Keith Stuart: Poikani Sam

Keith Stuart: Poikani Sam (A Boy Made of Blocks)

2016, suomennettu 2017 (Marja Luoma)

431 s

Helmet-lukuhaaste 2018, kohta 44, kirja liittyy johonkin peliin (sopisi myös kohtiin 1, 11, 16, 19, 28, 32, 33, 34)

Poikani Sam kirjan kertojana toimii hieman yli 30-vuotias Alex. Kirjan alussa hän muuttaa pois vaimonsa Jodyn ja 8-vuotiaan poikansa Samin luota. Pian sen jälkeen hän jää työttömäksi. Alexin ja Jodyn poika Sam on autistinen, ja Jody on luopunut omasta urastaan hoitaakseen Samia, kun taas Alex ei ole ottanut mitään vastuuta pojasta vaan on vetäytynyt (inhoamaansa) työhön vedoten kaikesta Samiin liittyvästä. Kun Alex jää työttömäksi, hän päättää yrittää luoda suhdetta poikaansa. Keinoksi siihen löytyy Minecraft-peli, josta Sam on kiinnostunut. Isä ja poika alkavat pelata yhdessä Minecraftia, ja äiti käy salaa vakoilemassa heidän peliään. Pikkuhiljaa pelatessaan Samin kanssa Alex alkaa hyväksyä poikansa, ja ymmärtää häntä paremmin.

Kirjailijalla on oma autistinen poika, kuten myös minulla on. Pystyin hyvin samaistumaan moniin autistisen ihmisen kanssa elämisen aiheuttamiin sattumuksiin, esimerkiksi siihen millainen katastrofi onkaan, jos autistin lautaselta löytyy maissinjyvä. Olisin monesti halunnut lohduttaa kirjan kertojaa, ja kertoa, että kyllä se siitä vähitellen helpottaa. Nykyisin ainakin meillä maissinjyvä aiheuttaa vain hieman närkästyneen huomautuksen äidille lautasella olevasta maissinjyvästä, kun vielä muutama vuosi sitten se oli melkein maailmanloppu 😀 . Myös minun huoleni pojan tulevaisuudesta on samanlaista kuin Alexin huoli Samin tulevaisuudesta. Erojakin tietysti on. Meillä ei poikaa ole pelaaminen kiinnostanut laisinkaan, ei lautapelit, tietokonepelit tai urheilu. Kirjan Sam pelasi Minecraftin lisäksi lautapelejä ja potki palloa, jotka ovat kaikki meillä aika lailla poissuljettuja.

Kaiken kaikkiaan kirja oli hyvin positiivinen kuvaus elämästä autistisen lapsen kanssa.