Palat kasassa

… vaan ei kasattuna. Kyseessä on siis jämälankapeittoprojekti, jonka aloitin reilu vuosi sitten kesällä. Sitten tuli syksy, ja peitto sai jäädä odottamaan uutta kesää, sillä tämähän on ilmiselvä kesäkäsityö. Nyt minä poden suorastaan jonkinlaista syyllisyyttä siitä, että on syksy ja minä teen edelleen kesäkäsityötä. Jotenkin tuntuu siltä, että syksyisin ja talvisin pitäisi neuloa ja virkata vain kaikkea tarpeellista, kuten sukkia, lapasia ja huiveja. Keväisin ja kesäisin saa enemmänkin huvitella käsitöiden suhteen ja tehdä mitä mieli tekee. Tuntuuko kenestäkään muusta samalta?

Joka tapauksessa palat on nyt virkattu, ja aion vielä ommella ne yhteen lähiaikoina, vaikka on jo syyskuu. Tällaiseen järjestykseen olen suunnitellut ne laittavani:

Peitonteon ikävin osuus siis vain jäljellä eli palojen yhteenompelu.