

Alun perin ajattelin, että tämä lukuhaasteen kohta olisi minulle kaikkein vaikein, mutta Flaviassa on jotakin minuun vetoavaa. Olisikohan se hänen kiinnostuksensa kemiaa kohtaan?  😀 En minä siis oikeasti haluaisi olla 11-vuotias tyttö 1950-luvun Englannissa, kuten Flavia on, mutta olen kyllä kateellinen Flavialle hänen ilmeisen hyvin varustellusta laboratoriostaan. Kunpa olisikin käytössä samanlainen, modernisoituna tosin, niin mitä kaikkea siellä voisikaan tehdä… Ja kyllä minua kiinnostaisi nähdä Flaviankin kemian välineet. Nehän olivat hänen ne saadessaan jo ilmeisen vanhoja, ja tänä päivänä ne olisivat siis lähes 70 vuotta vanhempia!

Mutta itse kirjaan sitten, joka on toinen osa Alan Bradleyn Flavia-sarjaan. Kahden hengen nukketeatteriseurue joutuu pysähtymään Flavian kotikylään heidän autonsa hajottua. Flavian autellessa nukketeatterilaisia, Rupertia ja Niallaa, selviää hänelle pikkuhiljaa monta asiaa heistä, esimerkiksi Rupert ei ole ensimmäistä kertaa, eikä ilmeisestikään sattumalta kylässä, kuten antaa ymmärtää. Viitisen vuotta sitten pikkupoika oli kuollut hämäräperäisissä oloissa kylässä, ja yksi Rupertin marioneteista on aivan kuolleen pojan näköinen. Toisen kylässä järjestetyn nukketeatteriesityksen lopussa Rupert kuolee sähköiskuun, ja Flavia tietysti alkaa selvittää hänen kuolemaansa, ja siinä sivussa selvittää myös aiemman pikkupojan kuoleman.

Tämä on jälleen hieman lapsille kirjoitetun tyylinen dekkari, vaikka löytyy aikuisten osastolta kirjastosta, ja kyllähän tämä viihdyttää aikuistakin, ja mikä parasta, ei sisällä väkivaltaa. Eniten minua pelottaa Flavian touhuilut laboratoriossaan, sillä ne eivät täytä varmaan mitään työturvallisuusohjeita :/

Lähteen kuvajainen – Adalmiinan helmi CAL pala 4

Tämä neljäs pala on tekemistäni Adalmiinan helmi paloista helpoin. Siitä huolimatta (tai ehkä juuri sen vuoksi) onnistuin tekemään yhteen palaan virheen. Huomasin toki virheen heti seuraavalla kerroksella, mutta en vain viitsinyt purkaa, silla virhe ei vaikuttanut palan virkkaamisen jatkamiseen, ja koska peitosta on tulossa melko levottoman näköinen muutenkin, niin en usko, että virhettä valmiista peitosta erottaa.

Dion Fortune: Tohtori Tavernerin salaisuudet

Dion Fortune: Tohtori Tavernerin salaisuudet (The Seacrets of Dr. Taverner))

1926, 1. suomennos 1945, 2. uudistettu ja laajennettu painos 2017, alkuperäistä suomentajaa ei mainita, laajennuksen suomennos Heini Lindfors

281 s

Helmet-lukuhaaste 2018, kohta 25, novellikokoelma (ei sovi mielestäni muihin kohtiin)

Tohtori Tavernerilla on hoitokoti syrjäisessä paikassa jossakin Englannin nummilla. Siellä hän hoitaa apulaisensa tohtori Rhodesin kanssa epätavallisia mielenterveyspotilaita epätavallisilla okkultistisilla menetelmillä. Jokainen tapaus on oma tarinansa. Tarinat sisältävät jälleensyntymiä, sielun irtaantumista ruumiista, auroja,telepatiaa, yms. Aluksi minua ärsytti tavattomasti se, että kirjoittaja tuntui uskovan vilpittömästi okkultismiin. Mutta muutaman tarinan luettuani aloin jotenkin olemaan välittämättä kirjoittajan asenteesta, ja luin tarinoita enemmänkin ajankuvana. Tarinat sijoittuvat aikaan melko pian ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Mieleltään sairaita taidettiin yleisesti kohdella melko julmasti tuohon aikaan. Tohtori Tavernerin asenne heihin oli paljon ymmärtäväisempi, vaikkakin nykylukijasta välillä melko vastuuton. Kirja on Ruusu-Ristin Kirjallisuusseuran julkaisema, joten taitaa näitä okkultisteja olla olemassa edelleen, jopa Suomessa, jos tällainen seurakin on vielä olemassa.